Tiina Raevaara
2010
259 s./Teos
Revaaran 14 novellia kertovat takakantta lainatakseni ihmisistä, joista kukin haluaa tavoittaa itsensä tai vierellään olleen toisen ennen kuin on liian myöhäistä. Lukukokemus osoitti jälleen kerran sen, että välillä kirjaan kannattaa tarttua ihan vain sillä perusteella, että se on palkittu. En usko, että olisin tätä kirjaa muuten kelpuuttanut lukupinooni ja nytkin tartuin siihen hieman epäillen. Mikäs sen kivempaa kuin yllättyä positiivisesti.
Maltoin kerrankin mieleni ja luin novellit maistellen, yhden yhtenä iltana, toisen parin päivän päästä. Ja pakko se on myöntää, olin suorastaan hurmioitunut ensimmäiset novellit luettuani. Alkupään novelleja lukiessani tuli jatkuvasti olo, että juuri tämä pitää kruunata kokoelman parhaaksi - kunnes luin seuraavan ja se teki vielä suuremman vaikutuksen. Tämän teoksen perusteella Raevaaran novellit tuntuivat olevan mukavalla tavalla kummallisia ja unenomaisia, ne eivät päästä lukijaa helpolla, mutta onnistuvat koskettamaan jos niille vain jaksaa uhrata laadukasta lukuaikaa. Kiireen uskoisin pilaavan koko lukukokemuksen. Lukijana arvostan yleensä enemmän hyviä tarinoita kuin kaunista kieltä. Tällä kertaa oli kuitenkin hienoa nautiskella hieman viksahtaneita tarinoita höystettynä kauniilla kielellä ilman, että teksti olisi tuntunut tekotaiteelliselta tai väkisinväännetyltä missään vaiheessa.
Tästä teoksesta on hirveän vaikea kirjoittaa. Lainaankin siis vielä kirjan takakansitekstiä:
En tunne sinua vierelläni on kiehtova, pelottava ja kaunis kirja. Raevaara asettuu novelleineen suomalaisen kirjallisuuden maisemassa sille kapealle kaistaleelle, jolla ovat myös Leena Krohn, Jyrki Vainonen, Maarit Verronen ja Johanna Sinisalo. Lopuksi vielä henkilökohtaiset kiitokset Raevaaralle, joka onnistui ainakin hetkellisesti palauttamaan uskoni kotimaiseen kirjallisuuteen. (Tai siis siihen, että minä ja kotimainen kirjallisuus sopisimme yhteen.)
Raevaara palkittiin kirjastaan Runebergin palkinnolla vuonna 2011.
Minustakin tämä oli tosi hyvä. Nautin jokaisesta novellista erikseen ja kokonaisuus oli toimiva. Innostuin kovasti Raevaarasta, joten sitten kun luin hänen romaaninsa Eräänä päivänä tyhjä taivas, tulin rytinällä alas pilvistä. Siitä kirjasta en pitänyt sitten yhtään.
VastaaPoistaMutta tämä on loistokas.
Kiva, että muutkin ovat lukeneet tämän. Minusta on nimittäin töissä tuntunut välillä siltä, ettei kirjaa ole kysytty kovin paljon, mikä on hieman sääli. Minusta tuntuu, että pidän Raevaarasta nyt mukavan pitkän tauon ja vaalin mahdollisimman pitkään tätä hyvää lukukokemusta:) Sinisalo tai Verronen sen sijaan voisi eksyä lukulistalleni lähiaikoina.
VastaaPoistaLuin ekan Raevaaran novellini juuri tällä viikolla tuon uuden antologian, Valhe & viettelys- Tarinoita pettämisestä, myötä ja pidin. Tätä olen jo aikaisemmin ajatellut lukea, nyt vielä enemmän.
VastaaPoista