Minette Walters
1992 suom. 1995
334 s./WSOY
Streech Grangen kartanon mailta jääkellarista on löytynyt ruumis. Ylikomisario Walsh ja ylikonstaapeli McLaughlin ryhtyvät tutkimaan, liittyykö kuolemantapaus jotenkin kartanon entiseen isäntään, joka katosi kymmenen vuotta aikaisemmin. Kylällä on liikkunut jo vuosia toinen toistaan kummallisempia huhuja kartanon nykyään jakavasta naiskolmikosta. Ovatko he piilottaneet ruumiin jääkellariin noitariittiensä jälkimainingeissa?
Ajoitus on kaikki kaikessa, jännityskirjallisuudenkin suhteen. Kirja oli ihan hyvä ja mielenkiintoinen, mutta ehkä nyt ei vain ollut sen aika? Keskittymiskyky herpaantui jatkuvasti ja tapahtumia oli jotenkin hirveän vaikea seurata. Olen huomannut olevani lukija, joka ei pahemmin palaa lukemilleen sivuille. Eli jos huomaan jossain vaiheessa olevani pihalla niin olen sitä myös kirjan loppuun saakka. Kirjassa esiteltiin mm. kamala nainen kylältä, joka oli kasvattanut lapsistaankin kamalia ihmisiä ja heitä sivuttiin jossain vaiheessa tarinaa, enkä kiinnittänyt heihin sen kummemmin huomiota. Yhtäkkiä he olivatkin suuremmassa osassa ja en muistanut mitään mitä heistä ja heidän edesottamuksistaan oli kerrottu aikaisemmin. No, elämä on.
Huomasin lukiessani Ruumis jääkellarissa -kirjaa, että olen lukenut lähiaikoina melko uusia romaaneja tai sitten oikein kunnolla vanhoja kirjoja. Olikin oikeastaan aika nostalgista palata jännityskirjan parissa 1990-kuvun alkuun, jolloin poliisitutkintaa helpottamassa ei ole ollut kännykkää tai kannettavia tietokoneita. Kaikki toimenpiteet veivät aikaa ja lisää aikaa. Rasismi ei ole tietenkään tänä päivänäkään pois kitketty juttu, mutta tarinassa kylällä liikkuva sitkeä huhu naiskolmikon lesboudesta oli kuitenkin jotenkin niin... no, ysäriä:) Pienillä paikkakunnilla tuollaiset juorut voivat toki kukoistaa vieläkin, mutta ehkä kuitenkin joitain edistysaskeleita ihmisten asenteissa on jo otettu.
Sain tosiaan kirjalta sitä mitä odotinkin: omalla tavallaan hienostunutta murhatutkintaa ylväissä puitteissa. Henkilöhahmot olivat mielenkiintoisia, joskin hieman sietämättömiä. Olen kuitenkin sellainen lukija, joka hieman harmistuu siitä, jos henkilöhahmoissa ei ole ketään josta voisi pitää. Waltersin toinen romaani Kuvanveistäjä oli mielettömän hyvä lukukokemus viime vuonna, tämä ei tehnyt samanlaista vaikutusta, mutta jatkan varmasti kirjailijan parissa vielä myöhemminkin. Onko Waltersilla joku tietty kirja, jota ei kannata jättää lukematta?
Suoritan lukukokemuksella TB:n haasteen alakategorian Modern Thrillers.
Olen lukenut tämän ja pidin siitä. Walterislta jos muuta haluat lukea, niin itse tykkäsin kovasti Kaiku-nimisestä kirjasta.
VastaaPoistahttp://mainos.vuodatus.net/blog/1467967
Walters on yksi maailman dekkarikirjallisuuden huippuja. Mainitsin hänet blogissani mm. tänään, kun itse luin juuri vähemmän hyvän dekkarin.
VastaaPoistaEn muista lukeneeni tätä enkä Kaikua...voiko olla tottakaan...
Kommentiessani suosittelen tänään Waltersilta Kuvanveistäjää, Häpeänaamiota sekä Pirunkettua. Näin aluksi.
Blogiini en ole muistaakseni tehnyt häneltä kuin kuvanveistäjän, sillä en ole ehtinyt kovastikaan lukea vanhempia kirjoja.
Kiitos kirjavinkeistä! Waltersilla ei näyttänyt olevan mitenkään ihan mielettömiä määriä kirjoja (jos siis vertaa vaikka Agatha Christien tuotantoon), joten ehkä ei olisi liikaa vaadittu lukea vaikka ne kaikki jossain vaiheessa:)
VastaaPoistaMinä olen lukenut aika paljon Waltersin kirjoja. Olisi ehkä helpompi sanoa, mitä ei ainakaan alkuun kannata lukea: sanoisin, että Ristiaallokko kannattaa skipata kokonaan.
VastaaPoistahttp://mainos.vuodatus.net/blog/category/J%C3%A4nnitys+ja+dekkarit
Pirunkettukin oli mielestäni aika heikko esitys muuhun Waltersin tuotantoon verrattuna. Mutta makuasioita tietty :)
Niinpä, uudet kirjailijatuttavuudet on aina siinä mielessä pahasta, että entäs jo ensimmäiseksi tarttuukin huonoon kirjaan. Onko välttämättä enää fiilistä lukea mitään muuta kyseiseltä kirjailijalta, jos on tullut aloitettua huonosti. Onneksi oma Waltersiin tutustumiseni tapahtui Kuvanveistäjä-kirjan kanssa, joka tosiaan oli sanoinkuvaamattoman hyvä:)
VastaaPoistaHäpeänaamio on minunkin lukusuositukseni.
VastaaPoistaTästä Jääkellarista on muuten tehty tv-sarjakin, joka on tasaista, varmaa BBC-laatua. Minisarjan vetonaula on kuitenkin Daniel Craig, joka ei vielä vuonna 1997 ollut iso tähti. Kirjan lukemisesta on minulla niin kauan aikaa, etten muista vastaako hänen roolihahmonsa kirjan McLaughlinia, mutta kannattaa se silti katsoa. Myönnän kyllä, ettei arvioni ole ihan objektiivinen...
Lukutoukka: Kiitos vinkistä, enpä ole kuullutkaan että kirjasta olisi tehty tv-sarja. Sekin olisi kiva nähdä joskus, BBC:n tuotoksiin ei yleensä voi olla kuin tyytyväinen:)
VastaaPoistaJuuri olin kertomassa tuosta tv-sarjasta, mikä kirjan pohjalta tehty. Katsoin sen joskus aikoinaan ja mieleeni jäi hyvinkin Daniel Craig :) Olisi kiinnostavaa lukea myös kirjana, koska sarja oli minusta hyvä.
VastaaPoistaLuin ensimmäisen Waltersini Kuvanveistäjän hiljattain. Olihan se ihan kiehtova, mutta odotin siltä vielä enemmän, kun Leena oli sitä niin hehkuttanut. Se ei sitten psykologialtaan kuitenkaan kolahtanut, se oli jotenkin jo kulunut aihe. Luulen, että jos olisin lukenut sen kymmenen vuotta sitten, jolloin luin paljon Cornwellia, niin olisin lumoutunut kirjasta enemmän. Pirunkettu on kyllä myös hyllyssäni, jos jonain päivänä päätän siihen tarttua...
VastaaPoistaSara: Minusta tuntuu, että jännäreiden suhteen minua on melko helppo miellyttää - ainakin toistaiseksi. Luen kyllä jännityskirjallisuutta aika paljon, mutta kuitenkin sen verran vähän, että genre pysyy jotekin tuoreena ja nimenomaan sellaisena, että monista kirjoista tulee sitten nautittua.
VastaaPoistaOlen jo muutaman vuoden ajan haaveillut Patricia Cornwellin sarjan lukemista "yhteenmenoon". Toisaalta yksi ystävänikin haluaisi lukea jossain vaiheessa kirjat uudelleen, ehkä jään odottamaan hänen inspiroitumistaan aiheelle.
Blogissani on sinulle jotain!
VastaaPoista