Nyt on taas yksi haaste pois alta. Ja kovin mieluisaksi tämä haaste osoittautuikin - ja melko helposti toteutettavaksi. Näitä kirja ja elokuva -parivaljakoita nimittäin tuntuu riittävän vaikka millä mitalla. En yleensä katso kaikkia elokuvia, jotka perustuvat lukemiini kirjoihin. Ja usein jos satun näkemään elokuvan ensin, en millään koe houkuttelevaksi tarttua kirjaan (paitsi ihan poikkeustapauksissa, mutta niitä tulee vastaan todella harvoin). Tässä haasteessa oli tarkoituksena lukea 10 kirjaa ja katsoa niistä tehdyt elokuvaversiot. Normaalioloissa en olisi katsonut näistä elokuvista kuin ehkä puolet ja niitäkään en varmasti tämän vuoden aikana. Kirjat olivat kuitenkin kaikki sellaisia, joihin tartuin suurella mielenkiinnolla ja jotka olivat muutenkin olleet must-read-listoilla valmiiksi.
Parivaljakkoni haasteeseen olivat seuraavat:
- Valkopukuinen nainen
- Pitkän päivän ilta
- Beatrix Potter - taiteilijaelämää & Petteri Kaniinin satumaailma
- Harry Potter osat 6 ja 7 & Harry Potter - Suuri velhouskirja
- Vuonna 1984
- Tyttö joka leikki tulella
- Miehet jotka vihaavat naisia
- Kärpästen herra
- Ole luonani aina
- Pahuus
Seitsemän näistä elokuvista on enemmän tai vähemmän uskollisia sovituksia kirjaversioista. Valkopukuinen nainen on lähes viisituntinen BBC:n minisarja. Beatrix Potter -elokuva kertoo kirjailijasta itsestään kun taas kirjana tutustuin hänen kirjoittamiinsa lastensatuihin. Harry Potter -elokuvat mukailevat kirjasarjan tapahtumia, mutta lukemani kirja taas kertoo elokuvien tekemisestä. Parivaljakot taitavat kuitenkin kaikki olla ihan käypää valuuttaa haastetta ajatellen?! :)
Kirjoista ja niistä tehdyistä elokuvaversioista taidetaan käydä ikuista taistoa: onko kirjaversio aina niin hyvä, että siihen kannattaisi tutustua ensin ennen elokuvan katsomista? Itse kuulun siihen joukkoon, jotka haluavat lukea ensin kirjan ja sitten mahdollisesti yrittää unohtaa juonenkulun ja vasta sitten tarttua samaan tarinaan elokuvan muodossa. Yleensä kirja on aina parempi kuin elokuvaversio, niin ainakin tässä kymmenen teoksen joukossa. Sanoisin, että Pitkän päivän ilta, Vuonna 1984, Kärpästen herra ja Pahuus ovat teoksia, joista kirja kannattaa lukea mieluummin kuin katsoa elokuvana. Mielestäni tarinoista ei vain saanut tarpeeksi irti elokuvaversiona tai ne olivat liian sekavia ja pinnallisia aiheisiinsa nähden. Elokuvista Valkopukuinen nainen, Ole luonani aina, Miehet jotka vihaavat naisia ja Tyttö joka leikki tulella on tehty varsin käypä leffasovitus enkä sanoisi sen olevan maailman suurin virhe, jos tarinoihin tutustuisikin pelkästään elokuvien kautta. Paitsi että kyllä siinä mielestäni silti vähän menettää:) Itselleni kyseiset kirjat olivat todella mieluisia lukukokemuksia ja surkuttelen kyllä vähän kaikkia jotka eivät kirjaversioihin jaksa tai ehdi tarttua, mutta kun eihän sitä ihminen kaikkea ehdi ja pysty.
Tällä kertaa haasteeseen mukaan otettujen teoksien maajakauma oli melko yksitoikkoinen. Kirjoista kolme tulee Ruotsista ja muut Englannista. Hieman taitaa siis Totally British -haaste kulkea matkassa mukana. Mukaan mahtui tällä kertaa neljä "tosiklassikkoa" ja niin draamaa, fantasiaa, lapsekasta meininkiä, jännitystä kuin vaihtoehtoisia tulevaisuuden näkymiä tarjoavia teoksia. Olen siis ihan tyytyväinen omaan joukkooni, joka muodostui itsestään matkan varrella luetuista kirjoista.
Ilmoittautuuko muita osanottajia? Missä vaiheessa haaste kulkee ja miten olette viihtyneet matkassa tähän mennessä? Miten menee haasteen emännällä Sannalla?
Seitsemän näistä elokuvista on enemmän tai vähemmän uskollisia sovituksia kirjaversioista. Valkopukuinen nainen on lähes viisituntinen BBC:n minisarja. Beatrix Potter -elokuva kertoo kirjailijasta itsestään kun taas kirjana tutustuin hänen kirjoittamiinsa lastensatuihin. Harry Potter -elokuvat mukailevat kirjasarjan tapahtumia, mutta lukemani kirja taas kertoo elokuvien tekemisestä. Parivaljakot taitavat kuitenkin kaikki olla ihan käypää valuuttaa haastetta ajatellen?! :)
Kirjoista ja niistä tehdyistä elokuvaversioista taidetaan käydä ikuista taistoa: onko kirjaversio aina niin hyvä, että siihen kannattaisi tutustua ensin ennen elokuvan katsomista? Itse kuulun siihen joukkoon, jotka haluavat lukea ensin kirjan ja sitten mahdollisesti yrittää unohtaa juonenkulun ja vasta sitten tarttua samaan tarinaan elokuvan muodossa. Yleensä kirja on aina parempi kuin elokuvaversio, niin ainakin tässä kymmenen teoksen joukossa. Sanoisin, että Pitkän päivän ilta, Vuonna 1984, Kärpästen herra ja Pahuus ovat teoksia, joista kirja kannattaa lukea mieluummin kuin katsoa elokuvana. Mielestäni tarinoista ei vain saanut tarpeeksi irti elokuvaversiona tai ne olivat liian sekavia ja pinnallisia aiheisiinsa nähden. Elokuvista Valkopukuinen nainen, Ole luonani aina, Miehet jotka vihaavat naisia ja Tyttö joka leikki tulella on tehty varsin käypä leffasovitus enkä sanoisi sen olevan maailman suurin virhe, jos tarinoihin tutustuisikin pelkästään elokuvien kautta. Paitsi että kyllä siinä mielestäni silti vähän menettää:) Itselleni kyseiset kirjat olivat todella mieluisia lukukokemuksia ja surkuttelen kyllä vähän kaikkia jotka eivät kirjaversioihin jaksa tai ehdi tarttua, mutta kun eihän sitä ihminen kaikkea ehdi ja pysty.
Tällä kertaa haasteeseen mukaan otettujen teoksien maajakauma oli melko yksitoikkoinen. Kirjoista kolme tulee Ruotsista ja muut Englannista. Hieman taitaa siis Totally British -haaste kulkea matkassa mukana. Mukaan mahtui tällä kertaa neljä "tosiklassikkoa" ja niin draamaa, fantasiaa, lapsekasta meininkiä, jännitystä kuin vaihtoehtoisia tulevaisuuden näkymiä tarjoavia teoksia. Olen siis ihan tyytyväinen omaan joukkooni, joka muodostui itsestään matkan varrella luetuista kirjoista.
Ilmoittautuuko muita osanottajia? Missä vaiheessa haaste kulkee ja miten olette viihtyneet matkassa tähän mennessä? Miten menee haasteen emännällä Sannalla?
Onnittelut! Vau - joku oikeasti on tehnyt jonkun haasteen Loppuun Asti :-) *nostaa hattua*
VastaaPoistaSonja, olen tästä haasteesta ihan ulkona, vaikka olenkin elokuvafriikki. Puhun nyt siis ihan vain puutaheinää eli muutama kokemus.
VastaaPoistaYleensähän kannattaa aina lukea ensin kirja ja sitten vasta katsoa siitä tehty elokuva ettei tule pettymystä, sillä harvoin elokuva ylistää kirjaa, josta käsikirjoitus on tehty. Joskus on kuitenkin poikkeuksia.
Ian McEwanin kirjaan Sovitus (Atonement) tehty elokuva Atonement, palvoo kirjaa kiitos loistavien näyttelijäsuoritusten, joiden takana Keira Knightley ja Ralph Fiennes. Samoin tekee mielestäni Graham Greenen kirjaan Jutun loppu (The End og The Love Affair), jossa rooleissa Julianne Moore ja Ralph Fiennes. Ja on näitä monta muutakin,mutta enhän voi kaikkia luetella...
Sen sijaan John Irivingin kirjan Leski Vuoden verran pohjalta tehty elokuva The Door Under The Floor on vain kirjan irvikuva, sillä se loppuu kesken eli kirjan vaikuttavin hahmo Ruth Cole näytetään siinä vain lapsena.
Sen sijaan Schlinkin lukija oli minulle aivan liian ennalta-arvattava kirjana, mutta filminä se nousi uuteen arvoonsa kiitos Kate Winsletin ja Ralph Fiennesin roolitöiden.
***
Se kuvitettu Salainen puutarha, josta mainitsit Amman blogissa oli minulla jo kerran kädessäni ja nyt kadun, että jätin sen ostamatta. Ehkä löydän sen joulun pakollisten kauppakierrosten aikana. Se vaikutti lupaavalta. Salainen puutarha on vaikuttavin lapsuuskirjani ja sen takia, koska luin sen muutaman kerran liikaa, perustin myös oman puutarhan.
Leena: Minäkin tutustun yleensä aina kirjaan ensin, koska tutun tarinan jaksaa kyllä katsoa muutaman tunnin leffana ihan hyvin, mutta esim. Taru sormusten herrasta on kirjana jo niin pitkä, että en millään koe mielenkiintoa tarttua siihen, kun tarina on jo suurilta osin tuttu elokuvista. Toki kirja aina tuo lisää syvyyttä tarinaan, mutta osaan jo kuvitella miten turhautuisin esim. pitkien taistelukohtauksien aikana lukiessani ne kirjasta.
VastaaPoistaOlen myös huomannut, että jos tarinassa on joku suuri käännekohta (kuten vaikkapa Sovituksessa), niin se on tuotu julki kauniimmin kirjassa kuin elokuvassa. Ja se on myös yksi suurimmista syistä, miksi haluan lukea kirjan. Jotta se käänne tulee ensimmäisen kerran minun tietooni juuri niin kuin tarinan kertoja sen on alunperin tarkoittanutkin kerrottavaksi.
Nyt en keksi oikein mitään elokuvaa, joka olisi parempi kuin kirja. Ehkä kaikki chick lit -genren elokuvat. Tai pidän siitä, että pääsen näkemään kaikki vaatteet ja näyttävät vaatekaapit ja asusteet ja kaikki. Lukiessa "maailman kauneimmat korkokengät" eivät oikein aiheuta sydämentykytystä, mutta sitten kun ne kengät NÄKEE niin pääsee kulutushysterian tunnelmiin paremmin:)
Mä olen saanut käsiteltyä vaan neljä paria, mutta vielähän tässä ehtisi jonkun. TSH on muuten yksi parhaista leffasovituksista mitä löytyy.
VastaaPoista