maanantai 26. syyskuuta 2011

Katkeamispiste




Simon Lelic
2010 suom. 2011
296 s./Like


Tämänkertainen kirja saattaa hyvinkin olla viimeinen kirja, jonka luen yhdessä ystäväni Terhin kanssa. Hänellä on pian tuhiseva nyytti kainalossa ja lukemisaika varmasti enemmän tai vähemmän kortilla. Sen verran innoissani olen kuitenkin ollut tästä yhdessä lukemisesta, että toivon sen jatkuvan pienimuotoisesti edes. Onhan aina olemassa todella lyhyitä kirjoja...

Olin toki aikaisemmin törmännyt Katkeamispisteeseen työpaikkani kaunohyllyssä ja lukenut ehkä takakannenkin jossain vaiheessa. Jostain syystä olin kuitenkin vakuuttunut siitä etten tulisi kirjaa lukemaan koskaan. Olikin hauskaa, että Terhi ehdotti tätä kirjaa luettavaksi. Harvoin kukaan pääsee sanelemaan minulle, mitä voisin lukea. Työkaverini eivät ole yhtä intohimoisia lukijoita kuin minä, joten saan harvoin kirjavinkkejä heiltä. Kirjablogeista saan toki vinkkiä vinkin perään, mutta ne eivät jää samalla tavalla mieleen kuin arkikeskustelussa käyty kirjan hypetys. Ilman Terhiä olisi kuitenkin hyvä kirja jäänyt lukematta, joten taidanpa painostaa häntä valitsemaan seuraavankin kirjamme;)

Kirjassa tutustutaan komisario Lucia Mayhyn, joka on saanut melko epämiellyttävän jutun tutkiakseen. Pohjois-Lontoon arvostetussa koulussa on sattunut koulusurmatapaus, joka on vaatinut neljä uhria. Eräänä aamuna aamunavaus saa yllättävän käänteen, kun historian opettaja Samuel Szajkowski marssii oppilaita ja opettajia täynnä olevaan liikuntasaliin ja avaa tulen. Lopuksi opettaja ampuu itsensäkin. Ampujan motiivin voi selvittää vain haastattelemalla henkiin jääneitä oppilaita ja opettajia, ja pikkuhiljaa kouluelämän taustalta alkaakin löytyä vakavaa kiusaamiskulttuuria, joka saa kukoistaa välinpitämättömien johtavissa asemissa olevien ihmisten tähden.

Lukukokemus oli rankka. Lukiessa olin jatkuvasti vihainen jollekulle. Yksi ei hoitanut velvollisuuksiaan, yksi ei jaksanut ottaa kantaa asioihin vaan mielummin sulki silmänsä, yksi ei viitsinyt asettua poikkiteloin esimiestensä mielipiteiden edessä, yksi ei jaksanut kasvattaa lastaan kunnolla... Tarina aiheuttaa pahan mielen, mutta on ehdottomasti lukemisen arvoinen.

Yritin etsiä pääsyyllistä tapahtumiin, jotakuta johon kohdistaa kaiken raivon, jonka kirjan lukeminen herätti, mutta asiat eivät tällä(kään) kerralla olleet niin mustavalkoisia. Mietinpähän vain, kuinka paljon suurelta yleisöltä yleensä salataan taustoja, kun kamalia asioita (kuten koulusurmat) tapahtuu. Kuinka usein esimerkiksi lehdistä kaiken tietonsa saavat ihmiset vihaavat ns. väärää puuta. Entä jos joskus alkuperäinen syyllinen onkin joku ihan muu, joku jopa arvossa pidetty? Tietenkin on olemassa myös suuri liuta oikeasti sairaita ihmisiä, jotka päätyvät tekemään hirmutekoja, mutta en yhtään ihmettele etteikö myös tämän kirjan tarina olisi totta joissain tilanteissa.

Olisi myös kiinnostavaa tietää miten kiusaajat (niin työpaikalla kuin kouluissakin) reagoisivat tämän kirjan tarinaan. Tunnistaisivatko he itsensä, muuttaisivatko tapojaan? Vai lukeeko edes kukaan kiusaaja kaunokirjoja kiusaamisesta?

Osallistun Katkeamispisteellä TB:n alakategorian Modern Thrillers valloitukseen.

10 kommenttia:

  1. Minun on pitänyt lukea tämä mutta en ikinä muista kirjastossakaan katsella onko esim. hyllyssä. Nyt olen vielä niin vereslihalla tuon Nancyn jälkeen, missä siinäkin sai olla vähän väliä vihainen jollekin :)

    VastaaPoista
  2. Minä kirjoitin tästä jotakin blogini alkutaipaleella:

    http://kirjavakammari.blogspot.com/2011/03/turinatorstai-ahdistaako.html

    Arvostan kirjaa näin jälkikäteen vähän tuota juttua enemmän. Se oli kuitenkin paitsi sujuvaa luettavaa sai myös todella ajattelemaan joitakin asioita. Toivoisinkin tälle lisää blogisavuja! Toivottavasti Susakin jossakin vaiheessa jaksat lukea tämän. :)

    VastaaPoista
  3. Huh, varmasti aika rankka kirja. Joka minun pitäisi ehdottomasti lukea. Yllättävän vähän on tullut nyt auskultoinnin päätyttyä keskityttyä koulumaailmaan - jotenkin sitä vain odottaa valmistumista ja ajattelee, että mietin niitä asioita sitten myöhemmin.

    Meitä lukupiiriläisiä on innokkaina kyllä muitakin :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos, Sonja, tästä! Minäkin olen halunnut tämän lukea, mutta olen jo melkein unohtanut koko kirjan. Nyt taas muistin - ja innostuin entisestään. Aihe on hankala, mutta niin on elämäkin. Tähän tartun vielä!

    VastaaPoista
  5. Susa: Oli kyllä "mukava" palata Nancy-kirjaan postauksesi kanssa. Toisaalta on todella turhauttavaa, miten paljon on sellaisia kirjoja, jotka periaatteessa haluaisi lukea mutta niitä ei kirjastossa pyöriessään muista katsella. Kääntöpuoli tosin on sitten se, että ne saattavat ilahduttaa vaikka vuosien päästä tullessaan vastaan. Eihän kaikkia kirjoja tarvitse heti tuoreeltaan lukeakaan:)

    Karoliina: Lukukaverillani Terhillä alku on ilmeisesti ollut todella takkuavaa, ja itsekään en ollut ihan vakuuttunut ensimmäisten kymmenien sivujen jälkeen. Jossain vaiheessa kirjan rakenteen kuitenkin sisäisti ja sen jälkeen pystyi "nauttimaan" lukukokemuksesta.

    Suketus: Lue ehdottomasti tämä kirja! Jo ihan koulussa työskentelysi takia kirja on varmasti mielenkiintoinen. Juu, katsotaan jos lukupiiri ja Ronja ovat totta jonain päivänä... :)

    Paula: Suosittelen! Pieni elämänahdistus on aina paikallaan. Jokainen kirjakokemus ei sellainen saa olla, mutta silloin tällöin se tekee pelkästään hyvää.

    VastaaPoista
  6. Minullakin on tämä kirja tbr-listalla, mutta edellisestä samanteemaisesta teoksesta (Jodi Picoultin Yhdeksäntoista minuuttia) on vielä sen verran vähän aikaa, että ihan pian en tätä ole lukemassa. Aihe on tärkeä ja järkyttävyydessään kiinnostava, mutta tällaisia kirjoja ei pysty lukemaan kovin montaa pienen ajan sisällä.

    VastaaPoista
  7. Olet oikeassa, Sara! Samaa aihetta käsittelevän kirjan lukemista harkitsisin vasta seuraavana vuonna jos silloinkaan. Tämä lukukokemus ansaitsee paljon ilmaa ympärilleen.

    VastaaPoista
  8. Moi! Nyt mä sitten sain pienellä avustuksella tehtyä tän profiilin :)

    VastaaPoista
  9. Tervetuloa, Rita! Ei nämä profiilien luomiset onneksi mitään aivokirurgiaa ole, mutta tarpeeksi hankalia kuitenkin:D

    VastaaPoista
  10. Itsekin luin tämän kirjan jokin aika sitten ja koin myös melko ahdistavaksi. Tosin teema todella tärkeä ja kirja tosi moniulotteinen.

    VastaaPoista