Sarjakuvakirja x2

Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtiin on ollut tarkoitus lukea enemmänkin sarjakuvia, mutta vuoden saldoon eli kolmeen kirjaan on nyt tyydyttävä. Aikaisemmin tänä vuonna luin Tietäväisen Näkymättömät kädet, joka tarjosi minulle elämäni ensimmäisen vakavan sarjakuvaromaanikokemuksen. Kirjan luettuani ymmärsin, että sarjakuvan keinot ovat moninaiset, hyvä tarina kuvin kerrottuna voi olla ihan yhtä sykähdyttävä ja koskettava kuin tavallinen romaani. Enää en ylenkatso sarjakuvaromaaneja - mutta toisaalta en ole myöskään innostunut lukemaan niitä lisää... Tutumpi sarjakuvagenre onkin huumoria viljelevät pikkukirjaset, joissa tarina on yleensä kerrottu kolmen peräkkäisen kuvan avulla. Tällä kertaa tutustuin Kiroilevaan siiliin ja Mummoon.


Kiroileva siili 3
Milla Paloniemi
2009
95 s./Sammakko

Rumia puhuva siili on tuntunut kovin tutulta kaikki nämä vuodet, mutta loppujen lopuksi en ole koskaan lukenut sarjakuvaa sen seikkailuista! En muista julkaiseeko joku lehti Kiroileva siili -sarjakuvaa, mutta minulle hahmo ja sen kaverit on tuttuja lähinnä lukuisista oheistuotteista. Albumin luettuani huomasinkin, että jutut taitavat olla parhaillaan pieninä annoksina. Ystävälläni on esimerkiksi autossaan aiheeseen liittyvä tarra, joka naurattaa joka kerta kun näen sen, mutta ähkyltä ei tosiaan voi välttyä, kun koko albumin yhdeltä istumalta. Harmillisesti myös ne vähemmän oivaltavat kuvat hyppäävät silmille, kun on ensin lukenut monta aika hauskaa pätkää. Ja onhan se niinkin, että kun itseään ei vituta, niin on aika vaikea löytää sitä arjen huumoria huonotuulisen Siilin rähinöistä;) Kieltämättä sillä on kyllä hetkensäkin.


Mummo
Anni Nykänen
2010
104 s./Sammakko

Tämä herttaiselta näyttävä mummo on tullut tutuksi monesta kirja-arviosta, jotka ovat olleet enemmän tai vähemmän positiivissävytteisiä. Ja mukavaa arjen huumoria albumi tarjoaakin. Hieman ehkä hämmennyin siitä, että mummon hahmo on sekoitus kaikkea. Hän kyttää naapureita, juo kahvinsa mieluummin kahvilautaselta kuin kahvikupista, tuputtaa lapsenlapsille ruokaa ja harjaa selkänsä saunassa juuriharjalla. Kuitenkin kaiken tutun lisäksi hän zumbaa, puhuu yllättävän rivoja, hyppii vesilätäköissä ja pitää muotiblogia:D Olen kai niin vanhanaikainen, etten haluaisi mummon olevan muuta kuin juuri sellainen kaikille tunnistettavissa oleva vanha rouva ja huumorin olevan lähtöisin ikäänkuin tunnistettavista tilanteista. Mutta kunhan saivartelen, kiva tuttavuus Mummo joka tapauksessa on.