2003 suom. 2007
466 s./Otava
Ensimmäinen ehdokas uudeksi kirjalliseksi ystäväksi kuukauden teeman mukaisesti on Siri Hustvedt. Hänen kanssaan onkin vierähtänyt huhtikuun alku, en ehkä teemaa valitessa ymmärtänyt täysin, miten aikaavievää hommaa kestävän ystävyyden metsästäminen voi olla. En taida neljää kirjaa ehtiä lukemaan huhtikuun teeman alle, mutta toivon edelleen, että yksi uusi ystävä löytyisi matkan varrelta. Siri Hustvedtin kanssa tulimme toimeen hyvin, mutta minun pitää tutustua hänen tuotantoonsa lisää ennen kuin voin sanoa mitään lopullista.
Kaikki mitä rakastin kertoo kahdesta perheestä New Yorkin taidemaailman kuhinan keskellä. Aluksi on taidemaalari Bill ja hänen syrjäänvetäytyvä runoilija-vaimonsa Lucille sekä tarinankertojana kunnostautuva Leo ja hänen vaimonsa Erika, joka työskentelee kirjallisuuden opettajana. Myöhemmin Lucille saa väistyä ja nelikon täydentää Violet, Billin maalausten kaunis malli, jonka sydän on avoin. Molempia pariskuntia siunataan pojalla, mutta tragedia on osa elämää eikä mikään ole sen jälkeen entisellään.
Hustvedtin kirja oli kaiken kaikkiaan todella miellyttävä lukukokemus. Uppouduin innokkaasti taidemaailman syövereihin, sillä onhan henkilöhahmojen elämäntapa niin kaukana omasta arjestani. Totuuden nimissä täytyy myöntää, että monet syvälliset taidekeskustelut menivät hieman ohi, ja olisikin ehkä ollut järkevää googlettaa jatkuvasti esimerkiksi taideteoksia, joista varsinkin Bill ja Leo keskustelivat usein. Oletin tarinan jatkuvan samankaltaisena alusta loppuun saakka, sillä olin unohtanut perheitä kohtaavan tragedian, josta takakannessakin mainitaan. Sen myötä älykäs ja ihanan kultturelli tarina sai jopa jännityskirjallisuuden elementtejä ja toisen pojan, Markin, noustua esille, muistutti tarinan tunnelma minua Poikani Kevin -kirjasta.
Tosiystävyyttä en silti ole vielä valmis vannomaan. Se on se ihan pieni klick, joka erottaa todella hyvän tarinan ja todella hyvän vaikutuksen tehneen tarinan. Pieni klick, ja palaset loksahtavat paikalleen lukijan ja tarinan välillä. Nyt klick jäi puuttumaan, mutta lukukokemus oli silti kaikin puolin hieno. Kaikki mitä rakastin kestäisi hyvin useammankin lukukerran, niin paljon se pitää sisällään. Huomasin kuitenkin, etten kirjan luettuani ole palannut pohtimaan henkilöhahmojen elämää. Kauhistuin lukiessani kerta toisensa jälkeen Markin edesottamuksia ja sympatiani olivat hänestä välittävien aikuisten puolella, mutta suuret tunteet jäivät silti puuttumaan. Uuden ystävän etsintä jatkukoon!
Naiskirjailijoiden 100 kirjaa
Sonja, tämä on yksi elämäni kirjoista ja myös ovi Siriin. Hänestä on tullut minulle hirveän tärkeä kirjailija, vaikkakin hänen tuotansa ei ole kovin tasalaatuista eli siis esim. Amerikkalainen elegia oli minusta niin huono, että en tuonut sitä edes blogiini, mutta taas Vapiseva nainen veti maton alta.
VastaaPoistaOlen lukenut tämän kirjan jo muutamaan kertaan ja tunnen Kustannusherran, joka aloitti tämän kirjan illalla ja luki kunnes kirja oli lopussa;)
♥
Huomasin, että olit tehnyt SEN top-10-listan! En ole vielä ehtinyt tulla pistäytymään blogissasi, mutta kohtahan näen, onko Kaikki mitä rakastin päässyt listallesi:)
PoistaVapiseva nainen oli mielenkiintoinen ja kirjoitettu hyvin: asiasta tietämätön koki lukemisen helpoksi, vaikka kyseessä olikin välillä vähän raskassoutuistakin asiaa. Kirjan luettuaan jäikin sellainen fiilis, että voisiko minusta ja Siristä tulla läheisemmät...
Ihan by the way, koin lapsenomaista riemua, kun törmäsin Kaikki mitä rakasätin -kirjassa kohtaan, jossa mainitaan amerikkalainen elegia. Täytyy varmaan lukea sekin, että tietää mitä se tarkoittaa;)
Toiset ovat pitäneet Amerikkalaisesta elegiasta...
PoistaSinut on haastettu;)
Minulle Amerikkalainen elegia kolahti ja kovaa. Pidin tästäkin, mutta jotenkin Amerikkalaisen elegian teemat ja syvyys vain kolahtivat. Kuljin monta päivää kirjan jäljiltä vaikuttuneena. Näin sitä koetaan eri tavoin :)
PoistaMakukysymys, ei niinkään laatukysymys minusta.
Pitäisi lukea Kaikki mitä rakastin uudestaan. Se odottelee jo hyllyssäni uusintaluentaa. Olen jotenkin unohtanut kokonaan kirjan juonen.
Minusta tämä oli aika ihana, vaikka tosiaan annoin taidekeskustelujen mennä rauhassa ohi... Siri Hustvedt kirjoittaa perin naisellisesti ja taidokkaasti, muttei sitä kaikkien kanssa voi bestiksiksi ruveta :)
VastaaPoistaInnolla odotan, mitä Susan Fletcheristä tykkää!
Siri Hustvedt sijoittui monien muiden hyvien kanssa lokeroon "hyvät ystävät". Siellä lymyilee mm. Lionel Shriver, Riikka Pulkkinen ja Åsa Larsson.
PoistaVielä on sata sivua jäljellä Meriharakoita ja olen myyty! Lukukokemus on ollut todella mieluinen ja eiköhän se sellaisena pysy loppuun asti.
Minulta puolestaan jäi myös se jokin viimeinen klick puuttumaan tämän kirjan kohdalla. Kaikki se mitä odotin tältä kirjalta ei siis aivan toteutunut.
VastaaPoistaTätä kirjaa on kaikki sen lukeneet kehuneet minulle kovasti. Mielelläni lukisin Hustvedtilta jotain myöhemmin lisääkin, mutten oikein tiedä mihin teokseen tarttuisin, kun tuntuu, että loput ovat jakaneet mielipiteitä aika rajustikin. Ja Vapisevan naisen olen jo lukenutkin.
PoistaMinä pidin tästä kovasti, vaikken enää siitä kovin paljon muistakaan. Sen muistan, että pidin romaanin älykkyydestä ja taiteen esilletuomisesta. Jos jossain välissä ehtisin, voisin lukea tämän uudestaan.
VastaaPoistaSinulle on jotain blogissani!
Luen itse kirjoja uudelleen aivan äärimmäisen harvoin, mutta tätä lukiessa tuli kyllä heti mieleen, että tarina varmaan avautuisikin ihan eri tavalla toisella lukukerralla.
PoistaPistäydyn aamun aikana blogissasi, kunhan tästä taas aikaiseksi lähteä blogikierrokselle:)
Minulle tässä olivat kaikki tarvittavat klickit. :) Muista Hustvedtin kirjoista ne ovat puuttuneet, vaikka nautin etenkin Kesästä ilman miehiä. Kaikki mitä rakastin osui kohdalleni juuri oikeaan aikaan ja on minulle sekä koskettava että älykäs.
VastaaPoistaMinulla ei ole tainnut vähään aikaan tulla elämäni kirjaa vastaan. Sellaista, joka olisi osunut kohdalle juuri oikeaan aikaan. Edellinen taisi olla Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen. Siinä onkin jotain mitä odottaa tulevaisuudelta: sydämenpysäyttävää lukukokemusta. Ne on hienoja hetkiä ne.
PoistaMinä olen tämän jo aikanaan tuonut kirjastosta kotiin, mutta silloin jäi kuitenkin lukematta kun oli paljon muutakin luettavaa jne. Olen lukenut vasta yhden Hustvedtin, Kesä ilman miehiä, ja tykkäsin kyllä. Tätä on taas kehuttu niin paljon, että jotenkin se nostaa kynnystä tarttua teokseen. Mutta kyllä minä tämän vielä luen joku kerta ;)
VastaaPoistaTerveisin Salainen ystäväsi
Heh, tittelistäsi Salainen ystävä ei voi olla tykkäämättä:D
PoistaMinulta jäi nyt kyllä huhtikuussa lukematta Franzenin Vapaus ja Eugenidesin Middlesex, molemmat mukavia tiiliskiviä. Mutta aika ei tosiaan riittänyt, joten nyt pähkäilen, miten saisin niille aikaa kun muut teemat hönkii niskaan...