Tove Jansson
1970 suom. 1970
161 s./WSOY
Muumilaaksossa valmistaudutaan ottamaan vastaan taas yksi kylmä ja pimeä talvikausi. Hemuli huomaa kaipaavansa Muumipapan älykästä seuraa, Viljonkka haluaa lähteä virkistävälle vierailulle jokapäiväisen suursiivouksen keskeltä, Tuhto tuntee itsensä yksinäiseksi ja toivoo löytävänsä kodin Muumiperheen parista ja Ruttuvaari puolestaan haluaa päättää itse omista menemisistään ilman määräileviä sukulaisia. Kaikkien tiet vievät Muumien luokse, mutta talo onkin tyhjillään ja Muumiperhe matkustanut pois.
En yhtään ihmettele, että moni luonnehtii Muumilaakson marraskuuta lohtukirjakseen tänä pimeänä vuodenaikana. Minkä valloittavan pikkutarinan kirja pitääkään sisällään! Pidän syksyisen mielenmaiseman kuvailusta ja yritin tarjota itselleni kirjan lukemiselle parhaimmat mahdolliset puitteet. Surukseni täytyy myöntää, että täydellisiä lukuhetkiä en kuitenkaan onnistunut saavuttamaan: milloin päätä särki ja ajatukset olivat ihan toisaalla ja milloin ei vain oikein ollut kovin filosofinen olo. Ihanaksi minä kuitenkin kirjan koin ja nyt kun se löytyy ihan omasta kirjahyllystä, voin palata siihen jonain parempana hetkenä.
On muuten mukava huomata, miten erilaisia piirteitä hahmoista löytyy, kun on aikaisemmin tuntenut vain tv-sarjan muumihahmot. Ja Janssonin viljelemä lämminhenkinen huumori jaksaa kyllä ihastuttaa. Kotoisan moni asia tässä syksyisessä tarinassa osuu kohdalleen omien syksyfiilisten kanssa, että kirjasta ei voi kuin pitää.
Osallistun tällä kirjalla Lumiomena-blogin Katjan ideoimaan satuhaasteeseen.
"Syksyn verkkainen vaihtuminen talveen ei ole ensinkään hullumpaa aikaa. Se on turvaamisen ja huolehtimisen aikaa, se on aikaa jolloin itse kukin kerää talven varalta niin suuria varastoja kuin suinkin. Tuntuu hyvältä kerätä omaisuutensa aivan likelle itseään, koota ajatuksensa ja kääriytyä lämpöönsä ja kaivautua kaikkein perämmäiseen koloon, turvallisuuden keskipisteeseen, missä voi puolustaa kaikkea mikä on tärkeää ja arvokasta ja ikiomaa. Sitten saavat pakkaset ja pimeys ja myrskyt tulla minkä ehtivät."
Kiva, että vastasit satuhaasteeseen juuri tällä kirjalla. Minä(kin) kuulun niiden joukkoon, joille Muumilaakson marraskuussa on jotain hyvin lohdullista. En voi kuin ihailla Janssonin humaaniutta, kykyä ymmärtää.
VastaaPoistaMinä en ole lukenut tätä koskaan kokonaa, pätkiä joskus sieltä täältä, kauan sitten. Löysin kirpparilta sen Muumipappa ja meri -kirjan 80-luvun painoksen ja ajattelin lukea sen tässä piakkoin. Sitten olisi kyllä ihana lukea tämäkin!
VastaaPoistaMinusta tämä klousaa hyvin muumitarinan Muumipappa ja Meri.
VastaaPoistaOpin pitämään tästä kun luin sen uudestaan :)
Muumeihin tulee varmasti tutustuttua lähivuosina lisää. Toistaiseksi olen lukenut vasta tuon Muumipappa ja meri ja se oli kyllä myös mieleenpainuva lukukokemus. Kiitos Jokelle ahaa-elämyksestä. En jotenkin itse tajunnut ollenkaan, että samalla kun Muumipappa ja perhe on merellä (eli Muumipappa ja meri -kirja) tapahtuu asioita Muumilaaksossa (eli Muumilaakson marraskuu). :)
VastaaPoistaNiin se on vain minun tulkintani.
VastaaPoistaLasipallo, puuttuvat henkilöt ja vene ovat samoja. Lisäksi tyhjä talo.
Omassa blogissani toukokuulta kirjoitin tästä, aloittelin hommaa ja postaus on hieman huono.
http://joklaaja.blogspot.com/2011/05/tove-jansson-muumipappa-ja-meri.html
No ei, nyt kun huomautit siitä, niin sehän on ihan selvä juttu! En ollut ajatellutkaan, että edes Janssonin lastenkirjat voisivat olla niin "moniuloitteisia" että ne tapahtuisivat päällekkäin. Kiva, että linkitit oman arviosi mukaan, muiden lukukokemuksia on aina mielenkiintoista lukea kun omatkin lukuhetket ovat tuoreessa muistissa!:)
VastaaPoista