tiistai 28. joulukuuta 2010

Vuoden 2010 hitit ja muutama huti

Ollaan positiivisella mielellä aluksi. Top-10-listalle pääsee vuoden 10 mieluisinta lukukokemusta. Kirjat eivät ole numerojärjestyksessä.

1. Camilla Läckberg: Saarnaaja. Ensikosketukseni Läckbergin kirjoihin. Juhannus oli paljon vauhdikkaampi, kun tämä kirja kulki kainalossa. Tarinassa tuntui kaikki olevan kohdallaan: kivat poliisit, karmiva uskonnollinen lahko, mielenkiintoiset epäillyt ja tyydyttävä loppuratkaisu.

2. Child & Preston: Kuoleman asetelma. Tykästyin kovasti parivaljakon esikoiseen ja tämä jatkoi samoilla linjoilla. Pendergast-sarjan kirjoissa yhdistellään sopivasti historiaa, yllättävää raakuutta ja mielenkiintoisia juonenkäänteitä. Saattaa olla paras jännityssarja, johon olen tutustunut.  

3. L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet. Mikäpä tunnelmallisempaa kuin sytyttää muutama kynttilä, hautautua peittojen alle ja nauttia vanhanajan tunnelmasta. Anna on kuin vanha ystävä, jonka kanssa viihtyy pimenevässä illassa. Runotyttö-sarjaa tämä ei kyllä päihitä, mutta annettakoon se anteeksi.

4. Riikka Pulkkinen: Totta. Pidin varsinkin siitä, että kirja sisälsi paljon "yleismaailmallisia" ajatuksia, joita olisi tehnyt mieli kirjoittaa ihan muistiin. Tätä tapahtuu minulle todella harvoin! En ole ennen tajunnut miten ihmiset löytävät kirjoista kaikenmoisia ylöskirjoittamisen arvoisia ajatelmia, mutta tämän jälkeen ymmärsin. Kirjan uudelleen lukeminen heti peräänkin kävi mielessä... Ja se on harvinaista se!

5. Anna Gavalda: Karkumatka. Ihon alle menevä pieni tarina sisaruksista, joita elämä on heitellyt eri suuntiin. He päättävät ottaa pienen irtioton arkipäivän harmaudesta ja suuntaavat minikarkumatkalle. Lukijana koin olevani mukana tuolla matkalla. Tarina on lyhyt, mutta tuntui ettei mitään jäänyt sanomatta.  

6. Elina Hiltunen: Afrikasta - muistiinpanoja vuosilta 2007-2009. Ystävä oli lähdössä Afrikkaan puoleksi vuodeksi reppureissaamaan ja oli kiva tarttua aiheeseen liittyvään kirjaan. Koin kirjan yleissivistäväksi, mutta silti viihdyttäväksi. Hiltusen kanssa oli helppo nojatuolimatkailla. Nyt ystävä tuli takaisin ja reissuvalokuvia oli mielenkiintoista katsoa, kun itsekin oli hieman perillä siitä elämänmenosta siellä.

7. Colin Beavan: Ekovuosi Manhattanilla. Ehkä suurimman vaikutuksen minuun tehnyt kirja tänä vuonna. Konsepti on yksinkertainen: keskivertoperhe Manhattanilla päättää ryhtyä pienentämään hiilijalanjälkeään ja monenlaisia ympäristöllisiä asioita sattuu:) Kyllä inspiroi niin että hytisin riemusta. Ja oli suorastaan pökerryttävää saada tietää kaikkia amerikkalaisuuteen liittyviä kulutushysteriajuttuja.

8. Suzanne Collins: Nälkäpeli. Amerikka sellaisena kuin me se tunnetaan on tuhoutunut. Manner on jaettu 12 vyöhykkeeseen, joita hallinnoi rikkaiden asuttama Capitol-kaupunki. Jokaisen vyöhykkeen on vuosittain lähetettävä Nälkäpeliin tyttö ja poika, jotka 24 kisaajan kanssa taistelevat hengestään areenalla. Vain yksi voi selvitä hengissä ja voittaa. Nälkäpelillä Capitol pitää vyöhykkeitä hallinnassa ja samalla viihdyttää oman kaupungin asukkaita. Yksi vuoden harvoista kirjoista, joka vei mukanaan ensimmäisistä lauseista lähtien. Tätä sarjaa lukiessa mietin toistuvasti, että juuri tällaisen fiiliksen saamiseksi ylipäätään luen kirjoja.  

9. John Irving: Kunnes löydän sinut. Ei suosikkini Irvingin kirjoista, mutta kyllä miehen tarinoissa aina mukana tykkää roikkua. Ihmisten kohtalot onnistuvat aina koskettamaan.

10. Markus Bennemann: Pistoolirapu ja muita eläinmurhaajia. Virkistävää lukea jotain näin selkeästi erilaista. Lyhyet tarinat tappavista eläimistä ovat hurjan mielenkiintoisia ja hauskasti kirjoitettuja. Oli kiva paikkailla yleissivistysaukkoja eläintenkin suhteen.

Nyt kun Top-10 on muodostettu, todella tajuan kuinka huono kirjavuosi oli. Yhtäkään mainitsemisen arvoista kirjaa en enää olisi listalle keksinyt. Moni kirja toki oli viihdyttävä ja hyväkin, mutta kyllä Top-10 on sen verran kunnianarvoisa paikka, ettei sinne ihan keskivertokirjoja viitsisi lykätä. Ei niitä täydellisiä hutejakaan varsinaisesti monia ollut. Mutta muutama mainitsemisen arvoinen kuitenkin:)

Huti1: Pelon kasvot. Dean Koontzin kirjat eivät iske. Ne ovat ihan liian valmiiksi pureskeltuja ja henkilöhahmot ovat niin hölmöjä, että itkettäisi jos ei naurattaisi niin paljon. Olen nyt antanut Koontzille kaksi tilaisuutta. Not my cup of tea.

Huti2: Señor Peregrino. Cecilia Samartinin kirja aiheutti minussa chic-lit-loppufiiliksen. Liikaa nyyhkydraamaa, joka ei tähän lukijaan vedonnut. Kasvutarinaa kyllä pukkasi vauhdilla, mutta silti kaikki tuntui jotenkin hirveän pinnalliselta. Saman ongelman kanssa painin itse asiassa myös Joyce Carol Oatesin kirjaa Haudankaivajan tytär lukiessani.  

Huti3: Kellokosken Prinsessa. Raitasuon ja Siltalan teos jätti kylmäksi. Tuntuu, että samaa litanjaa toistettiin sivutolkulla, jotta kirjasta oli saatu pidempi. Kymmeniä ihmisiä on haastateltu Prinsessaan liittyen ja jokaisella on sama korsi kannettuna kekoon tyyliin: "No hän oli semmonen persoona. Välillä saattoi olla vähän jukuripäinen ja välillä taas tarjosi kakkua omassa huoneessaan. Ja kruunuhan sillä oli aina päässä. Juu. Oli se semmonen persoona." Haastateltava vaan vaihtuu ja sama tarina kerrotaan uudelleen hieman eri sanoin. Mun isäkin on kertonut mielenkiintoisempia juttuja kohtaamisestaan Prinsessan kanssa:D Kirjottajilla olisi kyllä pitänyt olla joku kaunokirjailija mukana kehittämässä "draamankaarta". Monet on kiitellyt mielisairaalan historiaa käsitteleviä pätkiä, jotka minuakin kiinnostivat kovasti, mutta kun nekin oli jotenkin niin tylsiä. 

Onko muilla mainitsemisen arvoisia hittejä tai huteja? Kohtasivatko listan kirjat yksimielisyyttä tai vastustusta?

Lopuksi vielä kaikki vuoden kirjat
Lauri Luomanen: Aasiakas ei ole koskaan oikeassa
Arto Paasilinna: Hurmaava joukkoitsemurha
Joyce Carol Oates: Haudankaivajan tytär
Cormac McCarthy: Tie
P.D. James: Yksityispotilas
John Irving: Kunnes löydän sinut
J.M. Coetzee: Michael K:n elämä
Lars Kepler: Hypnotisoija
Jennifer Lee Carrell: Shakespearen salaisuus
Minette Walters: Kuvanveistäjä
Elina Hirvonen: Afrikasta - muistiinpanoja vuosilta 2007-2009
Juha Vakkuri: Afrikan poikki
Cecilia Samartin: Señor Peregrino
Colin Beavan: Ekovuosi Manhattanilla
Audrey Niffenegger: Hänen varjonsa tarina
Mirja Tervo: Huimaavat korot
Kate Jacobs: Pieni lankakauppa
Michael Cunningham: Koti maailman laidalla
Joanne Harris: Sinisilmä
Suzanne Collins: Nälkäpeli
Suzanne Collins: Nälkäpeli 2 - Vihanliekit
Suzanne Collins: Nälkäpeli 3 - Matkijanärhi
Catherine George: Liian mukava mieheksi
Juba: Viivi ja Wagner - Ranskalainen liukumäki
Dean Koontz: Pelon kasvot
Camilla Läckberg: Saarnaaja
Camilla Läckberg: Jääprinsessa
Camilla Läckberg: Pahanilmanlintu
Camilla Läckberg: Perillinen
Michael Crichton: Jurassic Park - Kadonnut maailma
William Shakespeare: Juhannusyön uni
Minna Kiistala: Minä en sitten muutu
L.M. Montgomery: Annan nuoruusvuodet
L.M. Montgomery: Anna ystävämme
L.M. Montgomery: Annan unelmavuodet
Sofi Oksanen: Puhdistus
Preston, Child: Pendergast - Kuoleman asetelma
Tove Jansson: Muumipappa ja meri
Raitasuo, Siltala: Kellokosken prinsessa
Pekka Tuomikoski: Suomen historia kolmessa vartissa
Anna Gavalda: Karkumatka
Markus Bennemann: Pistoolirapu ja muita eläinmurhaajia
Anderes C. Krogh: Jaguaarin voima
Grahame, Moore: Kaislikossa suhisee
Marklund, Patterson: Postikorttimurhat
Mary Shelley: Frankenstain
Riikka Pulkkinen: Totta
J.K. Rowling: Siuntio Silosäkeen Tarinat
Cecilia Ahern: P.S. Rakastan sinua
Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja
Jose Saramago: Jeesuksen Kristuksen Evankeliumi
Mikko Rimminen: Nenäpäivä
Joel Haahtela: Katoamispiste
Alexandra Salmela: 27
Robert Arthur: 3 etsivää ja kauhujen linna

4 kommenttia:

  1. Kivan monipuolisesti sä näytät lukevan :) varsinkin tuossa edellisessä kirjoituksessa sen huomaa hyvin. Siis kolme matkakirjaa? Oletko matkaillut vai lukenut ne muuten vain? Ja luontokirjojakin, wau!

    Tosta listasta hyppäsi silmille Jose Saramago. Mä luin syksyllä siltä Oikukkaan kuoleman, ja se oli i-h-a-n-a! Olin saanut kirjan jostain kirjailijaillasta ja päätin kerran lukea sen kun ei muutakaan luettavaa ollut. Mulla on noista "lahjakirjoista" tapana nakata kansipaperin pois, niin etten oikein enää muista, mitä kirjasta niissä kerrottiin. Niinpä ei oikein osaa odottaa mitään. Ja Oikukas kuolema kyllä yllätti. Se oli vaan niin hyvä, ja ihana ennen kaikkea. Millainen toi sun lukema Saramago oli?

    VastaaPoista
  2. En varmaan muuten olisi lukenut noin monipuolisesti, mutta kun usein siivoilin luontohyllyä ja matkailuhyllyä jne niin alkoi kovasti houkuttaa:) matkalla en itse ollut, mutta kun ystävä lähti afrikkaan niin luin pari matkakirjaa ihan fiilistelläkseni messissä. jaguaarin voiman vain päätin napata mukaan, kun vaikutti kiinnostavalta (kertoo norjalaisesta miehestä, joka lähtee amazonin viidakkoon asumaan alkuasukasheimon pariin).

    Saramagolta tykkäsin viime vuonna kirjasta Kertomus sokeudesta, jossa ihmiset yllättäen sokeutuvat ja siitä luonnollisesti aiheutuu monia ongelmia:) Kirja oli ihan hurjan mielenkiintoinen ja suosittelen sitä erittäin lämpimästi! Jeesuksen Kristuksen Evankeliumi puolestaan kertoo Jeesuksen tarinan "Saramagon evankeliumin mukaan". Eli kirjoittaja on kehittänyt oman tarinansa Raamatun tarinoista, kirja on vähän sellainen "mitä todella tapahtui" kurkistus kulisseihin:) Raamatun tapahtumat eivät olleet kovin tuoreessa muistissa, joten mielenkiintoinen oli tämäkin. Ja itse asiassa tuli pakkomielle lukea Raamattu:D

    VastaaPoista
  3. Niin, tossa mun lukemassa Saramagossa Kuolema jätti yhtäkkiä työnsä tekemättä. Kukaan ei siis enää kuollut ja siitäkin luonnollisesti aiheutui ongelmia :) Toi Kertomus sokeudesta kuulostaa vähän samantyyliseltä. Taidan laittaa sen johonkin lue nämä -listaani..

    VastaaPoista
  4. Tänään kirjastossa jo hipelöin Saramagon kirjoja, mutta jätin ne sitten kuitenkin vielä hyllyyn odottamaan the oikeaa hetkeä. Kyllähän noita kirjoja riittäisi luettavaksi:)

    VastaaPoista