lauantai 10. elokuuta 2013

Luoto meressä





Anni Blomqvist
1969 suom. 1975
163 s./Gummerus


Myrskyluodon Maijan tarinahan on minulle kokonaisuutena tuntematon, joten nyt pikkuhiljaa tutustun tähän kotimaiseen suurteokseen, osa kerrallaan. Olen nyt siis lukenut toisen osan kirjasarjasta.

Minusta Blomqvistin sarjassa parasta on paikoitellen todella tarkka ajankuva. Toki lapset syntyvät - hupsista vaan ja talokin on kohta pystyssä - käsitelläänpä sitä muutamalla rivillä, mutta esimerkiksi kirkottamista pohditaan jo monelta eri kantilta ja annetaan eri henkilöille mahdollisuus kertoa mielipiteensä. Mielenkiintoista!

En kuitenkaan ole vielä siinä pisteessä, että Maija merkitsisi minulle henkilökohtaisesti paljon. En tiedä tuleeko näin tapahtumaankaan, sen verran yksinkertaista kerronta valitettavasti on. Lukukokemus oli hyvä, mutta kyllä silloin liikutaan jo ihan eri sfääreissä, kun henkilöhahmojen elämä herättää lukijassa suuriakin tunteita. Toki esimerkiksi Maijan ja Jannen nuori rakkaus, joka tuntuu olevan syvempää, kuin heidän aikansa muiden pariskuntien rakkaus (pientä yleistämistä...), luo positiivista energiaa koko sarjan ylle. Vielä täytyy kuitenkin lukea eteenpäin ja katsoa, jospa minustakin olisi kasvamassa Maija-fani.

Onko kenellekään muulle tullut Myrskyluodon Maija -sarjasta tyttökirjamainen fiilis? Minusta Blomqvistin sarjassa ja esimerksi Laura Ingalls Wilderin kirjasarjassa on paljon samaa, jälkimmäisen kirjat ovat ehkä kirjoitettu vielä enemmän tunteisiin vetoavammin, mielenkiintoisempaa kieltä käyttäen. Tuntuukin hieman nurinkuriselta, että Myrskyluodon Maija on aikuistenkirja ja Ingalls Wilderin nuortenkirja, mutta johtuuko luokittelu sitten vain siitä, että Maija sattuu olemaan pariakymppiä lähestyvä nuori nainen, kun kirjasarja alkaa - vaikka hänen lapsuuttaan käydäänkin ensin läpi. Kirjallisilta ansioiltaan sarjat kuitenkin ovat minusta tasavertaiset.

Nyt töiden kautta mökille, en ehdi edes uudelleen lukea tekstiä, toivottavasti en ole hirveästi pistellyt omiani esim. kieliopin kanssa:D

Avioliittojuonia
Kiinteistöhaaste - kohti linnaa



8 kommenttia:

  1. Totta on, että niin Myrskyluodon Maijassa kuin Ingalls-Wilderin kirjoissa käsitellään elämän perusasioita, joskin elämä on toki erilaista preerialla kuin karulla saaristomerellä. Molempia naisia yhdistää kuitenkin rakkaus maahan, joka elannon antaa ja ajankuvakin on suunilleen sama, joskin erilaisissa maanosissa. Mielenkiintoinen näkökohta tosiaankin. Lauran tarinoissa kerronta on kyllä yksityiskohtaisempaa, Myrskyluoto-sarjan olen lukenut niin kauan aikaa sitten, että en oikein osaa sanoa kerronnasta, suunnitelmissa on lukea sarja uudelleen jossain vaiheessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin jatkan sarjan parissa viimeistään taas ensi vuonna. Maijan kohtalo kiinnostaa, käykö hänelle niinkuin kirjailijalle itselleen vai miten elämä luodolla etenee.

      Poista
  2. Myrskyluodon Maijaan en ole vielä tutustunut - kirjallisesti siis, elokuvia olen nähnyt (kai tästä on leffoja?). Pitäisi tämäkin sarja lukea. Niin kuin monta muutakin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myrskyluodon Maija -sarjan osat ovat aika näppäriä lukaista lukumaratonillakin: sopivan erilaista ja ajankuva tosiaan pitää kyllä mielenkiinnon yllä ja yksittäiset osat ovat mukavan pituisia.

      Poista
  3. Olen nähnyt tv-sarjan ja lukenut joitakin Myrskyluoto-kirjoja sieltä täältä sarjasta, joskus kauan sitten – pitkän tähtäimen suunnitelmissa olisi lukea sarja alusta loppuun. Totta on, että välillä kerronta ottaa aikamoisia harppauksia ajassa, välillä taas pysähdytään jonkin yksityiskohdan tai hetken äärelle.

    Minusta oikeastaan sen enempää Laura Ingalls Wilderin kuin Anni Blomqvistinkaan kirjat eivät ole tyttökirjoja. Tyttökirjat ovat mielestäni enemmän tai vähemmän romanttisia ja ruusuisia, vaikka arkea ja työtä niissäkin kuvataan. Niissä kirjoissa, joissa kuvataan jo aikuistunutta Lauraa, on kyllä tosiaan paljon samaa Maija-kirjojen kanssa niin kerronnan (yksinkertaisuus, tietynlainen verkkaisuus) kuin juonenkin tasolla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta, ehkä kummankaan ei edes pitäisi olla tyttökirjojen puolella... Minulla taitaa mielessäni olla aika vääristynytkin kuva tyttökirjoista, sellainen ns. vain minua itseäni palveleva. Kun olen nuorena lukenut vain Neiti Etsiviä ja Nummelan ponitallia ja muutamia niiden kaltaisia kirjoja + tyttökirjallisuuden klassikoita tyyliin Runotyttöä, niin minulle ehkä juuri vanhoista ajoista kertovat kirjat luokittuvat helposti tyttökirjoiksi - jos niissä kerrotaan tytön kasvusta lapsesta aikuiseksi. Tai no, ylipäätään tytöstä. Nykyajan kirjoja en ehkä osaisikaan luokitella tyttökirjoihin ja "normaaleihin nuorten kirjoihin", koska liikutaankin nykyajassa:D

      Poista
  4. Minuun Myrskyluodon Maija kolahti jostain syystä todella hyvin. Maija ja Janne olivat minulle todella koskettavia ja aitoja hahmoja. Ahmin sarjan tässä taannoin kokonaisuudessaan uudestaan ja ihmettelin hieman itsekin, mikä tässä oikeestaan viehättää minua niin paljon, kun suurin osa tekstistä on vain arjen töiden kuvaamista tai huolehtimista siitä, milloin pääsee seuraavan kerran kirkkoon. Mutta jokin siinä on.

    Epäilen, että tyttökirjamaisuus tulee juurikin siitä, että Maija on sarjan alussa melko nuori. Tyyli muuttuu ehkä hieman jatko-osissa, kun hänestä tulee aikuisempi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin pohdiskelin samaa Pieni talo preerialla -kirjaa lukiessani: aika paljon arjen töiden kuvailua ja karua elämää, mikä siinä niin kiehtoo? Tosin, erilaiset ja usein vaikeatkin olot ja ihmisten sisukkuus ehkä herättää kunnioitusta ja henkilöhahmoista tulee läheisiä?

      Poista