Hautanummi

Belinda Bauer
2010 suom. 2011
351 s./Karisto

Kahden naisen lukupiirimme valitsi tällä kertaa luettavakseen melko uuden jännitysgenreen kuuluvan kirjan. Emme ole vielä ehtineet puhumaan yhdessä kirjasta, mutta odottelen jälleen innolla tietoa Terhin lukukokemuksesta. Oman lukukokemukseni voisi tiivistää sanaan "hyvä".


12-vuotias Steven on turhautunut. Hänen mitä luultavimmin sarjamurhaajan kynsiin joutunut enonsa on ollut kuolleena jo vuosikymmeniä. Silti Stevenin äiti ja isoäiti tuntuvat odottavan pientä kadonnutta poikaa kotiin. Äiti ei ehdi keskittyä vanhempaan poikaansa omien ongelmiensa takia eikä isoäiti puolestaan osaa näyttää rakkauttaan tyttärenpojalleen. Steven viettääkin jokaisen liikenevän hetken nummilla kaivelemassa kuoppia löytääkseen enonsa haudan. Summittainen kaivaminen ei tuota tulosta ja hän päättää ottaa yhteyttä sarjamurhaajaan, joka istuu pitkää tuomiotaan vankilassa.

Hautanummi on melko erilainen jännityskertomus, joka nojaa paljon Stevenin perheolojen kuvailuun. Näin ollen henkilöhahmot ovat enemmän lihaa ja verta kuin yleensä tämän genren kirjoissa. Tarinan edetessä lukija pääsee kurkistamaan myös sarjamurhaajan ajatusmaailmaan, joka minun mielestäni on yksi mielenkiintoisimpia asioita koko kirjassa enkä muista että olisin juuri koskaan törmännyt näin "laadukkaaseen" sarjamurhaajan saappaissa olemiseen. Lukiessa minusta tuntui, että kirjailija todella tietää mistä puhuu. 

Kirjan etukannessa komeileva teksti "... ja piinaavaan pelottava" ei nyt ehkä ole ihan naulan kantaan ilmaistu, mutta toisaalta tällainen lapsia raiskaava ja tappava sarjamurhaaja on paljon uskottavampi ja näin ollen ahdistavampi pahis kuin moni muu jännityskirjoissa seikkaillut kollegansa. Tarinaa lukiessa ei ilmene lainkaan ongelmia uskoa, että juuri Stevenin kaltainen poika saattaa hyvinkin elää jossain maailmankolkassa kärsien sarjamurhaajan tämän perheelle aiheuttaneesta surusta. Tai että sarjamurhaaja voi hyvinkin olla juuri sellainen miksi Bauer on herra Averynsa kirjoittanut. Tuo kaikki ehkä sitten omalla tavallaan luo sen piinaavan pelottavan ilmapiirin?

Kirja oli kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoinen lukukokemus. Oli virkistävää lukea kaunokirjallisella otteella kirjoitettu jännityskertomus, mutta en toki haluaisi kaikkien jännäreiden ottavan mallia tästä. Kyllä jännärit ovat parhaita juuri sellaisena joina ne yleensä tarjoillaan: ripeä tahti, paljon tapahtumia, mielenkiintoinen sarjamurhaaja ja melko ohuet henkilöhahmot. En usko, että Hautanummi jää kovinkaan pitkäksi aikaa mieleeni, mutta suosittelen sitä kyllä lukijoille, jotka ovat lukeneet liikaa tavallista jännitystä ja haluavat lukea jotain hieman erilaista. 

Saanut Gold Dagger -palkinnon vuonna 2010: "Vuoden paras Britanniassa julkaistu englanninkielinen rikosromaani."

P.S. Aloitan tällä kirjalla uuden TB:n alakategorian valloituksen eli Modern Thrillers saa ensimmäisen kirjansa.