maanantai 7. marraskuuta 2011

Valkopukuinen nainen




Wilkie Collins
1860 suom. 1908
527 s./Wsoy


Walter Hartright palkataan piirrustuksenopettajaksi Limmeridgen kartanoon. Puolen vuoden ajan hänen on tarkoitus opastaa talon nuoria naisia taiteen saralla. Ennen lähtöään Lontoosta maaseudulle, Hartright kohtaa salaperäisen valkopukuisen naisen, joka yllättäen liittyy jotenkin Limmeridgen kartanon menneisyyteen. Pian ilmenee muitakin ongelmia ja nuoret huomaavat joutuvansa pelkäämään henkensä edestä. Tarina on koottu eri ihmisten kirjoittamista todistuksista, joilla yritetään selvittää mitä kummaa kartanon lähistöllä oikein tapahtui vuoden 1850 paikkeilla.

Mikä ihana paksu tarina, joka piti otteessaan vimeisille sivuille asti. Aivan tarinan loppupuolella koittanut pieni kisaväsymys johtui ainoastaan tilannekatsauksesta, jossa toistettiin moni itsestäänselvä asia. (En muutenkaan yleensä koe liian täydellisiä loppuratkaisuja tarpeellisina vaan pidän usein hieman avonaiseksi jätetyistä lopuista.) Mutta tämä harras kaikkien lankojen solmiminen onkin sitten ainoa negatiivinen asia, jonka tarinasta voin sanoa. Muuten valkopukuisen naisen arvoitus oli todella kutkuttava ja tunnelmaltaan sopivan syksyinen. Totta kai tarinaa olisi voinut lyhentää 50-100 sivua, mutta minä oikeastaan nautin näistä pitkistä kirjoista, joiden maailmassa saa viivähtää hieman kauemmin. Olihan tälläkin kertaa kyse niinkin mielenkiintoisista asioista kuin englantilaisen yläluokan elämästä, jossa hajusuola virtaa, kirjeitä lähetetään tiuhaan tahtiin ja tervehenkisiä kävelyretkiä suunnitellaan tehtäväksi lähimaastoon. En voi kuin viihtyä.

Kirja on kirjoitettu vuonna 1860 ja se on mielestäni kestänyt aikaa todella hyvin. En tiedä millainen ensimmäinen suomennos on ollut, mutta tämä 1955 suomennettu tarina on kirjoitettu mukavan selkeään ja suoraviivaiseen tapaan ilman liiallisia kielellisiä koreiluja. Ihmiset osaavat ilmaista itseään lyhyehkösti ja ytimekkäästi ja näin ollen tarina tuntuu etenevän koko ajan. Henkilöhahmoihinkin ehtii tutustumaan kunnolla, kun kirjassa on päälle 500 sivua. Collinsin luomat hahmot eivät ole pahuudessaan ja hyvyydessään mustavalkoisia (osa henkilöistä tosin en epämiellyttävämpiä kuin toiset), mutta en osannut taaskaan kiintyä heihin sen suuremmin. Tämä tuntuu olevan ainainen ongelmani näiden klassikkojen suhteen. Kirjan taika tuntuukin olevan enemmän tunnelman salaperäisyydessä ja juonikuljettelun hienoudessa.

Valkopukuinen nainen on ehdottomasti yksi Totally British -haasteen helmistä - ja samalla yksi tämän vuoden mieluisimmista lukukokemuksista. Osallistun tällä TB:n alakategorian Stiffer Upper Lip valloitukseen. Kirjassa saatetaan liikkua enemmän jännityspuolella, mutta yläluokka ja kartanomaisema tulevat silti tutuiksi ja kertojatkin ovat niin yläluokkaa kuin palvelijoita.

12 kommenttia:

  1. Minä luin tämän kauan sitten vuonna kirves ja kivi. Olin hirveän vaikuttunut. Tässä oli sitä jotakin, joka jäi mieleen ja tekee mieli lukea joskus uudelleen - ajalla.

    VastaaPoista
  2. Tämä on minusta aivan mahtava, mukaansatempaava ja jännittävä romaani!

    VastaaPoista
  3. Minulle kirja ja kirjailija olivat täysin uusia tuttavuuksia. Törmäsin jossain blogissa tähän vähän sen jälkeen kun olin nautiskellut Vieras kartanossa -kirjasta ja halusin heti lukea tämän. Ihana tietää, että kirjastossa on vielä vaikka mitä mahtavia kirjoja odottamassa löytäjäänsä.

    VastaaPoista
  4. Luin tämän kesällä samoihin aikoihin kuin Vieraan kartanossa ja tykkäsin molemmista. Tosin olin jo pitkään suunnitellut tään lukemista ja lopulta onneksi sain aikaiseksi lukea. Hieno kirja.

    VastaaPoista
  5. Taisinkin nähdä tämän silloin sinun blogissasi, Anna Elina. Hassua miten muutama rivi jonkun arvostelua voi saada sen tunteen pinnalle, että "tämän haluan lukea!". En nimittäin lukenut arvosteluasi sen pidemmälle, ettei tulisi spoilauksia vastaan:)

    VastaaPoista
  6. Hei luin tämän edelliskesänä ja olin aivan viehättynyt, kun kirjoitin siitä blogiini. Watersilta tuli vinkki kirjaan, kun hän käytti sitä Silmänkääntäjän ideana.

    VastaaPoista
  7. Silmänkääntäjä minulta onkin vielä lukematta. Vieras kartanossa oli todella mieleeni, joten eiköhän kirjailijan muukin tuotanto kolahda:)

    VastaaPoista
  8. Minäkin kiinnostuin tästä varmaankin tuon Anna Elinan jutun perusteella. En ole vielä päässyt lukemaan mutta kuulostaa huippuhyvältä!

    VastaaPoista
  9. Minä hain juuri kirjastosta Valkopukuinen nainen dvd:n. Luvassa toivottavasti taattua BBC-laatua:)

    VastaaPoista
  10. Olen lukenut tämän nyt kolmasti ja tämä kuuluu kyllä kirjahyllyni klassikoihin. Olitko muuten huomannut, että tämä WsOY:n painos on lyhennetty?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi, enpä ollut huomannut, että kyseessä oli lyhennetty versio - oli niin pitkä muutenkin:D Onpa kiinnostavaa, kuinkakohan paljon on saksittu pois...

      Poista
    2. Alkuperäisessä englanninkielisessä laitoksessa on yli seitsemänsataa sivua. Karistolta on ilmestynyt pitempi versio kaksiosaisena painoksena (1900-luvun alussa) , johon tekisi mieleni tutustua.

      Poista