Merja Mähkä
2012
254 s./Tammi
Tietenkin elämässä käy juuri näin: kauan odotettu hiihtoloma alkaa ja sen sijaan, että saisi toteuttaa kaikki hauskat suunnitelmansa sitä löytääkin itsensä flunssaisena kotisohvalta. Onneksi sain nähdä vähän maailmaakin ennen kuin jouduin jättäytymään neljän seinän sisälle, sillä vierailin parissa päivässä 35 maassa reppureissatessani Merja Mähkän seurassa 543 päivää. Ulkona saattoi olla pari pakkasastettakin, mutta henkisesti olin sukeltamassa koralliriutoilla, loikoilin riippukeinussa ja ihailin maisemia rankkojen vaellusurakoiden päätteeksi. Rusketusta en tosin saanut nimeksikään...
Minä ja Ihanasti hukassa sovimme loistavasti yhteen. Siinä missä monelle muulle nousisi ihan hillitön matkakuume Mähkän seikkailuista, minulle se on mielenkiintoista ja hauskaa ajanvietettä. Mähkä reissaa puolentoista vuoden aikana juuri niissä kohteissa, jotka eivät kiinnosta minua henkilökohtaisella tasolla, joten minun ei tarvinnut pelätä itkeväni itseäni uneen illan tullen. Jatkan edelleen New Yorkin matkaa varten säästämistä ja jätän suosiolla muille maailmanympärysmatkat. Jos joku muukin kokee tarvitsevansa pientä maisemanvaihdosta, suosittelen ehdottomasti tätä kirjaa.
Kirja viihdytti minua samalla tavalla kuin monien kavereideni matkakertomukset, ja juuri sitä kirjalta odotinkin. Mähkällä on mieletön matka takanaan ja hän on onnistunut tiivistämään puolentoista vuoden tapahtumat sujuvasti ja hauskasti, ja muutenkin kirjan toteutus on mielestäni kaikin puolin onnistunut. En luultavasti tule elämäni aikana käymään yhdessäkään näistä 35 maasta, joten oli enemmän kuin hienoa päästä tällaiselle nojatuolimatkalle. Ihanasti hukassa sai minut taas innostumaan matkakertomuksista, ja nyt omassa hyllyssä odottaakin Mad Manners, jonka seurassa lähden taas lähiaikoina kummastelemaan maailmaa.
Ja niin, kyllähän sitä tällaisen kirjan luettuaan kieltämättä jollain tasolla toivoisi, että itsessäkin olisi enemmän sellaista tietynlaista seikkailuhenkeä. Mutta kun ei ole. Olen edelleen se sama Sonja, joka mieluummin lähtee Kreikkaan herkuttelemaan tzatzikilla tai pyörähtämään eurooppalaisessa suurkaupungissa. Tai joka haaveilee road tripistä halki Yhdysvaltojen. Minua ei tulla näkemään viidakossa Indonesiassa tai joogakurssilla Intiassa.
Naiskirjailijoiden 100 kirjaa
Kansankynttilän kokoontumisajot - Matkat
Koen 13 kotimaista kirjailijaa
Hahaa, olen aivan samanlainen reissaaja, eurooppalaiset pääkaupungit houkuttavat eniten ja viidakot tod. näk. jäävät väliin! Onneksi on kirjat, netti, TV ja elokuvat!
VastaaPoistaHauska kuulla, että joku muukin tutustuu viidakon lakeihin lähinnä kotisohvalta käsin;) Matkakertomukset suurkaupungeista eivät välttämättä olisi yhtä mielenkiintoisia lukea kuin esim. tämä Mähkän kirja, mutta omia kokemuksia haluan kuitenkin päästä haalimaan nimenomaan länsimaalaisista kaupungeista, joten kyllä, kirjat ja elokuvat riittäköön tältä erää esim. Aasiasta ja Afrikasta:)
PoistaLuin Päivi Kanniston kirjan Elämäni nomadina ja totesin, että ei ihan mun juttu, vaikka olen toisinkin ajatellut.
VastaaPoistaNyt on kaupunkimatkoja tehty niin kauan, että seuraavaksi aiomme kuulla alppien kutsun ja kiertää suurkaupungit kaukaa. Kaikella on aikansa.
Afrikkaankaan en enää halua...Onkohan tämä taantumista.
Minäkin olen törmännyt monessa blogissa tuohon Elämäni nomadina -kirjaan, kaunis kansi. En vain ole pysähtynyt lukemaan arvioita, niin en oikein tiedä mistä se loppujen lopuksi kertoo.
PoistaJuu, saa nähdä jos omakin mieli muuttuu kun on suurkaupunkeja nähty tarpeeksi ja tzatzikilla herkuteltu useampaan otteeseen, mutta ainakin tällä hetkellä Aasia-innostus ei ole ollut tarttuvaa. Eikä Afrikka tai Etelä-Amerikka -innostus... No mutta, elämä on pitkä...