Syystanssiaiset

P.D. James
2011 suom. 2012
348 s./Otava

Keväinen kartanokierrokseni jatkuu Walesin rannikon edustalla olevalta saarelta Englannin keskivaiheille, jossa sijaitsee Derbyshiren kreivikunta. Kauniisti kumpuilevat maisemat ovat ennestään tutut Ylpeys ja ennakkoluulo -teoksen lukeneille, sillä herra Darcyn sukukartano Pemberley sijaitsee siellä. P.D. James on tehnyt kaikille Jane Austen -faneille palveluksen ja kirjoittanut jännittävän jatkon Elizabethin ja herra Darcyn tarinalle. Kuusi vuotta on kulunut siitä, kun pariskunta vihittiin ja nyt he elävät sangen mukavasti Pemberleyssa kahden poikansa kanssa. Perinteisten syystanssiaisten loppuvalmistelut ovat jo meneillään, kun kartanolle saapuu kutsumaton vieras: hurjistunut Lydia Wickham syöksyy vaunuistaan ulos huutaen, että hänen rakas miehensä on murhattu Pemberleyn metsässä. Etsintäpartio lähetetään heti matkaan, mutta Wickham löytyykin elossa - yltä päältä parhaan ystävänsä veressä.

Kiireiset kevätviikot yllättivät sairaslomalta palanneen himolukijan, joten mikäs sen ihanampaa kuin rauhoittua pitkien päivien jälkeen seuraamaan mielenkiintoista murhamysteeriä miljöössä, josta on aikojen saatossa tullut yksi suursuosikeista. Kaikki on juuri niin kuin oletinkin: lady Catherine de Bourgh on yhtä suopea alempiarvoisiaan kohtaan kuin aina ennenkin, herra Bennett saa jälleen osakseen rajattoman rakkauteni, Jane Bingley jaksaa aina vain olla rakastava ja hellä sisko, kun taas Wickham on jälleen sotkeutunut johonkin hämäräperäiseen. Kirjoitustyyli ei toki ole ihan niin jaaritteleva kuin Austenin, sillä tällä kertaa teetä siemailevat naiset eivät ehdi puhua säästä pitkitetyin lausein, mutta silti teksti tekee mielestäni kunniaa 1800-luvulla kirjoitulle alkuperäistarinalle. Sanoisin, että tyyli on vanhahtava modernilla twistillä, jolloin sitä ei ole lainkaan raskas lukea.

Olen kaikin puolin tyytyväinen lukija. Rakastettu jännityskirjailija on pysynyt uskollisena henkilöhahmoille, mutta on myös löytänyt uusia vivahteita tulkitsemalla alkuperäistä tarinaa rivien välistä ja keksimällä kosolti lisää tapahtumia niin hahmojen menneisyyteen kuin nykyisyyteenkin. Syystanssiaiset oli oikein mukava lukukokemus, ja harkitsenkin nyt vakavasti lukevani Ylpeyden ja ennakkoluulon tänä vuonna, jotta voisin osallistua Tea with Anna Karenina -blogin hauskaan Kaksoisolentoja-haasteeseen.

Kiinteistöhaasteessa jatkan edelleen kohti huvila-rakennusta. Pemberleyn kartanon tilukset jaksoivat ihastuttaa minua kirjan alusta loppuun saakka. Tarinan aikana eletään syksyä, talvea ja kevättä ja ihastuin ajatukseen siitä, että saisin joskus viettää yön oikeassa englantilaisessa kartanossa syyssateiden aikaan. Saisin kuunnella sateen ropinaa, lämmitellä takkatulen ääressä ja siemailla viiniä. Välillä voisin nousta kurkistamaan ikkunasta, jospa tuntemattomat vaunut ajaisivat kohti kartanoa. No, kun rahapussi ei vielä ole kovin paksu, niin onneksi minua on sentään siunattu melko hyvällä mielikuvituksella:)

Kiinteistöhaaste
Naiskirjailijoiden 100 kirjaa