Lukuvuotta on hyvä alkaa laittamaan kasaan jo nyt. Joo, tiedän että saattaa olla hieman aikaista todeta näin, mutta toisaalta aika kuluu vuoden loppupuolella aina niin nopeasti, että kuitenkin joulu on jo melkein nurkan takana. Ja silloin ei varmasti ole enää aikaa könöttää tietokoneella kaiket illat. Joten iloitsen jo tänään Klassikkohaasteen
suorittamisesta.
Kyseisen haasteen kanssa ei tullut lainkaan kiire, koska pyrin muutenkin lukemaan klassikkoja aina silloin tällöin. Suorittelen pikkuhiljaa mm. Tuhat vuotta - sata kirjaa ja Keskisuomalaisen kirjalistoja. Tai no, enhän minä niitä mitenkään verenmaku suussa käy läpi, vaan listat toimivat vinkkilistoina siinä missä muutkin. Pakko se on kuitenkin myöntää, on siinä vaan jotain vallan ihanaa päästä ruksimaan jo lukemiaan kirjoja pois listalta:)
Luin itse asiassa enemmänkin klassikkoja tänä vuonna, mutta kympin joukkoon valitsin alla olevat kirjat. Yritin laittaa kirjat järjestykseen sen mukaan, miten hyvä lukukokemus oli. Tietenkin joukko on sen verran sekalainen, että kirjoja on oikeasti todella vaikea vertailla toisiinsa, mutta sanotaan nyt näin, että Nalle Puh valloitti sydämeni täysin kun taas Rikos ja rangaistus ei vain jaksanut innostaa. Muut kirjat ovat jotain siltä väliltä, vaikka oikeastaan vain kaksi viimeistä kirjaa ovat sellaisia, joiden hienous ei ehkä ihan täysin auennut minulle.
- Milne: Nalle Puh
- Woolf: Majakka
- Orwell: Vuonna 1984
- Twain: Huckleberry Finnin seikkailut
- Guillou: Pahuus
- Uspenski: Fedja-setä, kissa ja koira
- Hoeg: Lumen taju
- Canth: Anna Liisa
- Golding: Kärpästen herra
- Dostojevski: Rikos ja rangaistus
Kahdeksan kirjaa on peräisin miehen kynästä. Kolme kirjaa on tarkoitettu lapsille. Totally British -haasteen vaikutus näkyy listalla selkeästi eli englantilaisia kirjoja on peräti neljä kappaletta. Tosin osan kirjoista olin lukenut jo ennen kuin kyseinen haaste alkoi, mutta silti. Muuten kirjoja näyttäisi olevan niin Ruotsista, Venäjältä, Pohjois-Amerikasta, Suomesta kuin Tanskastakin. Ei pöllömmin.
Mutta onko kirjojen joukossa niitä elämän mahtavimpia lukukokemuksia tuottaneita teoksia? Eipä juuri, ei tämän lukijan kohdalla. Ainoastaan Nalle Puh oli kirjana sellainen, jota tulen muistelemaan lämmöllä vielä kymmenenkin vuoden päästä. Muut listan kirjat häviävät pikkuhiljaa muiden jo luettujen ja koettujen kirjojen joukkoon ja aika näyttää, miten suhtaudun niihin muutaman vuoden päästä. Woolfin, Orwellin ja Canthin teoksia tulen varmasti lukemaan myös tulevaisuudessa. Kaiken kaikkiaan uskon kirjavuoden 2011 muistuvan mieleeni myöhemmin täysin muiden kirjojen takia kuin näiden.
Ilmoittautuuko muita haasteen suorittaneita? Miten projekti etenee kyseisen kirjahaasteen emännällä?
Sinäpä olet ollut hyvässä vauhdissa tämän haasteen kanssa, onnitteluni! Kadehdin hieman tavoitteellisuuttasi lukijana, minä yritän joskus skarpata, mutta useimmiten olen häpeämättömän viihteellinen lukija. :)
VastaaPoistaEn siis ole ollut mukana haasteessa, mutta sehän ei estä minua kertomasta mielipidettäni parista lukemastasi kirjasta...
Minulle Fedja-setä, kissa ja koira on elämää mahtavampia lukukokemuksia. Se saa minut joka kerta nauramaan ääneen, erityisesti Musti-koiralle identiteettikriiseineen ja puolivälin keskipaikkeilla olevine elämineen.
Nalle Puhin suuruus on auennut minulle uudelleen, kiitos vähän aikaa sitten uusitun Radioteatterin luennan. Tai on oikeastaan vääryys kutsua sitä luennaksi, niin huikeat roolisuoritukset Matti Pellonpää ja Kari Väänänen tekivät.
Lukutoukka: Tavoitteellisuus on helppoa, kun klassikkolistoilta on vielä lukematta niin paljon mielenkiintoisia kirjoja. Oikeastaan ainoa the haaste tänä vuonna on ollut lukea Rikos ja rangaistus. Ja ehkä vähän tuo Kärpästen herra (luulin sen olevan vauhdikkaampi kuin mitä se todellisuudessa oli...). Mutta voi että kunnon lukuromaani maistuu aina pienen kirjatuskastelun jälkeen:)
VastaaPoistaFedja-sedän luulin olevan jotenkin sekopäisempi ja kummallisempi, mutta se olikin todella sympaattinen ja hauska kirja:) Sellainen mitä oikeasti kuvittelisin haluavani lukea mahdollisille tuleville lapsilleni.
Nalle Puhin luin tosiaan ensimmäistä kertaa aikuisena. Tuttuja ovat toki olleet tarinat a´la Disney ja voi että olen aina inhonnut Nasua. Lukufiilis heitti kärrynpyörää kun tartuin aitoon ja alkuperäiseen. Ihana kirja, joka oli pakko saada omaksikin.
Mä olen Nalle Puhia lukenut viimeksi lapsena ja silloin pidin Disney-versiota parempana. Kirjasta jäi niin negatiiviset vaikutelmat, että pidin sitä jossain vaiheessa huonoimpana ikinä. Vois kyllä joskus koittaa uudestaan....
VastaaPoistaMä olen lukenut haastetta varten 18 kirjaa ja määrä saattaa kasvaa vielä. Määrässä ei oikeastaan ollut haastetta mulle, mutta ainakin sain luettua muutaman mulle täysin uuden kirjan, joka oli se päätarkoitus.
Onnittelut haasteen suorittamisesta :--) Minulle klassikkohaaste olisi voinut tehdä tiukkaa, luen niitä muutenkin niin vähän.
VastaaPoistaNalle Puh täytyy ottaa lukulistalle, koska en muista lukeneeni sitä koskaan, vaikka muuten olen jo pienestä asti tykännyt animaatiosta ja sarjakuvista!
Velma: Vaikea sanoa, miten Milnen Nalle Puhiin olisi suhtautunut pienempänä, en usko, että olisin tavoittanut silloin sitä hieman filosofista fiilistä, mikä kirjoissa on. Sama juttu Muumien kanssa. Kokeilepa Nalle Puhia uudelleen, jos vaikka ihastuisitkin:) Olet lukenut todella hyvän määrän klassikkoja!:) Seuraan mielelläni Kirjaurakka 2011 -blogia, koska sitä kautta olen saanut valtavasti tietoa klassikkokirjoista. Monista kirjoista minulla on ollut tietynlainen ennakkokäsitys, joka onkin sitten osoittautunut ihan vääräksi. Samalla kynnys lukea klassikoita on madaltunut edelleen:)
VastaaPoistaLukuisa: Tämän vuoden haasteissa onkin mukavasti vaihtelua, että jokainen voi osallistua juuri omanlaiseensa haasteeseen:) Ensi vuonna yritän keskittyä haastamaan itseäni, joten saa nähdä miten vaikeaksi haasteettomuus osoittautuu:)
VastaaPoistaOnneksi olkoon haasteen suorittamisesta! Itselläni jäi tämä haaste kesken parin kirjan jälkeen, päätin omalla kohdallani keskittyä niihin haasteisiin joissa on joku selkeä teema.
VastaaPoistaOlen kuitenkin seurannut haasteen etenemistä muiden blogeissa, on mielenkiintoista esim. nähdä millaiset kirjat kukakin mieltää klassikoiksi. Esim. vuonna 1992 ilmestynyt Lumen taju ei mielestäni ole klassikko, vaikka hyvä kirja onkin - mielläni klassikoiksi kirjat, jotka ovat kestäneet aikaa (vähintään sellaiset puoli vuosisataa). :) Hassua, kun mietin tuota Fedja-setää niin se on mielestäni kyllä klassikko, ehkä lastenkirjallisuudessa riittää pienempi aikaväli?
Minäkin olen miettinyt paljon tuota mikä on klassikko ja mikä ei. Aluksi ajattelin suorittavani haasteen blogeissakin pyörineitä klassikkolistoja mukaillen. Vaikka kaikkia listoille päässeitä kirjoja en pidä itsekään klassikkoina:) Mutta sitten luin Woolfin Majakan, joka ei ollut millään listalla muistaakseni, ja aloin soveltamaan haastetta sinne tänne:) Mutta ovatkohan listojen laatijat pohtineet sitten, että nämä tuoreet "klassikot" ovat sitten niitä tulevaisuuden klassikkoja, että vielä 50 vuoden päästä ihmiset lukevat esim. Da Vincin koodia ja Lumen tajua?
VastaaPoistaOnnea haasteen suorittamisesta! Itse en ole päässyt alkua pitemmälle (luettuja kirjoja pyöreä 0), mutta jos edes sen yhden kirjan ehtisin lukea...:) Anna-Liisasta olen itse tykännyt kovasti ja Nalle Puhkin oli ihan hyvä (luulen että pidin Puhista enemmän nyt kuin lapsena) mutta esim. Huckleberry Finn on jäänyt joskus kesken.
VastaaPoistaHuckleberry Finnin kanssa minullakin oli pieniä vauhtiinpääsemisvaikeuksia. On se kumma juttu, että tyttökirjoja melkeinpä ahmii, mutta poikakirjat sitten onkin täysin eri juttu. Onneksi Huckleberry Finn paljastuikin varsin viehättäväksi kirjaksi, jossa sai hieman naureskellakin välillä:)
VastaaPoistaOnnea haasteen suorittamisesta. Itse olen myös jo aika loppusuoralla haasteen kanssa, lukematta on enää kolme klassikkoa. Tai kaksi on kokonaan lukematta (Orwellin Vuonna 1984 sekä Irvingin Garpin maailma) ja lisäksi mukana on myös Anna Karenina, jota olen nyt haasteen myötä saanut luettua melkein puoleen väliin. Tuntuu siltä, että saan tuon haasteen kasaan hyvissä ajoin ennen vuoden loppua.
VastaaPoistaMinulle taas lista on tarjonnut useamman mahtavan lukukokemuksen: Saatana saapuu Moskovaan ja Kuin surmaisia satakielen jättivät minuun kai pysyvän jäljen. Anna Karenina on myös osoittautunut vallan loistavaksi teokseksi huolimatta siitä, kuinka useat ovat sitä tylsäksi haukkuneet. Toki mukaan on sattunut myös muutama heikompi teos ja ne ovat kaikki valitettavasti olleet suomalaisia. :/
Riina: Sinulla onkin sitten mukana useampikin tiiliskivi:) Anna Karenina oli minusta kuolettavan tylsistyttävä ja olenkin hieman kateellienn teille jotka nyt pakerratte sitä yhdessä. Hullumpi puoli minusta melkein ilmoittautui mukaan kimppalukemiseen, jotta olisin voinut nähdä, muuttuuko mieli mitä vanhemmaksi ja kypsemmäksi tulee. Luin itse Rikoksen ja rangaistuksen tänä vuonna ja olen melko varma että viisi vuotta sitten se olisi ollut tajuntonta pakkopullaa kun nyt se oli ihan mielenkiintoinen klassikko. Tsemppiä loppusuoralle, Vuonna 1984 on hyvä kirja:)
VastaaPoistaSiis nyt kyllä pyörryn ;D: Pitääkö joku tosiaan Da Vinci -koodia klassikkona, edes tulevaisuuden sellaisena?!?
VastaaPoistaJoku mainitsi jossain myös haluavansa lukea Toni Morrison in Rakkauden osana klassikkohaastetta. Sekin on hassua, kun kirja on kuitenkin ilmestynyt vasta muutama vuosi sitten :). Mutta Morrisonin romaanit ovat sentään kestävää laatukirjallisuutta, eivät nopeasti unohtuvia best-sellereitä.
Maria: Juu, en muista mikä se noista kaikista listoista on, jossa Da Vinci -koodi komeilee, mutta nou can do:) Onkohan sitten olemassa klassikkokirjailijoita, jotka pääsevät tuoreillakin kirjoillaan listalle kuin listalle? Muistaakseni Morrisonin Sinisimmät silmät tms. on ollut jollain listalla. Ja olen sen joskus teinityttönä sellaiselta listalta poiminut...
VastaaPoistaItselleni ainoa oikea ja "alkuperäinen" lista on muutaman vuoden takainen Tuhat vuotta - sata kirjaa, joka muistaakseni koottiin painavampi syy mielessä kuin pelkkä yksittäinen lehtijulkaisu:)