maanantai 19. joulukuuta 2011

Kirkkaan selkeää



Maarit Verronen
2010
211 s./Tammi


Tiksu P. elää maailmassa, joka enää kaukaisesti muistuttaa omaamme. Ulkona ei uskalleta viettää aikaa, sillä kulkutaudit ja auringonsäteily ovat vaaraksi. Toisia ihmisiä voi helposti kohdata virtuaalimaailmasta käsin, joten konkreettisia tapaamisia on turha järjestää. Niskassa olevia siruja lukemalla saa tietää toisesta kaiken tarpeellisen turvallisuusstatuksesta lähtien. Siruttomia eli yhteiskunnan pohjasakkaa metsästetään kuin viimeistä päivää. Toimeentulonsa turvatakseen Tiksu P. läpikäy ensin massiivisen muodonmuutoksen tosi-tv:n piikkiin, päätyy sen jälkeen säätutkijoiden matkaan, jotka yrittävät selvittää ilmastonmuutoksen mahdollisia manipulaatiotekniikoita ja huomaa lopulta olevansa Etelä-Euroopassa jäljittämässä siruttomia.

Verrosen kirjasta on hirveän vaikea muodostaa mielipidettä. Toisaalta lukukokemus oli hyvä ja tarina viihdyttävä, mutta silti kokonaisuus jätti kylmäksi. Ei hyvää ilman huonoa, sanoisin. Takakansitekstin perusteella tarina vaikuttaa vetävältä ja sen esittämä dystopia todella mielenkiintoiselta. Sitten lukiessa sitä jotenkin vain pettyy, että tässäkö tämä nyt oli. Tiksu P:n muodonmuutosta käsitellään muutaman rivin verran ja kaikki asiat, joista olisi halunnut tietää lisää, kuitataan muutamalla sanalla. Toisaalta lukija pääsee yhdenvertaiseksi päähenkilön kanssa, joka ei myöskään ole kaikkitietävä. Sen mitä Tiksu P. tietää, hän kertoo. Mutta valitettavasti hän ei tiedä kovinkaan paljon maailman menosta, vaan on melko lailla huhujen armoilla.

Liian moni asia jää siis täysin pimentoon. Positiivisesti ajatellen kaikki on kutkuttavan salaperäistä ja tulevaisuuden maailma jää mysteeriksi lukijallekin. Toisaalta taas en voinut olla ajattelematta, että kirjailja on päässyt helpolla, kun mitään ei ole tarvinnut selittää kovin tarkkaan vaan on voinut kuitata kaiken sillä, että Tiksu P. ei ole päässyt selvyyteen siitä ja siitä asiasta. Kirjassa olisi minun puolestani voinut olla toiset 200 sivua lisää, jotta yksityiskohdilla olisi päästy herkuttelemaan kunnolla. Täytyy kyllä myöntää, että ei Tiksu P. ja hänen elämänsä teot niin kovin kiinnostavia olleet, että ehkä joku muu päähenkilökin olisi ollut kiva:D Huomasin kyllästyväni pikavauhtia kuumailmapallo-aiheeseen. No, valittelut sikseen, ihan hyvä kirja tämä oli ja mielellään sen luki.

Kirkkaan selkeää voitti vuoden 2011 Tähtivaeltaja-palkinnon, joka annetaan aina edellisvuonna ilmestyneelle parhaalle fantasiakirjalle.

2 kommenttia:

  1. Tiksu on hyvin verrosmainen henkilöhahmo; etäinen ja lakoninen, ei parasta samaistumisainesta =)

    VastaaPoista
  2. Booksy: Nyt kun mainitsit asiasta, niin muistikuvia pulpahtaa mieleeni kirjasta Luolavuodet, jonka luin joskus yläasteella eli 10 vuotta sitten. Muistaakseni siinäkin päähenkilö jäi jotenkin kaukaiseksi.

    VastaaPoista