1950
171 s./Lions
Olen tänä vuonna pyrkinyt lukemaan enemmän englanninkielisiä kirjoja ylläpitääkseni kielitaitoani. Nyt tämä projekti sai mieluista jatkoa Narnia-sarjan kenties tunnetuimmalla osalla Velho ja leijona. Niin kuin totesin jo ensimmäistä osaa lukiessani, kirjassa on runsaasti kuvitusta ja tarina etenee mukavan joutuisasti. Tällaiset seikat tekevät teoksesta mukavan välipalakirjan. Pidempään kirjaan keskittymiskykyni ei riittäisikään, onhan kyseessä kuitenkin minulle ennestään tuttu tarina.
Olen tosiaan nähnyt muutamanvuosi sitten tehtaillun elokuvan jo monta kertaa ja se on minusta aivan ihana. Mitään uutta kirjaversio ei tunnu lukijalle tarjoavan, joten elokuvan käsikirjoittaja on ollut positiivisen uskollinen alkuperäiselle tarinalle. Saan tosin kiittää huonoa muistiani, että pääsin muutaman kerran yllättymäänkin kirjaa lukiessani. Unohdan näköjään juonet todella nopeasti, koska en myöskään muista muutama kuukausi sitten lukemastani sarjan ensimmäisestä osasta juuri mitään. Onkohan englanniksi lukemisella jotain tekemistä asian kanssa? Olen joka tapauksessa usein skeptinen sen suhteen,että jaksaisin lukea kirjan sen jälkeen kun olen tahkonnut monta kertaa elokuvaversiota. Tuttua tarinaa kun voi olla hieman liian pitkästyttävä lukea, kun taistelukohtaukset esimerkiksi voivat kirjassa kestää kymmeniä sivuja.
Monille Velhon ja leijonan tarina on varmasti tuttu, mutta kerrattakoon, että tässä osassa sisarukset Lucy, Susan, Edmund ja Peter vierailevat ensimmäistä kertaa Narniassa ja päätyvät ottamaan osaa taisteluun, jolla yritetään lopettaa Narniassa vallitseva ikuinen talvi. Kirjan henkilöhahmoja en kokenut kovinkaan moniulotteiseksi ja mielikuvani heistä ovat enimmäkseen peräisin elokuvasta. Edmundin toivoisin jatko-osissa kasvavan ihmisenä (lapsena) sen verran, että häntä ei joka kerta houkuteltaisi pahisten puolelle.
Osallistun tällä kirjalla TB:n alakategorian Éirinn go Brách! valloittamiseen ja päätän samalla koo haasteen omalta osaltani. Saattaa toki olla mahdollista, että joulun tienoilla tartun vielä Englannista peräisin olevaan kirjaan, mutta se ei ainakaan tällä hetkellä tunnu kovin todennäköiseltä. Haasteen seurassa on ollut erittäin mukavaa ja palaankin siihen ja luettuihin kirjoihin vielä omassa postauksessa.
P.S. Illalla julkaisen synttärikilpailun voittajan, vielä ehtii päivän aikana osallistua täällä.
...täytyy kyllä myöntää että en muista kirjassa kovinkaan pitkiä taistelukohtauksia olleen, ja leffassa se nimenomaan ärsytti että se oli vedetty kevytversioksi Sormusten herra -leffoista, eli mm. niille taisteluille oltiin annettu suhteettoman suuri rooli...
VastaaPoistaNiin, jatko-osissa tapahtuu vallan muuta, sisarukset eivät ole mukana kaikissa kirjoissa (tai saattavat olla ohimeneviä hahmoja jossain kohtaa kirjaa) ja kasvua tapahtuu...
Velho ja leijona on niin ihana! Onhan siinä aikuislukijalle kaikenlaista symboliikkaa, mutta oma ensimmäinen lukukokemukseni on lapsuusvuosiltani ja sen vuoksi rakastuin kirjaan. Luin kirjan uudelleen muutama vuosi sitten ja hyvä se oli silloinkin. Koska kirja oli minulle voimakas elämys, petyin hieman elokuvaan, vaikka se onkin visuaalisesti huikea ja Tilda Swinton on upea Lumikuningatar.
VastaaPoistaHienoa, että olet lukenut C.S Lewisiä englanniksi.
VastaaPoistaOlen lukenut kaikki kirjat muutamaan kertaan suomeksi ja katsonut filmitkin englantiin en ole päässyt.
Lempikirjani on Kaspianin retket maailman ääriin, joka leffateatterista tuli jokin aikaa sitten. Siinä tapahtumajärjestystä ja motivointia oli hieman muutettu. Prinssi Kaspian -filmistä pidin myös. Filmissä on myös tarkasteltu lasten "motivaatio-ongelmaa" palata tavikseksi tänne, kun Narniassa on oltu kruunupäinä.
Hevonen ja poika on myös hyvä teos, ja käsittelee aikaa, kun lapset ovat kuninkaallisia, tätä aikaahan ei käsitellä kirjoissa.
hdcanis: juu, tässä kirjassahan taistelukohtaukset eivät olleet pitkiä. pohdiskelin vain sitä, että en yleensä jaksa lukea kirjaa jonka olen nähnyt elokuvana (monta kertaa), koska jotkut kohtaukset (itselleni esim. taistelukohtaukset) voivat olla melko pitkästyttäviä, kun kuitenkin tietää mikä on taistelun lopputulos. siksi en esimerkiksi taru sormusten herrasta -kirjoihin jaksa tarttua vaikka varmasti hyviä olisivatkin. kiva tietää, että jatko-osissa on luvassa muunlaisiakin seikkailuja eikä ns. toisteta velhon ja leijonan kaavaa:)
VastaaPoistakatja: swinton on kyllä mahtava roolissaan!
jokke: hyvä tietää, että edessäpäin on vielä monia hyviä lukukokemuksia:) leffatkin aion katsastaa, kunhan ensin olen lukenut kirjat.
Minullekin tämä on tärkeä lapsuuskokemus. Taisin tosin nähdä tarinan alunperin animaatioelokuvana, mutta sitten luin kirjan, ja rakastin molempia. Minulla olisi tämä hyllyssä nyt myös englanniksi, mutten muista olenko lukenut tuota alkukielistä versiota. Täytyy tehdä se joskus joka tapauksessa.
VastaaPoistaMinulle uusi elokuvaversio ei ollut enää (aikuisena) elämää suurempi kokemus, vaikka olihan se hyvä ja hyvin tehty.