Rosa Liksom
2011
187 s./WSOY
Nuori suomalainen lähtee pitkälle junamatkalle, jota taitetaan Siperian kautta aina Mongolian pääkaupunkiin asti. Hän päätyy samaan hyttiin venäläisen nelikymppisen miehen kanssa, joka ei aina osaa olla tahdikas kanssamatkustaja. Päivien kuluessa hiljalleen tytöllä on aikaa muistella poikaystäväänsä Mitkaa ja muita hänen elämänsä tärkeitä henkilöitä. Välillä mies haluaa jakaa elämänsä tekoja, jotka liittyvät lähinnä viinaan ja seksiin. Joskus tyttö pakenee hytistä päästäkseen miehestä eroon, mutta usein he juovat yhdessä teetä ja antavat ajan kulua. Tytön ja miehen yhdessäolo kuvaa omalla tavallaan myös nuoren Suomineidon ja pelottavan ja mahtavan Neuvostoliiton suhteista toisiinsa - jopa niin helppotajuisesti, että yksinkertaisempikin lukija sen huomaa.
Lauseita on taas vaikea muodostaa, kun yritän muistella lukukokemustani. Jos vertaan kirjaa aikaisempiin Finlandia-voittajiin, se tuntuu olevan nimenomaan korkealaatuisen kirjallisuuden ystäviä puhutteleva. Kirjoitustyyli oli loppujen lopuksi melko helposti lähestyttävä, mutta en tiedä mitä yleensä mukavista lukuromaaneista nauttiva lukija saa tästä irti. Minä viihdyin tytön ja miehen matkassa ihan hyvin, mutta ei Hytti nro 6 ole sellainen kirja, josta yleensä pidän. En oikein osaa sanoa, mikä kirjassa oli niin raskasta ja luontaantyöntävää, mutta ehkä kielessä vilisi liikaa uupuneita aurinkoja, epävarmasti tuikkivia tähtiä ja hiljaisia kiviä... Kirjaa lukiessa poistuin jälleen mukavuusalueeltani enkä olisi siitä alunperinkään kiinnostunut, ellei se olisi mitellyt Finlandiasta. Toisaalta kun kuuden kärki oli selvillä, juuri tämä kirja alkoi kiinnostamaan minua selkeästi eniten.
Olo on (taas) kuin jakomielitautisella, mutta kirja on tosiaan lukemisen arvoinen, vaikka itse en siitä saanutkaan mitään sen kummempaa irti. En oikein tiedä mitä aina haluaisin saada irti, mutta haluaisin ehkä liikuttua tapahtumista ja henkilöhahmoista. Näin ei tällä kertaa käynyt, vaikka pysähdyin toki ajattelemaan ihmisiä, jotka Siperiaa asuttavat. Olen kiitollinen siitä, että kukaan ei voi pakottaa minua tuollaiselle matkalle läpi karun maan. Olen kovin tykästynyt helppoon elämääni ja mielenkiinnon kohteeni ovat lännen suunnalla. Kuitenkin lukiessa tuntui siltä, että jään ehkä jostain paitsi, kun en haaveile samanlaisesta matkojen matkasta.
Niille, jotka miettivät, kannattaako tämän vuoden Finlandia-palkittuun kirjaan tuhlata aikaansa, vastaus on että kannattaa. Hytti nro 6 on jotenkin virkistävän erilainen ja ainutlaatuinen kirja.
P.S. Olen superväsynyt ja arvioni sen mukainen. Armoa!
Minustakin tämä on selvästi vähän korkeampikulttuurista kirjallisuutta ja ei niin ison yleisön kirja/lemmikki kuten vaikka Puhdistus. Minäkin viihdyin miehen ja tytön matkassa halki Siperian kuitenkin ;) Kirja on niin lyhytkin, että jo siksi kannattaa tähän tutustua.
VastaaPoistaMinä ajattelin lukea tämän joulun aikana, hyvä että kannattaa vaikka olenkin skeptinen tämän suhteen;)
VastaaPoistaTämän ajattelin joskus lukea, mutta luen vielä ainakin yhden Liksomin ennen hytti nro 6:a :)
VastaaPoistaMinua ei tämä kirja kiinnostanut lainkaan ennen tätä sinun arviotasi! Ehkä tämä nyt päätyy loputtomalle lukulistalle.
VastaaPoistaKummallista, minä puolestani juuri innostuin tytön matkasta! :) Niin ne kirjat vaikuttavat eri tavoin.
VastaaPoistaSamaa mieltä olen noista kielikuvista, ja siitä, että Hytti ei välttämättä ole mikään lukuromaanien ystävän lempiteos. Ehkä siitä saakin enemmän irti jos tykkää pitää mukanaan lehtiötä ja mustekynää ja availla Hytin sopukoita. Vaikka kyllä se minulle passasi ihan pelkkänä rappiomatkana, ah! :)
Noora: Olen niin mukavuudenhaluinen, että se varmaankin jo osaltaan selittää sitä, että en innostu likaisista junavessoista muista:D
VastaaPoista