L.M. Montgomery
1939 suom. 2002
301 s./WSOY
Anna-sarjaan tutustuminen jatkui Annan perhe -kirjalla. Annan ja Gilbertin ensimmäisestä aviovuodesta Haavemajassa on ehtinyt kulua jo vuosia. Lapsia on siunaantunut kuusi ja elämä Kotikunnaalla on täynnä arkipäiväisen mukavia sattumuksia.
Tässäkin osassa on havaittavissa tietynlaista lopun alkua. Anna on vielä nuori äiti ja kaikki lapset vasta alakouluikäisiä, mutta silti tulevaisuudessa koittaviin murheisiinkin viitataan ja se sai ainakin minut lukijana kyyneleiden partaalle. Anna on ihana ja hänelle toivoisi vain kaikkein parasta ja ihan rinnassa ahdistaa, kun tietää ettei häntäkään voi suojella elämän sattumanvaraisuudelta. Kaiken kaikkiaan Annan perhe on viehättävä tarina perhe-elämän onnesta, johon kuuluu kaikenlaisia kommelluksia ja yhteisiä hetkiä takan ääressä.
Minulta on vielä lukematta Sateenkaarinotko ja Kotikunnaan Rilla. Minulla on jostain syystä sellainen ennakkokäsitys, että kyseiset kirjat kertovat enemmän perheen lapsista kuin Annasta ja Gilbertistä, olenko oikeassa? Mitään kovin suuria spoilauksia en halua kuulla, mutta ovatkohan lapset kirjoissa vielä lapsia, vai kuvataanko heidän nuoruusvuosiaankin? Olen huomannut, että minuun on vedonnut enemmän Anna omassa kodissaan ja Annan perhe kuin sarjan aikaisemmat osat (vaikka ihaniahan nekin ovat!). Mutta ehkä kun kuitenkin itse on aikuinen nuori nainen, niin ei ihan loputtomasti jaksa lukea lapsuuden leikeistä ja viattomista kömmähdyksistä, jotka johtavat johonkin suureen sähellykseen. Niitä oli kuitenkin roppakaupalla jo sarjan alkuosissa, kun kuvattiin Annan lapsuutta.
Anna-sarja tekee minut jotenkin kovin onnelliseksi. On kuin olisin etuoikeutettu, kun olen saanut tutustua näin hienoon tarinaan ja sen sympaattiseen päähenkilöön.
P.S. Päätän surullisen kuuluisan sekoiluni TB-haasteessa saaden Multicultural Britain -alakategorian täyteen. Haaste on siis tullut päätökseen, yhteensä 8 alakategoriaa suoritettuna.
En voi edes pilata tulevia juonikuvioita, sillä siitä on niin kauan kuin nämä luin. Tosin omistan Annat jo kahtena, sillä ostin myös Merille, joka ei ainakaan vielä ole vienyt Annoja mukanaan. Ehkä ne eivät edes ole hänen juttunsa...Hän lukee nyt noitavainoista sekä maailmalla että Suomessa.
VastaaPoistaMinusta on aika selvä, että nämä kokee eri tavalla, jos lukee 12 -vuotiaana tai sitten vaikka 2 -12 vuotiaiden lasten äitinä.
Kaikkein vaikuttavin oli minusta Annan jäähyväiset, mutta se onkin sitten jo vähän eri juttu.
Olet toivottavasti lukenut Ylimartimon Anna ja muut ystämme, joka aukaisee monta polkua näihin kirjoihin...Tai ehkä haluat uniikkeja kokemuksia.
Vihervaaran Anna oli kuitenkin moen tytön elämässä se ilma, jota hengitetttiin. Näin oli minullakin ja olen siitä kirjoittanut myös postauksen Ja me kaikki oltiin Vihervaaran Annoja. Niin me oltiinkin.
Leena Lumi: Minulle on tässä pikkuhiljaa lukiessani tullut selväksi, että vielä joku päivä haluan omistaa kaikki Anna-kirjat. Minulla on ihana Runotyttö-kokoelma ja Anna on siinä määrin vienyt sydämeni, että Annatkin on kerättävä joku päivä. Anna ja muut ystävämme on vielä lukematta. Tarkoituksena on kyllä lukea se ja Annan jäähyväiset, mutta vasta kun olen lukenut nämä alkuperäiset.
VastaaPoistaMontgomeryn Annat on kyllä kumppaneineen valloittava, iki-ihana lukukokemus kerta toisensa jälkeen.
VastaaPoistaaino: Niin minustakin - vaikka tämä onkin vasta ensimmäinen lukukertani. Toivottavasti näistä tulee vielä uusintapainoksia, koska olen siinä uskossa, että kuvassa esiintyvä painos on osaksi loppuunmyyty. Nämä haluaisin ehdottomasti kirjahyllyyni.
VastaaPoistaSateenkaarinotkossa ne lapset on vielä lapsia, Rillassa taas aikuisia.
VastaaPoistaVelma: Kiitos lisätiedoista! Enköhän minä tämän vuoden puolella ota selvää molemmista kirjoista:)
VastaaPoistaMoi! Rakastan yli kaiken Anna-kirjoja, mutta Annan perhe-kirjassa minua häiritsee se, etten oikein tiedä Annan lasten nimiä, koska lapsia ei kuvailla lainkaan. Tiedän vain Jamesin ja Shirleyn, mutta koska nimistä käytetään lempinimiä (esim. Di) en tiedä mitkä lasten oikeat nimet ovat. Kiva jos tajusitte :D
VastaaPoistaMinulla tosiaan ihan sama juttu, lapsiin ei jotenkin tutustu sillä tavalla kunnolla kuin esim. Annaan itseensä hänen lapsuudestaan kertovissa kirjoissa.
Poista