Meriharakat

Susan Fletcher
2007 suom. 2008
383 s./Like

Huhtikuu alkaa olemaan lopuillaan ja silti on vasta kuukauden teeman toisen kirjan vuoro. Hävytöntä! Nyt on kuitenkin vahvasti sellainen tunne, että uusi ystävyyssuhde on puhkeamaisillaan, joten ei se määrä vaan laatu. Uusi kirjailijaystäväni on kirjoittanut kiinnostavan ja runollisen kauniisti eteenpäin soljuvan elämäntarinan nuoresta naisesta, joka valvoo siskonsa vuoteen vieressä tämän pitkää unta.

Tarina lumosi jo ensimmäisistä kappaleista lähtien ja kauniin tekstin lisäksi kiinnostusta piti yllä tarinan rakenne: aluksi lukija ei tiedä minkä ikäisiä sisarukset ovat nykyhetkessä, mikä tapahtuma on johtanut nuoremman siskon vuosia kestäneeseen koomaan ja miksi Moiraa tuntuu kantavan niin suurta syyllisyyden taakkaa harteillaan vieraillessaan sairaalassa. Takakansiteksti oli muotoiltu varsin maltilliseen sävyyn, joten Moiran elämäntarina avautui pikkuhiljaa eikä lukiessa oikein osannut edes arvata mihin suuntaan tarina siskoksia veisi ja olisiko lopulta kyse suurestakin tragediasta vai pienistä sattumuksista, joilla on kauaskantoiset vaikutukset vai onko kyseessä vain tavallista julmempi kohtalo.

Kuten sain lukiessa tietää, Moiran elämä ei lopulta ollut sen kummoisempi kuin monella meistä. Hontelo ja hiljainen suorittaja sisäoppilaitosvuosinaan puhkeaa kukkaan tavattuaan sen oikean, muttei aina jaksa uskoa siihen, että on ansainnut kaiken sen onnen, joka on käden ulottuvilla. Tavallisuudessakin on paljon kerroksia, paljon tärkeitä ja vähemmän tärkeitä hetkiä, joista kutoa tarinaa. Mukava tyttö, mutta kylmäkiskoinenkin, välillä vähän tylsä, mutta intohimoinenkin sille päälle sattuessa. Monimutkainen, niin kuin kaikki meistä, jos meistäkin kirjoitettaisiin kirja.

Vielä en osaa sanoa, olenko nyt lukenut parasta mitä Fletcherillä on tarjota vai odottaako minua vielä koskettavammat ja syvällisemmät tarinat? Mikä on sinun suosikkisi Fletcherin tuotannosta?

Naiskirjailijoiden 100 kirjaa