Vilja-Tuulia Huotarinen
2011
175 s./Karisto
Kaksi neljätoistavuotiasta tyttöä rakastuu samoihin aikoihin, kun Tsernobylissa räjähtää ydinvoimala. Mariia kertoo Mimistä rönsyillen samalla sinne tänne ja tarjoten lukijalle hieman vaativamman, mutta palkitsevan lukukokemuksen.
Muuta en oikein osaakaan varsinaisesta tarinasta sanoa. Kai tämä kirja vain kuuluu niihin tapauksiin, joihin jokaisen olisi hyvä tutustua itsekseen. Omia tuntemuksiani kirjasta on myös ollut hieman vaikea hahmottaa, vaikka olen miettinyt pääni puhki. Tykkäsin ja en tykännyt. Mitä enemmän kertaan kirjan aiheuttamia tuntemuksia, sitä jakomielitautisemmalta minusta tuntuu.
Onhan se ensinnäkin mukavaa, että sellaisia kirjoja kirjoitetaan, jotka tuntuvat enemmän ainutlaatuisilta ja vähemmän jonkun aikaisemmin kirjoitetun kirjan kopioilta. Toisaalta taas muistan erittäin hyvin nuoremman minän ärsyyntymisen näistä "erilaisia nuoria" käsittelevistä kirjoista. Siis kun kaikki on aina niin pirun hankalaa ja sitten pitää jo miettiä tästä maailmasta poistumista. Ei siis se, etteikö "erilaiset nuoret" (mitä se sitten kaikessa laajuudessaan aina tarkoitaakaan) olisi tervetulleita nuortenkirjoihin ja ei sekään, etteikö heistä lukeminen välillä olisi ihan mielenkiintoistakin. Ja sitten on vielä se vastareaktio, joka iskee, kun kaikenlaista ainutlaatuista on ympätty samaan kirjaan. On rikkinäisiä nuoria neitoja, kaunista ja runollista kieltä, erityisen persoonallinen tapa kertoa tarina, tarkkaan harkittu tekstin asettelu.... Huh. Minuun iski vain tästä kaikesta armoton väsymys.
Minua kuitenkin miellytti tapa, jolla tarina kerrotaan: kaikkea ei olekaan tarkoitus paljastaa ja kesken tarinan Mariia puhuttelee toistuvasti lukijaa laittamalla tämän ajattelemaan yhtä sun toista. Virkistävää, vaikka toisaalta jotenkin niin ärsyttävää. No, kaikkien ei ole tarkoitus tykätä kaikista kirjoista ja tällä kertaa minä ja Valoa valoa valoa emme löytäneet samaa aallonpituutta. Tunnistan kuitenkin kirjan ansiot ja se on varmasti Junior Finlandiansa ansainnut. Ja siis kun minäkin kyllä pidin kirjasta, mutta hieman varautuneesti kuitenkin. Olisi todella mielenkiintoista kuulla kirjan kohderyhmään kuuluvan lukijan mietteitä tarinasta. Onko jonkun muun vielä tarkoitus lukea Huotarisen kirja? Tämä on muistaakseni ensimmäinen Finlandia Juniorilla palkittu kirja, johon olen tutustunut...
Kirja voitti vuoden 2011 Finlandia Junior -palkinnon.
Suhtaudun vähän kaksijakoisesti tähän kirjaan: toisaalta aihe kiinnostaa, toisaalta erilaiset ja kovin moniongelmaiset nuoret eivät jaksa (enää) kiinnostaa. Ehkä tämä kirja pitää kuitenkin Finlandian vuoksi lukea...
VastaaPoistaFinlandian vuoksi minäkin tähän kirjaan päätin tarttua:) Jos aihe kiinnostaa edes vähän niin uskoisin, ettei kirja täydellistä ajanhukkaakaan voi olla vaikka moniongelmaiset nuoret ärsyttäisivätkin. Kiva kuulla, että en ole ainoa, joka ei oikein enää jaksa tätä erilaisuus-teemaa:)
VastaaPoistaOlen tykännyt Huotarisen runoista, mutta vähän arkailen tarttua tähän nuortenkirjaan, koska se kuulostaa rankalta, kaikki ne säiteilyt ja itsetuhoisuus ja muut. Ehkä joskus...
VastaaPoistaTarkoitus olisi lukea! Katsotaan milloin se tapahtuu. Huotarisen lehmärunoja rakastan, ehkä annan hänelle mahdollisuuden proosankin puolella sen kummemmin nikottelematta :)
VastaaPoistaMielenkiintoinen omakohtainen kirjoitus! Minä en ärsyynny enkä ärsyyntynyt erilainen nuori -teemasta. On varmaan aiheellista miettiä, mitä tuolla määritelmällä tarkoitetaan, kuten kirjoitatkin :-D! Eivätkö kaikki ole erilaisia nuoria? Erilaisia omalla tavallaan?
VastaaPoistaMielestäni ongelmat eivät olleet mitenkään voimakkaasti esillä. Ehkä kokemus riippuu lukijan näkökulmasta?
Joko ehdit lukea minun postaukseni: http://luenjakirjoitan.blogspot.com/2011/11/valoa-valoa-valoa.html? :-)
tää on mulla just kesken ja oon ihan ihastunut alkuun! (silmäilin vaan juttuasi) pidän tosi paljon kielestä!!
VastaaPoistaOlisi todella kiva saada tästä parin 13-15-vuotiaan arvio!
VastaaPoistaMaria: Minäkin pidin Huotarisen lehmärunoista. En ehkä kokenut kirjaa rankaksi... En oikein ole vielä keksinyt sanaa, jolla oikeasti voisin kirjaa kuvata niin ettei siitä synny väärinkäsityksiä. On kyllä vaikeaa, kun periaatteessa piti lukemastaan, mutta jokin silti selvästi ärsytti:)
VastaaPoistaSuketus: Kannattaa kyllä rohkeasti tarttua kirjaan. Ja se on niin lyhytkin, että välipalakirjaksi sopii hyvin vaikka ei mikään kevyt olekaan.
Paula: Luin sinun arvostelusi ennen kuin luin kirjan ja vähän pelkäsinkin, että en tulisi olemaan täysin samoilla linjoilla kirjan kanssa:)Ja "erilainen nuori" fraasia hieman jännitinkin käyttää, siihen liittyy niin paljon juttuja omilta yläasteajoilta. "Erilaisen nuoren" tarkoitus juuri minun päässäni voisi tiivistää niin, että hän kirjoittaa "itken mustia kyyneleitä"-tyyppisiä runoja. Juu, tiedän, ei saisi naureskella toisten masennukselle jne. mutta voin vakuuttaa, että kaikki runotytöt ja rikki olevat ihmiset eivät kuulu tuohon kategoriaan vaan ihan sellainen marginaaliporukka. Joistain tyypeistä vain tulee sellainen ärsytys, että "joo, toi on just niitä erilaisia nuoria (jotka kirjoittaa mustista kyynelistä runoissa)" ja tässä kirjassa en vain voinut välttyä tältä tunteelta:)
anni.M: Jäänkin odottamaan arviotasi kirjasta! Tämä on nimittäin juuri sellainen teos, josta tekee mieli lukea mahdollisimman monta arviota.
On hyvä, että on erilaisia mielipiteitä! :-) Olisi kamalaa, jos kaikki olisivat samaa mieltä - huh!
VastaaPoistaTosi hauskasti määritelty tuo erilainen nuori mustine kyynelineen. :-D Loistavaa! Sain ajatuksestasi tukevan otteen.
Paula: :D
VastaaPoistaHei Sonja, oli todella kiinnostavaa lukea sinun arviosi kirjasta ja on hyvä, että tulee erilaisia mielipiteitä! Minä sain tämän omaksenikin ihan sattumalta kirppiseltä viime viikonloppuna. Jotenkin kirja jäi vaivaamaan minua ja haluan lukea sen uudestaan.
VastaaPoistaKomppaan sinua ja Kirsiä, että olisi niin kiinnostavaa kuulla varsinaisen kohderyhmän eli tyttöjen mielipiteitä kirjasta! Tätähän suositellaan laitettavaksi aikuisten hyllyynkin kirjastossa tyttöjen äitejä ajatellen!
Olen samaa mieltä, että kirja ei tunnu rankalta, vaikka aiheet ovatkin rankkoja. Kirjan kerronta ja esitystapa on sellainen, ikään kuin etäännyttävä ja se kulkee metafiktion tasolla. Kivaa jos muutkin innostuvat lukemaan tämän, mutta ennen kaikkea ne nuoret!?
Sara: Kiva, että piipahdit pistäytymässä:)Johan on joku aikaisin luopunut omasta kirjastaan, jos nyt jo löysit kirpparilta! Hyvin ilmaistu tuo, että esiintymistapa on etäännyttävä vaikka aiheet ovatkin rankkoja. Olen lähipäivinä miettinyt pääni puhki tätä kirjaa ja sitä, voinko suositella sitä joululahjaksi kymmenille ihmisille, jotka ovat kohta tulossa hankkimaan "jonkun kivan nuortenkirjan 14-vuotiaalle tytölle". Ja jos voin, niin miten. "Tää oli tosi hyvä, ai mistä tää kertoo... No tässä on yksi masentunut tyttö, joka rakastuu toiseen tyttöön ja sitten käsitellään itsemurhaa ja perheongelmia ja..." Moni tulee varmasti kiinnostumaan kirjasta ihan jo siksi, että se on palkittu. Mutta ottaako kukaan keski-ikäinen kummitäti tällaista kirjaa lahjaksi, kun vieressä on pino hilpeämpääkin kirjallisuutta (olematta sen huonompaa!). No, jään pohtimaan asiaa:)
VastaaPoistaTörmäsin tähän kirjaan lukiessani kiivasta keskustelua siitä, mihin hyllylle tämä pitäisi sijoittaa: siis nuorten- vai aikuistenhyllylle. Keskustelu oli aika värikästä ja kirja ilmeisesti jakaa mielipiteitä rajusti.
VastaaPoistaItse en osaa ottaa kantaa, koska en ole tätä lukenut. Kiinnostaisi kyllä kovasti ja sinun mielenkiintoinen kirjoituksesi lisäsi kiinnostusta entisestään.
Erittäin hyvä myös täällä kommenteissa kuvailemasi erilainen nuori mustine kyyneleineen. Tajusin, mitä tarkoitat kun haluat tehdä eron erilaiseen nuoren ja "erilaiseen nuoren" välillä.
Elegia: Välillä olisi kiva piipahtaa kurkkaamassa noita kiivaita keskusteluja, joita ilmeisesti saadaan netin syövereissä aikaiseksi vaikka mistä aiheesta. Mutta kun ei ole aikaa! Mutta hauska kuulla, että kirja puhuttaa kansaa. Kyllä tämä tosiaan on sen verran erilainen kirja verrattuna perinteiseen nuortenkirjaan, että kyllä se kannattaa lukea jos vain vähänkin tuntee kiinnostusta. Ja juu, erilainen nuori on tosiaan jokaiselle vähän omanlaisensa käsite. Minulle kuitenkin enemmän humoristinen sellainen:)
VastaaPoistavaloa, valo, valo -kirja esimerkkinä postmodernista romaanista
VastaaPoistahttp://blogisisko.blogspot.com/2011/11/vilja-tuulia-huotarinen-valoa-valoa.html
Olin kuuntelemassa kirjailijaa ja hän totesi aika selväsanaisesti, ettei itse koe kirjansa olevan nuortenkirja, pelkästään. Siksi on jotenkin tuskastuttavaa, että upeasta kirjasta keskustelu keskittyy siihen, kenelle kirja oikein sopii. Muunmuassa Hesarin kritiikki kertoi lähes pelkästään tästä. Miksi? Lokeroimisen ja kirjallisuuden välinen kuilu tässä tulee mielestäni nyt hyvin näkyväksi, sillä kirja rikkoo totuttuja rajoja epäolemalla nuortenkirja ja aikuisten kirja, epäolemalla proosaa tai lyriikkaa. Mihin hyllyyn -keskustelu osoittaa sen, miten fakkiintunutta ajattelumme on sen sijaan, että tunnustaisimme, että kirjallisuus on taipuisaa taidetta.
VastaaPoistaEm. keskustelu jättää varjoonsa sen, että kirjassa on upeaa kieltä, se on poikkeuksellinen tyylillisesti, kerronnallisesti ja ehkä intertekstuaalisestikin.
Saan hyvin kiinni kuvaamastasi hämmenyksestä. Itsellänikin oli kirjan lukemisen jälkeen sellainen olo, että mitä ihmettä tästä voin oikein sanoa, lukeminen oli ennen kaikke kokemus. Sen sijnaa itse olin täynnä valoa lukemisen jälkeen. Kirja ei ollut synkkä, se ei jättänyt lukijaansa pimeään. Koko ajan oltiin valottomassa ja epävalossakin, mutta pimeässä en ollut kertaakaan. Hieno, hieno kirja, jota suosittelen varauksetta.
Valkoinen kirahvi: Hyvä kannanotto! Tästä kirjasta on varmasti käyty hyllytys-keskusteluja enemmän kuin yleensä. Hieno kirja itse on jäänyt siinä samalla hieman varjoon.
VastaaPoistaItseäni aihe kuitenkin kiinnostaa ihan ammattini puolesta. Kirjakaupassa työskennellessä kohtasin esim. joulun aikoihin yhden jos toisenkin lahjaa etsivän asiakkaan. Kohtaamiset menivät juuri niin kuin olin aikaisemmin uumoillutkin: moni oli takakannen lukaistuaan kiinnostuneempi tietämään tyttöjen seksuaalisuudesta lisää kuin kuuntelemaan vakuutteluja siitä, että kieli on kaunista ja kerronnalliset ratkaisut raikkaita. Mietinkin silloin usein, menisikö kirjaa paremmin, jos se olisi luokiteltu aikuisten kirjaksi. Tai näistä lahjakirjan ostajista monista sai sellaisen käsityksen, että nuorta halutaan suojella liian rankoilta aiheilta jne. Siinä vaiheessa ei oikein auta, jos vakuuttelee, että ei kirja ole ollenkaan niin synkkä kuin takakansiteksti tms antaa ymmärtää, jos asiakas selaillessaan löytää kohdan jossa lukee esim. "Haluan vain kuolla!" tms:D No, tämä oli hieman asian vierestä ehkä, mutta hyllytysjuttuja tuli näiden asioiden tiimoilta mietittyä yhden jos toisenkin kerran...
Onneksi nuoret ja vanhat löytävät kirjoja itsekin, eivätkä ole täysin lahjakirjojen varassa:) Ja kaipa ne aikuiset, joita nuortenkirjat kiinnostavat, osaavat niitä nuortenkin puolelta etsiä. Joten kyllä, ehkä olisi aika keskittyä kirjan sisältöön eikä hyllypaikkaan:)