torstai 25. huhtikuuta 2013

Meriharakat



Susan Fletcher
2007 suom. 2008
383 s./Like


Huhtikuu alkaa olemaan lopuillaan ja silti on vasta kuukauden teeman toisen kirjan vuoro. Hävytöntä! Nyt on kuitenkin vahvasti sellainen tunne, että uusi ystävyyssuhde on puhkeamaisillaan, joten ei se määrä vaan laatu. Uusi kirjailijaystäväni on kirjoittanut kiinnostavan ja runollisen kauniisti eteenpäin soljuvan elämäntarinan nuoresta naisesta, joka valvoo siskonsa vuoteen vieressä tämän pitkää unta.

Tarina lumosi jo ensimmäisistä kappaleista lähtien ja kauniin tekstin lisäksi kiinnostusta piti yllä tarinan rakenne: aluksi lukija ei tiedä minkä ikäisiä sisarukset ovat nykyhetkessä, mikä tapahtuma on johtanut nuoremman siskon vuosia kestäneeseen koomaan ja miksi Moiraa tuntuu kantavan niin suurta syyllisyyden taakkaa harteillaan vieraillessaan sairaalassa. Takakansiteksti oli muotoiltu varsin maltilliseen sävyyn, joten Moiran elämäntarina avautui pikkuhiljaa eikä lukiessa oikein osannut edes arvata mihin suuntaan tarina siskoksia veisi ja olisiko lopulta kyse suurestakin tragediasta vai pienistä sattumuksista, joilla on kauaskantoiset vaikutukset vai onko kyseessä vain tavallista julmempi kohtalo.

Kuten sain lukiessa tietää, Moiran elämä ei lopulta ollut sen kummoisempi kuin monella meistä. Hontelo ja hiljainen suorittaja sisäoppilaitosvuosinaan puhkeaa kukkaan tavattuaan sen oikean, muttei aina jaksa uskoa siihen, että on ansainnut kaiken sen onnen, joka on käden ulottuvilla. Tavallisuudessakin on paljon kerroksia, paljon tärkeitä ja vähemmän tärkeitä hetkiä, joista kutoa tarinaa. Mukava tyttö, mutta kylmäkiskoinenkin, välillä vähän tylsä, mutta intohimoinenkin sille päälle sattuessa. Monimutkainen, niin kuin kaikki meistä, jos meistäkin kirjoitettaisiin kirja.

Vielä en osaa sanoa, olenko nyt lukenut parasta mitä Fletcherillä on tarjota vai odottaako minua vielä koskettavammat ja syvällisemmät tarinat? Mikä on sinun suosikkisi Fletcherin tuotannosta?

Naiskirjailijoiden 100 kirjaa

8 kommenttia:

  1. Mahtavaa kuulla, että ystävystyitte :)

    Olen lukenut kaikki muut kirjailijan tuotokset paitsi Irlantilainen tyttö (joka käsittääkseni on kirjailijan laimein).

    Minusta Fletcher kirjoittaa tasalaatua. Vaikea sanoa parasta tästä, Noidan ripistä ja Tummanhopeisesta merestä. Kaikki ovat omalla tavallaan parhaita... Sulle ehkä kuitenkin Noidan rippiä suosittelisin. Siinä on melkoisen voimakas tarina.

    VastaaPoista
  2. Ihanaa että sinäkin tykästyit Fletcheriin! Minä ihastuin Irlantilaiseen tyttöön, ja tämhän rakastuin täysin. Tummanhopeinen meri odottaa jo tuossa lukupinossa ja luulen pitäväni siitäkin. Fletcher kirjoittaa mahtavia kirjoja!:)

    VastaaPoista
  3. Minulla on tämä Meriharakat hyllyssä, ostin sen, kun blogeissa oli Fletcher-villitys kuumimmillaan, mutta en ole vielä lukenut. En yhtään Fletcherin kirjaa, joten suosikkia ei vielä ole. :)

    VastaaPoista
  4. Minä olen lukenut Flectheriltä vain Tummanhopeisen meren, mutta se oli loistava. Niin loistava, että on jopa yksi parhaimpia lukemiani kirjoja! Ihanaa, että pidit tästä. Minä aion lukea tämän myös :)

    VastaaPoista
  5. Olen lukenut kaikki Fletcherit ja Tummanhopeinen meri on suosikkini, sen jälkeen tämä, sitten Noidan rippi ja viimeiseksi Irlantilainen tyttö.

    Terveisin Salainen ystäväsi :)

    VastaaPoista
  6. Minä en ole lukenut Fletcheriltä vielä mitään, mutta aion kyllä, sillä uskon blogijuttujen perusteella pitäväni hänen kirjoistaan. Kävin tällä viikolla kirjastossa ja lainasin Meriharakat ja Irlantilaisen tytön. Pian siis nähdään otaksuinko oikein!

    VastaaPoista
  7. Olen lukenut Fletcheriltä paljon ja toisin kuin Annika, minä koen hänen kirjansa varsin vahvasti erilaatuisina, mutta syy voi kyllä olla aihekin...Irlantilainen tyttö oli minulle hieman tylsä, liian laimea, Noidan rippi oli kauniin kaunista kieltä ja hyvä tarina. Puuttuuko tästä joku vielä jos ei lasketa uusinta, jonka lukemisesta en ole ollenkaan vielä vakuuttunut...paitsi sielukirjaani, joka on Meriharakat. Koin tarinan hyvin henkilökohtaisesti ja kerrottuna vahvasti. Meni ihon alle, joten tunsin myös pohjavirrat...Parasta Fletcheriä ikinä - minulle.

    VastaaPoista
  8. Minullakin on vielä kaikki Fletcherit lukemati, mutta tämä odottelee hyllyssä. Blogikirjoitusten perusteella vaikuttaa tosi kiintoisalta. Olen kirjaa myös vähän lehteillyt ja lukenut alusta muutaman rivin ja vaikuttaa tosiaan kiinnostavalta.

    VastaaPoista