Minä, vakuutusetsivä

Vepe Hänninen
2012
363 s./WSOY

Reko Laulumaa kiikaroi päivät pitkät Kullervo-vakuutusyhtiön kieroja asiakkaita, jotka ovat hakeneet korvauksia kepulikonstein. Vakuutusetsivän työ ei ole aikaisemmin herättänyt suuria ajatuksia miehessä, mutta pikkuhiljaa Reko alkaa epäröidä, jospa onkin myynyt sielunsa paholaiselle. Tietenkään Pentti Ylikoiso, joka 90 prosenttisena invalidina kiipeilee talonsa katolla, ei ole puhdas pulmunen hänkään, mutta vakuutusyhtiön kylmät pelisäännöt korvauspolitiikan suhteen eivät nekään tunnu reilulta peliltä. Taistelussa suuryhtiötä vastaan tulee mutkia matkaan, kun paras ystävä ottaa etäisyyttä, isäksi tuleminen ei ota onnistuakseen ja naiskuviot menevät solmuun.

Yllätin itseni ja valitsin lukupinooni kirjan, jollaiseen en yleensä tarttuisi. Kotimainen mieskirjailija, teoriassa toimiva takakansiteksti, muttei takeita kirjailijan kirjoitustyylistä ja aiheena vieläpä melko tavallista suomalaista arkea kuvaava tarina. Vaikka Minä, vakuutusetsivä ei tarjonnutkaan vuoden parasta lukukokemusta, olen silti iloinen että uskalsin tarttua kirjaan. Perinteisestä lukuromaanista erottuva kirja oli mukava välipala ja nyt jaksan taas tarttua johonkin teemoiltaan raskaampaan kirjaan. Kuten olen usein todennut, lukijana en mielelläni lue 2000-luvun tavallista arkea kuvaavia teoksia, liian kotikutoisia, mutta tässä yhden miehen sota vakuutusyhtiötä vastaan kuulosti mielenkiintoiselta, vaikka en vakuutusyhtiöistä juuri mitään tiedäkään.

Ja aika hurjia kuviahan Kullervosta maalataan. Onko pienintäkään mahdollisuuutta, että Suomessa vakuutusyhtiö voisi olla puoliksikaan noin läpimätä? Tarinan uskottavuudesta en siis itse osaa sanoa juuta tai jaata, mutta aikamoisen tarinan Hänninen on kasaan keittänyt. Tavallisen ihmisen pikkuhiljaa tapahtuva korruptoituminen kuvataan mielenkiintoisesti ja eivätkä perheidensä takia mammonasta sokaistuvat yrityksen pääjehut ole mustavalkoisia. Loppuun asti säilyy jännitys siitä, miten kenellekin käy, kuka on valmis ilmiantamaan kenet ja millä riskillä.

Osallistun kirjalla Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtiin ja toivon, että tulevaisuudessakin uskallan spontaanisti tarttua näihin kotimaisiin oman mukavuusalueen ulkopuolella oleviin kirjoihin, vaikka minulla ei enää sitten olekaan haastetta taustalla.