2001
292 s./
Jälkijunassa tullaan ja pahasti. Uskoin pitkään, etten tulisi lainkaan tutustumaan Sookie Stackhouse -sarjaan, mutta keksittyäni englanniksi lukemisen ilon, päätin antaa kirjoille mahdollisuuden. Olen tullut siihen tulokseen, että kevyehkö fantasiagenre tarjoaa englanniksi juuri oikeanlaista haastetta minun kaltaiselle lukioenglannin voimalla lukevalle nuorelle naiselle. Kynnys tarttua johonkin "vaikeampaan" kirjaan alkuperäiskielellä on suuri siitäkin huolimatta, että muutamat lempikirjoistani olen lukenut juuri englanniksi. Toivottavasti joku päivä kielitaitoni on sillä tasolla, että uskallan lukea "mitä vain" englanniksi.
Sookie Stackhouse on nuori tarjoilijatar, joka pystyy lukemaan ihmisten ajatuksia. Näin ollen hänen sosiaaliset kuvionsa eivät ole sieltä vauhdikkaimmasta päästä. Eräänä iltana Sookien työskennellessä baariin astuu komea vampyyri Bill, josta tyttö kiinnostuu välittömästi - eikä vähiten siksi ettei pysty lukemaan tämän ajatuksia. Pian elämä pikkukaupungissa kääntyy päälaelleen, kun murhattuja tyttöjä löydetään vartaloissaan vampyyrinpuremia. Onko Bill murhien takana?
Pidin ja en pitänyt kirjasta. Tai no en varsinaisesti ollut pitämättä, muttei kirja (eikä Bill) kyllä saanut jalkojani veteliksikään. Ehkä siihen tarvittaisiin altistumista vielä muutamalle sarjan kirjalle? Vai onko kenties vampyyriaihe vain minun tapauksessani melko loppuunkulutettu juttu. Olen fanittanut Buffya vuosia, joten sen paikkaa (eikä Spiken) voi viedä mikään muu sarja. Pakollisen viittauksen Buffy Vampyyrintappajaan bongasin myös Dead Until Darkin sivuilta, totta kai.
Kirja ei siis missään tapauksessa ollut huono vaan suurimmaksi osaksi melko viihdyttävä. En vain taida olla kovin vastaanottavaisella tuulella mitä tulee uusiin vampyyriystäviin. Plussaa kuitenkin siitä, että kirjan kieli on juuri sellaista kuin toivoinkin: toimii englanniksi hyvin, mutta suomeksi en osaisi kuvitella kirjoja lukevani. Sarjamurhaajan paljastumista odotin rystyset valkoisina, vaikka en nyt tiedä miten uskottava koko kuvio kokonaisuudessaan loppujen lopuksi oli:) Pakko kuitenkin myöntää, että jatko-osan tapahtumat jäivät kyllä kiinnostamaan ja vaikka en tänä vuonna sarjan parissa jatkaisikaan, enköhän kakkososaan tartu vielä joku päivä.
Olen tässä pohtinut, että ehkä True Blood -sarja olisi enemmän minun mieleeni. Tietääkö kukaan, miten tv-sarja on rakennettu eli onko se kuinka uskollinen kirjasarjalle vai rönsyileekö juoni omiin suuntiinsa ensimmäisen kirjan annettua tarinalle perustan?
Perusta noin periaatteessa on kirjoissa, mutta tv-sarja ottaa kyllä melkoisia vapauksia. Esimerkiksi ensimmäinen tuotantokausi perustuu sarjamurhaajan etsimiseen, mutta sivujuonia piisaa sitten runsaammin.
VastaaPoistaMinusta se on vain hyvä, sillä jos tv-sarja olisi vain Sookie & Bill -kuviota, niin aika äkkiä siihen kyllästyisi.
Kiitos selvennyksistä, Morre! Itse asiassa tarpeeksi erilainen tv-sarja kuulostaa todella hyvältä, koska voin halutessani lukea kaikki kirjat ja mahdollisesti joskus koukuttuessani sarjaan saan siitä kuitenkin irti enemmän kuin täysin samat juonikuviot, jotka tiedän jo.
VastaaPoistaTv-sarja osoittautui meillä tosi koukuttavaksi: hommasin sitä DVD:llä ja kohta on kolme ensimmäistä kautta katsottu Neitien viikonloppuvierailuilla :-)
VastaaPoistaAlku oli vähän nahkea, ensimmäiset jaksot mietin, että tuleekohan tästä mitään, mutta hetken päästä jäin koukkuun; kyllä tämä perustarjonnasta erottuu...
(Olen lukenut niitä kirjojakin kyllä pidemmälle, ne ovat sellaisia parahultaisia välipaloja :D)
Jos vain huvittaa vielä, niin suosittelen kokeilemaan vielä parin (kolmen) kirjan verran. Ei se Bill minultakaan jalkoja alta vie, mutta onneksi sarjassa on muitakin miehiä. Tai ainakin yksi tarpeeksi ihana ;)
VastaaPoistaTV-sarjaa olen seurannut minäkin. Minä olen kokenut sarjan ongelmaksi sen, että jotkut juonikuviot tuntuvat olevan täysin irrallisia. Varsinkin toisella kaudella Sookie oli minun makuuni liian erillään verrattuna kauden yhteen keskeiseen tapahtumaan. Mutta vika voi hyvin olla ihan minussa, olen kuulemma telkkarin suhteen liiankin kranttu :)
Tv-sarjoissa on kyllä se ihana puoli, että jos jotain suhtkoht laadukasta katsoo melko pitkään niin siihen jää koukkuun:) Eli melkein mistä tahansa tv-sarjasta oppii pitämään. Hyvä tietää, että sarjan ensimmäinen tuotantokausi perustuu lähinnä sarjamurhaajan etsinnälle, joten sen voisi katsoa jopa ennen seuraavaan kirjaan tarttumista. Sen verran hurahtanutta väkeä käy edelleen ostamassa Harrsisin kirjoja, että kyllä ne ansaitsevat vielä uusia yrityksiä:)
VastaaPoistaEi kannata luovuttaa vielä kirjoissakaan! Jopa pinttyneelle Spike-fanille nimittäin löytyy kirjoista iloa, tiedän sen kokemuksesta! :D
VastaaPoistaTv-sarja on hyvä, siitä tykkää meillä mieskin. Sarja tuntuu menevän muuten koko ajan kauemmas ja kauemmas kirjoista, mikä on oikeastaan ihan hyvä, koska nyt tässä neloskaudella ne ovat jo niin irrallaan, että niitä voi katsoa ihan omian tuotoksinaan. Tosin toivon, että jotain tiettyjä kohtia tässäkin on sentään säästetty. ;)