2012
206 s./Otava
Jatkoin uudempiin nuortenkirjoihin tutustumista Aleksi Delikourasin Nörtti-sarjan aloitusosalla. Yllätyksekseni kyseinen sarja on myös pienimuotoinen internet-hitti, sillä päähenkilö DragonSlayer666 kertoo elämän julmista totuuksista myös YouTube-videoissa. Kovin kauan en jaksanut itseäni viihdyttää nettipätkillä, mutta jos ymmärsin oikein, ne ovat olleet olemassa ennen kirjaversiota. Mielenkiintoista!
Tietokoneriippuvaisen yläasteikäisen pojan edesottamukset ei varsinaisesti kiinnostanut minua aiheena, mutta ajattelin pitkästä aikaa lukea kirjaa, joka on suunnattu enemmän poikalukijoille. Nyt kirjan luettuani (ja siitä pidettyäni) en oikein osaa muodostaa mielipidetää siitä, kenelle kirjaa suosittelisin. Onko tässä kärjistetysti sanottuna kirja, joka kannustaa kaikkia peliriippuvaisia poikia sulkemaan tietokoneen hetkeksi ja tutkimaan mitä maailmalla olisi tarjottavanaan? Se kirjan sanomakin taisi olla, vaikka Drago ei missään vaiheessa pelimaailmasta aiokaan luopua. Toisaalta taas ehkä muillekin kirjassa avautuva koulumaailma voisi antaa tuoretta näkökulmaa.
Niin tai näin, viihdyin kirjan parissa mainiosti. Harvinaista kyllä, ei oikein tee mieli tilittää mistään. Kirja on kirjoitettu päiväkirjan muotoon, joten kappaleet ovat mukavan pituisia ja Delikouraksen kieli yhdistettynä väljään taittoon tekee kirjasta todella helposti lähestyttävän sellaisillekin lukijoille, jotka eivät lue paljon. Tietokoneella viihtyväksi pojaksi Dragolle sattuu ja tapahtuu kaikenlaista puolen vuoden aikana, joten tapahtumien edetessä lukija pääsee ttustumaan nuorten koulumaailmaan erilaisten klaanisotien lisäksi. Delikouras on tarkkanäköinen kirjoittaja, monia kouluilmiöitä on käsitelty mielenkiintoisesti eikä henkilöhahmot tai heidän välisensä suhteet ole mustavalkoisia. Esimerkiksi paras ystävä voi samalla olla vihollinen ja jatkuvan vitutuksen aihe.
Myös kirjan kieli miellytti. Drago purkaa tunteitaan päiväkirjallleen joskus kovinkin sanoin ja kirosanat lentelee, mutta en voi valittaa. Teksti kuulostaa ainakin minun korviini niin aidolta, että jos esimerkiksi kirosanat olisi jätetty pois tai korvattu kiltimmillä versioilla, päiväkirja olisi aivan liian siloinen ja epäuskottavakin.
Kaiken kaikkiaan hyvä lukukokemus!
Koen 13 kotimaista kirjailijaa (2)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti