lauantai 9. helmikuuta 2013

Mantelintuoksua lumimyrskyssä

Camilla Läckberg
2007 suom. 2009
108 s./Schildts


Talvisiin maisemiin sijoittuvien kirjojen lukeminen on suorastaan pakko ajoittaa nimenomaan talvipäiviin. En ole voinut kuvitellakaan lukevani tätä kirjaa minään muuna vuodenaikana, joten Läckberg-fani on joutunut kärsivällisesti odottamaan oikeaa ajankohtaa.

Pienoisromaanissa Tanumsheden poliisiasemalta tuttu Martin Molin on saattanut itsensä varsin kiperään tilanteeseen. Kepeä seurustelu Lisette Liljecronan kanssa näyttää saaneen vakavampia sävyjä, sillä Martin on pitkin hampain suostunut tapaamaan tyttöystävänsä perheen sukukokouksen merkeissä. Lisette ei todellakaan ole nuoren poliisin suuri rakkaus, joten viikonloppu tunnelmallisessa kartanossa pienellä saarella ikävien sukulaisten kanssa tuntuu ahdistavalta. Martin saa kuitenkin nopeasti muuta ajateltavaa, kun lumimyrsky katkaisee yhteyden mantereeseen ja perheen pelätty patriarkka kuolee kesken illallisen. Hento mantelintuoksu vesilasissa vihjaa siihen, että rikas vanhus on myrkytetty - eikä murhaaja voi olla kukaan muu kuin joku sukulaisista.

Mantelintuoksua lumimyrskyssä ei aiheuttanut suuria tunne-elämyksiä, mutta sitä oli kieltämättä mukava lukea, kun puitteet olivat kohdallaan: ikkunasta sai ihailla kaunista lumista maisemaa nautiskellen samalla muutamia lasillisia valkoviiniä. Lähivuosina olen kahlannut läpi kaikki Läckbergin kirjat, ja kieltämättä osa vakituisista henkilöhahmoista kyllästyttää. Olikin virkistävää päästä samoihin tuttuihin maisemiin ja saman kynäniekan tarinaan, mutta ilman poliisiaseman keskinäisiä suhdesoppia. Suljetun huoneen mysteeri oli kiinnostava, mutta arvasin valitettavasti jutun jujun heti, kun tarinaan heitettiin mukaan Sherlock Holmes -kirja ja kummallinen jälki takassa. Pysähdyinkin kirjan luettuani muistelemaan, kuinka usein samaa ratkaisua on käytetty kirjoissa, elokuvissa ja tv-sarjoissa. Minulle tuli mieleeni vain CSI Las Vegasin jakso, mutta ihan varmasti olen törmännyt ratkaisuun useamminkin, koska se tuli välittömästi mieleeni. Tuleeko muilla kirjan lukeneilla mieleen muita teoksia, jotka olisivat hyödyttäneet tätä ratkaisu a´la Sherlock Holmes?

Tätä vuotta on kohta kulunut jo puolitoista kuukautta, mutta minulla ei tunnu etenevän muut haasteet kuin kiinteistöhaaste. Lato minulla onkin jo pystyssä, joten mökkiä tavoitellaan parhaillaan. Tässä kirjassa tapahtumapaikkana oli pelkästään tunnelmallinen kartano Valön saarella, vanha leiripaikka, josta vanhempi pariskunta on ahkeralla remontoimisella saanut loihdittua ihastuttavan hotellintapaisen pakopaikan vieraille. Tarinan alussa valkoiseksi maalattu talo pilkistää lumikinosten keskeltä ja ikkunoista tuikkiva valo ja joulukuusi saavat Martinin henkäisemään ihastuksesta. Paikka on ehdottomasti sellainen, jossa minäkin viihtyisin: lumimyrskyn yllättäessä joisin teetä tyylikkäässä kirjastossa, makoilisin välillä omassa huoneessani upottavassa pylvässängyssä ja nauttisin rauhallisista aterioista talon ruokasalissa. Tietenkin tunnelma saattaisi hieman latistua, jos samalla tietäisin jonkun vieraista olevan kylmäverinen murhaaja...

Kiinteisöhaaste - kohti mökkiä
Naiskirjailijoiden 100 kirjaa

8 kommenttia:

  1. Voih, aloi heti tehdä mieli avata valkkari, käpertyä sohvannurkkaan ja alkaa lukea tätä...!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voin paljastaa, että sama resepti toimii myös Janssonin Taikatalven kanssa:) Kohta kuitenkin on aika siirtyä sohvalle (viinilasi lähtee mukaan) ja tehdä muutamat sinihomejuustolla vuoratut keksit Putousta varten:)

      Poista
  2. Sonja, hih, mulla samat suunniltelmat ^ sinihomejuustoa ja Putousta! :) Tosin nyt olen vasta löytämässä valkohomejuuston salat... Tämä oli tosiaan välipalakirjana ok, pikkuinen ja soma, muttei suurten tunteiden herättäjä. Olen lukenut niin paljon dekkareita, että kärsin yliannostuksesta. Sen huomasi mm. siitä, että aloin arvailla turhan usein etukäteen murhaajat.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla kuuluisi mun alkuperäiseen talviteemaiseen suunnitelmaan lukea Anna Janssonin Jäljet lumessa tms, mutta en tosiaan itsekään tiedä jaksanko, kun dekkareita on tullut nyt luettua aika monta...

      Poista
  3. Tuntuu, että olisi ihana lukea tämä juuri nyt. Helppo, mukava, dekkari. Välipalakirja talveksi. Pitää varata kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kieltämättä mukava välipalakirja. Tämänhän sanottiin olevan vähän Agatha Christie -hengessä kirjoitettu, mutta uskoisin tunnelmaa löytyvän vielä enemmän ihan AC:n kirjoista:)

      Poista
  4. Sonja, ostin äskettäin ensimmäisen Läckbergin dekkarini nimeltä Saarnaaja ja Suomalaisesta, kun siellä oli niitä pokkaritarjouksia! En ole aikaisemmin lukenut Läckbergiltä mitään ja en oikein tiennyt, mistä aloittaa tutustumisen. Mutta ei kai sillä ole väliä, missä järjestyksessä niitä lukee?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin aloitin aikoinaan Läckbergiin tutustumisen juuri tuosta Saarnaajasta. Minusta on ihan hyvä aloittaa siitä, sillä Jääprinsessa, joka on sarjan ensimmäinen, ei ole ihan niin hyvä. Saarnaaja on mielestäni yksi kirjailijan parhaista, ja tosiaan toinen osa. Kivenhakkaaja on kolmas, ja oma suosikkini, vaikka Majakanvartija (uusin) onkin mielettömän hyvä.

      Jos tykästyt Saarnaajaan, suosittelisin siitä eteenpäin lukemaan oikeassa järjestyksessä (itse en niin tehnyt...), sillä poliisihahmot ovat samat kirjasta toiseen ja heidän elämästään saa ehkä hieman selkeämmän käsityksen, jos pysyy järjestyksessä:)

      Jännittäviä hetkiä Läckbergin parissa!:)

      Poista