Katoamispiste

Joel Haahtela
2010
160 s./Otava


Kirjassa seurataan ihmisiä, jotka laittavat oman elämänsä pause-tilaan ja lähtevät etsimään itseltä katoamaan päässeitä henkilöitä. Paul Roux etsii suomalaista kirjailijaa Raija Siekkistä. Magda Roux etsii ex-aviomiestään Paulia ja Siekkistä. Magdan sattumalta kohdannut lääkärikertoja etsii Magdaa, Paulia ja Siekkistä. Asetelma saattaa kuulostaa monimutkaiselta, mutta kertomus etenee sopivan vauhdikkaasti. Tämä on niitä kirjoja, jossa ei kerrata päähenkilöiden menneisyyttä lapsuudesta lähtien. Ja lukija kiittää! Jotain taikaa Haahtelan sanoissa on, sillä mielikuvat henkilöistä ja tilanteista syntyvät lukijan päässä sen enempiä yrittämättä. Arvoitukseksihan kaikki jää kirjan päätyttyäkin, mutta se on helppo antaa anteeksi. Tällaisessa kirjassa sen suorastaan täytyykin mennä niin.

Lukukokemus oli ihan hyvä, Nenäpäivä tosin taisi tehdä pienen karhunpalveluksen olemalla ensin niin puuduttava. Ei tosin tämäkään teos olisi minun mielestäni ollut Finlandia-palkinnon arvoinen. Tarina on toki keskivertotarinaa kekseliäämpi, mutta en silti tuntenut lukevani oikein erityistä kirjaa. Siitä pitää ehkä kuitenkin syyttää vain itseään: se jokin syvällisyys selvästi piilee siellä rivien väleissä ja se jäi kyllä tavoittamatta tällä kertaa.

P.S. Kirjan päätyttyä oli pakko selvittää, onko Raija Siekkinen oikea henkilö. Vastaus oli tarua ihmeellisempi;)