2011
344 s./WSOY
Hieno kirja, jota minulla oli ilo lukea sairastellessani kotosalla. Toisaalta minulla oli mielinmäärin aikaa keskittyä teokseen ja edetä tarinan kanssa rauhassa. Toiselta kantilta katsottuna kuumeilu taisi kuitenkin vaikuttaa osaltaan siihen, että menin vähemmän tärkeissä henkilöissä hieman sekaisin. Olen jo muutaman päivän ajan yrittänyt maistella lukukokemusta mielessäni, mutta en oikein ole saanut kokonaiskuvaa syntymään. Nyt on kuitenkin jo korkea aika päästä kirjasta ns. eroon, joten nyt täällä mennään kämäsillä ajatusviivoilla eteenpäin. Jos sen sijaan haluat kurkistaa, miten kirjoitetaan laadukas kirja-arvostelu, kannattaa käydä kurkkaamassa Joanan, Leena Lumin ja Jaanan mietteitä kirjasta.
- Minua jäi suuresti ihmetyttämään, miksi kirja ei ollut päässyt taistelemaan Finlandiasta. En ole tämän vuoden ehdokkaita lukenut, mutta Kätilö on niin korkeatasoinen kirja niin monin eri tavoin, että on se kumma, jos kuuman kuusikon joukossa on kuusi parempaa kirjaa.
- Kirja luettuani olen vain hämmästellyt, miten joku onkin osannut kirjoittaa näin hyvän romaanin. Kätilö painii ihan omassa sarjassaan, kun muistelen kaikkia niitä kotimaisia kirjoja, joita olen elämäni aikana lukenut. Okei, en ehkä ole lukenut kotimaista kirjallisuutta kovinkaan paljon, mutta ne jotka olen lukenut, eivät ole onnistuneet tekemään kovinkaan suurta vaikutusta. Jos Puhdistus on tulevaisuuden kotimainen klassikko, niin kyllä tämänkin luulisi samoilta listoilta löytyvän!
- Suomen sotiin liittyviä kirjoja olen lukenut vain muutaman, mutta ne pari kirjaa ovat saaneet minut vakuuttuneeksi siitä, että sotakirjallisuus ei ole minua varten. Kätilö sai minut kuitenkin kääntämään kelkkani ja nyt aion lähivuosina takuuvarmasti lukea jotain kotimaamme kipeään historiaan liittyviä kirjoja!
- Entäs sitten kirjassa käytetty kieli! Miten rikasta ja aidontuntuista se on, hätkähdyttävää ja aika rumaakin, mutta jotenkin kauniilla tavalla. En yleensä kiinnitä kieleen huomiota, joten en ole tottunut sitä arvioimaankaan: siksi sanoja on melko vaikea löytää. Mutta siis vau! Kieli oli ainakin minulle haastavaa, ehkä hieman vaikeaakin ja täynnä tuntemattomia murresanoja. Silti tunsin vahvasti pääseväni lukijana Jäämeren rannalla hytisevien ihmisten mielenmaisemaan kiinni. Kirjaa oli jotenkin hirveän palkitsevaa lukea.
- Lukiessa en kuitenkaan ollut kovinkaan kiinnostunut päähenkilöiden tulevista edesottamuksista. Toki minua kiinnosti kätilönä toimivan Villisilmän kohtalo: saako hän rakastamansa miehen vai ei ja mitä siinä välissä tapahtuu. Taisin kuitenkin enemmän ajatella Suomen pohjoisosassa eläviä ihmisiä yhtenä joukkona ja heidän elämäänsä Lapin sodan aikoihin. Villisilmät ja muut olivat vain osa tätä ihmisryhmää, eivätkä aiheuttaneet minussa sen suurempia tunnekuohuja.
- Tässä välissä pikkuvinkki niille, jotka eivät ole vielä kirjaa lukeneet. Kannattaa poistaa kirjan paperikannet ja kurkata niiden sisältä luku-urakkaa helpottavia tietoja. En tiedä millaisia Lapin sota -guruja muut ovat, mutta itsellä perustiedot olivat auttamattomasti hukassa ennen kirjan lukemista. Pääsinkin hieman helpommin matkalle mukaan, kun kertasin ensin historian tapahtumia tuolta ajalta.
- Kirjaa aloitellessani oli vaipua pieneen epätoivoon: yhtäkkiä minulla oli edessäni kolme kertojaa, joista en osannut yhtään päätellä, keitä he ovat ja kenelle he tarinaansa kertovat. Ahdistus vain kasvoi, kun aloin pohtimaan, voiko otsikoiden Lokakuu: Kuolleen miehen vuono, 1944 ja Kesäkuu: Parkkina, 1944 alla olevat kertojat olla samoja henkilöitä vai ovatko nekin vielä eri tyyppejä. Jos muilla ei kuitenkaan ollut käynnistymisongelmia, niin ehkä syytän omasta sekoilustani kuumetta.
- Minun oli myös kirjan luettuani tarkistettava, miten Mashalle kävi (vaikka se kerrottiinkin varsin selväsanaisesti lopussa), mutta kun hän koko ajan hävisi ja sitten tuli takaisin ja taas hävisi ja tuli takaisin ja lopuksi olin ihan sekaisin, että miten hän nyt pystyy lopuksi lähtemään henkilöiden x kanssa paikkaan x, kun hän on jo hävinnyt jonnekin. Kirjan hyvästä tasosta kertoo myös se seikka, että ylipäätänsä jaksoin kirjan luettuani lähteä vielä uudelleen tarkistamaan miten se Mashan elämänkaari kaiken kaikkiaan menikään.
Pääasia on kai kuitenkin kertoa, että kirja todella on lukemisen arvoinen - myös niille, jotka eivät yleensä kotimaisesta kirjallisuudesta syty. Kuinka moni aikoo tarttua Kätilöön lähiaikoina?
Katja Kettu sai Kalevi Jäntin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2011.
Minä minä minä!
VastaaPoistaOlipa raikas arvio, ja vaikka olen muualtakin lukenut hyvää tästä kirjasta, nyt sain taas uutta potkua.
Lapin sota on sellainen historian osa-alue, joka usein kouluopetuksessa joko jätetään kokonaan väliin tai hutaistaan ohi parilla lauseella, vaikka kyse on todella merkityksellisestä ja kipeästä tapahtumasarjasta. Pidin itse yhden kokonaisen oppitunnin siitä viime talvena harjoittelussa, ja vaikka ohjaajani hieman kohottelikin kulmiaan ("Eikö pitäisi mennä vähän nopeammalla tahdilla eteenpäin?!"), pidin pääni ja huomasin kyllä, että teinitkin jotenkin terästäytyivät tajutessaan, etteivät Suomen sodat pääty yksiselitteisesti jatkosotaan.
Kiitos kauniista sanoistasi, mutta kyllä sinä tasokkaasti jatkat viestiä siitä, että Katja Ketun Kätilön olisi ehdottomasti pitänyt olla Finlandia -ehdokkaiden joukossa.
VastaaPoistaArvaa, onko outo olo, kun tuntuu, että nyt Suomessa on tehty tänä syksynä suomalaisen naiskirjallisuuden historiaa kahdella kirjalla: Kirjeitä kiven alle ja Kätilö, ja on kuin Suuri Arvostelu nukkuisi. Onneksi Blogistania on ollut hereillä.
Yleensä vaivaannun murretekstistä ellen siis tarkoituksella halua esitellä murrekirjaa. Näissä kummassakaan ei ollut mitään ongelmia. Virtasen kirja oli minulle omaa murrettani, sillä äitini on pakkoluovutetusta Karjalasta ja isäni taas Satakunnasta, jonne sitten savipeltojen suuntaan siirtyy Virtasen kirjankin henkilöiden kohtalo. Sen sijaan hämmästelen vieläkin, että outo Lapin murre meni minulla kuin vettä vaan. Suorastaan nautin siitä.
Sonja, en sanotuksi saa, mitä ajattelen Kätilöstä, mutta varmaa on, että tästä lähtien minä luen kaikki Ketun teokset. Hän on hämmästyttävä, uskomaton nainen, tämä Katja Kettu!
Ryhdyin kirjan lukemiseen vähän ennakkoluuloisesti ja kielen roisius oli vähällä pelästyttää minut, mutta bäitä tunteita ei tarvinnut kauan vatvoa, kun kirja vei mennessään.
VastaaPoistaOlisi ollut ehdottomasti F-ehdokkuuden väärti.
Haluaisin lukea tämän, mutta... Minua ei pelota roisi tai murteellinen kieli, mutta kirjan raa'at tapahtumat kylläkin.
VastaaPoistaSuketus: Kaunis kiitos! Välillä tuntuu, että pitäisi kahlata yläasteen ja lukion historian kirjat uudelleen läpi ja opiskella asiat uudelleen - nyt kun ne kiinnostaisivat ihan eri tavalla.
VastaaPoistaLeena Lumi: Kirjeitä kiven alle -kirjan lukemista en ole pysähtynyt sen kummemmin miettimään. Ehkä pitäisi, kun niin moni on tuntunut kirjasta pitävän. Minäkin olin yllättynyt siitä, miten hyvin murteen kanssa tuli toimeen. En olisi uskonut, että murretekstin lukeminen olisi noin helppoa.
jaana: Minulla oli kirjan alusta ihan samoja kokemuksia. Tai saa teksti roisiakin olla, mutta epäilin aluksi, että onko sen OLTAVA roisia vai haluaako kirjailija vaan herättää huomiota:)
Sait minut kiinnostumaan tästä, olen kyllä huomioinut tämän, mutta en ole vielä päässyt sille asteelle että harkitsisin lukea. Nytpä harkitsen :)
VastaaPoistaHieno arvio! Sain tämän pari viikkoa sitten lahjaksi, ja kovasti odotan tämän lukemista. Minulla on sama ongelma kuin sinulla, historian perustiedot ovat välillä hieman hakusessa, joten hyvä tietää että tapahtumia kannattaa vähän "opiskella" ennen kirjan lukemista.
VastaaPoistaKätilö on minulla parhaillaan kesken, ja olen niin otettu! Kieli on aivan upeaa - minulla on työkaveri, joka puhuu aivan kuin Villisilmä!
VastaaPoistaKunpa voisin vain lukea 24/7 :-)...
Jenni: Kannattaa ehdottomasti napata tämä kirja mukaansa, jos jossain vaiheessa tulee vastaan. Olisi mielenkiintoista kuulla periaatteessa myös negatiivinen mielipide kirjasta. Eli mistä ei ole tykätty kirjaa lukiessa. (Olen edelleen niin hämmästynyt, että pidin Kätilöstä, kun en ole kotimaisen kirjallisuuden suurin ystävä.)
VastaaPoistaTuula: Kiitos ja mukavia lukuhetkiä sinulle kirjan pariin! Minusta oli tosiaan suuri plussa, että nuo perustiedot historiasta löytyivät kirjasta itsestään ettei tarvinnut googlettamaan lähteä. Tai siis en olisi lähtenyt ja silloin olisin varmasti ymmärtänyt kirjasta vähemmän ja lukunautinto olisi kärsinyt. Olisipa kaikissa kirjoissa aina pieni esittelyteksti historian tapahtumista, jotka liittyvät itse tarinaan...
Paula: Jotenkin sitä lapinmurretta tuli ymmärrettyä niin kummallisen hyvin, etten nyt enää edes muista miten se meni:D
Sonja, kuume teki varmaan ymmärrykseen omat avunsa ;-D! Sanasto oli aivan huikean hienoa ja karkeaa - minä tykkäsin, vaikken ihan kaikkea ymmärtänytkään. :-D
VastaaPoistaYmmärrän nyt, miten hyvin olet valinnut tavan kirjoittaa Kätilöstä. On järkevää kirjoittaa tuntoja ja ajatuksia tavallasi luetteloon, sillä sellainen välitön kokemus minullekin jäi. Minä valitsi oman konstin päästä pälkähästä: lainasin Kettua aika tavalla. Kätilöstä on hankala kirjoittaa. Niin iholle se tulee. Hieno kirja!
Ah, nyt on luettu ja koettu tämä upea kirja. Ihan mahtava oli tuo vertauksesi Puhdistukseen. Totta on, että kirjassa on hyvin samanlaisia elementtejä. Millään ei mässäillä, kuten ei Puhdistuksessakaan, joten niille jotka pohtivat raakuuksien takia kirjan jättämistä, luulen kirjasta saavan sen verran paljon, että raakuudet jäävät taustalle. Siitäkin huolimatta, että ne koskettavat ja niiden kokeminen ei ole aina mieluisaa. Totuus ei aina ole.
VastaaPoistaSitä itse mietin, että elokuvaa en tästä halua nähdä. Nythän se on tekeillä. Puhdistuksen osalta on ollut sama tilanne. En vain halua, että joku jolla on paljon minua raadollisempi mielikuvitus ja taito kehittää asioita näkyväksi, taikoo silmieni eteen kirjojen kauheudet. Lukemalla vielä selviän näistä kohtuullisesti, vaikka välillä pahaa tekikin.
Ja totta. Tämä olisi ehdottomasti kuulunut Finlandia-ehdokaskirjoihin! Tosin Liksomin kirjaa en ole vielä lukenut. Ja olen ymmärtänyt, että se on myöskin erinomainen.
Valkoinen kirahvi: Elokuvaversiot eivät minuakaan kiinnosta, mutta minulla tökkii enemmän siitä syystä, että kotimainen elokuvateollisuus ei sytytä. Olen varma, että nämäkin kirjat vaan pilattaisiin jotenkin. Vaikka alleviivaamalla erilaisia karkeuksia, jotka kirjassa esiintyvät. Toivottvasti Liksominkin kirjan parissa koet nautinnollisia lukuhetkiä!
VastaaPoista