Rosamund Lupton
2010 suom. 2012
404 s./Gummerus
New Yorkissa asuva Beatrice saa puhelun Lontoosta äidiltään, joka tietää kertoa, että Beatricen pikkusisko Tess on ollut kateissa jo muutaman päivän. Siskonsa kanssa läheisissä väleissä oleva Beatrice lentää heti Lontooseen selvittelemään outoa katoamistemppua: onko Tess tapansa mukaan käyttäytynyt epäkypsästi ja lähtenyt jonnekin pariksi päiväksi vai onko jotain pahaa oikeasti tapahtunut? Luptonin esikoisromaani yhdistelee elementtejä vetävästä lukuromaanista ja perinteisestä jännityskirjallisuudesta ja lopputuloksena on mukaansa tempaava ja osin koskettavakin tarina toisilleen rakkaista siskoksista.
Saan jonkin verran ennakkokappaleita töiden kautta, mutta kirjamakuni ei aina osu yksiin niiden kanssa. Tällä kertaa saatu teos kiinnosti niin paljon, että tein sille heti tilaa talviloma-suunnitelmissani. Olin jo aikaisemmin kiinnittänyt huomiota blogeissa oleviin kirjaarvosteluihin, joissa on vilahtanut alkuperäisen kirjan kaunis kansi ja varsin hyvät arviot tarinasta. Kun vielä Sinisen linnan kirjaston Maria suositteli kirjaa minulle blogini synttäripostauksen yhteysessä, oli lukupäätös sinetöity.
Luptonin esikoinen on tosiaan kelpo kirja, kannatti ehdottomasti tarttua siihen. Viihdyin tarinan parissa niin hyvin, että pyhitin sille talvilomani ensimmäisen päivän melko lailla kokonaan. Kieli oli mukavan helppolukuista ja vaivattomasti soljuvaa, ja tarina eteni hyvää vauhtia. Ennakkokappaleessa taisi vain olla vielä kasa kielioppivirheitä, koska muutamat lauseista kuulostivat jopa minun korvissani omituisilta. Kirjan jännityspuolikin toimi hyvin, tapahtumat olivat mielestäni sen verran uskottavia, että Beatricen salapoliisileikki ei vaikuttanut typerältä, vaan melko pakolliselta niissä olosuhteissa, joissa hän kirjassa on.
Muutama asia jäi kuitenkin vaivaamaan minua, vaikka nämä seikat eivät lukukokemusta periaatteessa pilanneetkaan. Beatricen elämä muuttuu mielestäni melko radikaalisti, kun viikkoja alkaa kulumaan Tessin tapausta selvitellessä. Yhtäkkiä aikaisemmin designvaatteissa viihtynyt uraputkinainen rakastuukin nuhjuisiin kirpparivaatteisiin ja työskentelee tarjoilijana keskivertokuppilassa. Juu, suru varmasti muuttaa elämäämme ja saa meidät ymmärtämään mikä elämässä on tärkeää ja mikä ei. Silti muutos oli noin lyhyessä ajassa mielestäni niin iso, että ärsyynnyin. Tai ehkä se ei edes ollut juuri tuo muutos elämäntavoissa vaan se, että yhtäkkiä Beatricen elämä New Yorkissa on ollut aivan täysin tyhjänpäiväistä ja kuolleen Tessin elämä on sitten ollut sitä sataprosenttisen oikein vietettyä täyttä elämää.
Kirja ei ehkä kipua lukuvuoteni parhaimmistoon, mutta oli ehdottomasti lukemisen arvoinen ja se teki juuri sen mitä toivoinkin: viihdytti, sai jännittämään siskosten puolesta, kosketti hieman ja yllätti vielä lopussa. Täydellinen lomakirja ja sopiva tarina tuhdin Blondin jälkeen. Suosittelen jännityksen ystäville, jotka haluavat tarinaan hieman kaunokirjallisia elementtejä:)
Osallistun kirjalla Kirjalliseen maailmanvalloitukseen ja Ikkunat auki Eurooppaan -haasteeseen ja valloitan Englannin.
P.S. Joku sairaanhoitaja tai lääkäri voisi lukea tämän kirjan ja kertoa minulle, että voiko sairaalassa oikeasti tapahtua jatkuvalla syötöllä tuollaisia kansioiden ja muiden tärkeiden papereiden häviämisiä ja voiko kaikki olla yhtäaikaa täydellisen epätietoisia työkavereiden työhön liittyvistä velvollisuuksista, ettei kukaan tiedä mitä kenenkin toimenkuvaan kuuluu...
Oho, olenko minä suositellut tätä kirjaa sinulle, en edes muistanut - saatika että olisin itse vielä saanut kirjaa luettua :D. En ole kyllä törmännyt vielä yhteenkään kielteiseen arvioon Sisaresta, vaikka aika erilaisetkin lukijat ovat siihen tarttuneet (toki useimmat ovat jotain kritisoitavaa keksineet, kuten sinäkin, mutta noin yleissävyltään).
VastaaPoistaSaa nähdä luenko tämän; toisaalta kiinnostaa, toisaalta mietin onkohan minun kirjani...
Minullakin paikoitellen tönkkö kieli tökki, mutta tarina Sisaressa on niin vetävä, että mielenkiinto pysyi tosi hyvin yllä. Ja se loppu, huh huh!
VastaaPoistaPoikaystäväkin luki tämän ja kieli tökki häntä enemmän kuin minua ja häntä kuulemma ihan raivostutti ne kohdat, joissa kuvailtiin melko hartaalla otteella Tessin takapihalla olevia kukkia ja kasveja ja niiden alkavaa kukoistusta tarinan edetessä :DD
Maria: Niin no itse asiassa totesitkin suosittelua antaessasi, että et ole kyseistä kirjaa vielä lukenut (etkä välttämättä lue ollenkaan), mutta että minä saattaisin pitää siitä:)
VastaaPoistaOnkohan jännitysgenre itsessään ehkä hieman sellainen, että sen lajityypin kirjoista löytää aina jotain kritisoitavaa, vaikka lukukokemus onkin ollut erittäin hyvä. Minusta ainakin tuntuu sieltä, että jos kertoisin suullisesti jolle kulle hyvästä jännityskirjasta, pysyttelisin positiivisissa fiiliksissä, mutta kirjoittaessani kirjasta haluan huomauttaa myös niistä epäloogisuuksista ja muista, joita olen pohtinut luku-urakan edetessä.
Laura: Ehkä kielivirheet ovat sitten kovinkin yleisiä ennakkokappaleissa, koska viime kesänä jätin pari sivua luettuani Rosmanin Majakkamestarin tyttären kesken, koska tekstissä ei ollut mitään järkeä:D Ajattelin jo ensin, että nyt olen itse jotenkin keskimääräistä typerämpi juuri lukuhetkellä, mutta ehkä voin osaksi syyttää ennakkokappaleen tekstivirheitä...
VastaaPoistaSonja, minä olen vähintäin keskisarjaa dekkarien lukijana eli olen lukenut niitä todella paljon, nyt en enää ehdi kovinkaan...Sisar ei ole puhdas trilleri ja Lupton näytti selvästi muutamissa kohdin, että hänestä olisi kirjoittamaan aivan muutakin. Tämä on vähän kuin lukuromaani jännityksellä;-)
VastaaPoistaHuomasin sinua ärsyttäneet kohdat, mutta lenttasin ne ohi, koska viihdyin. Hirveää viithyä toisen tuskan äärellä, mutta sellaisen kirjan tämä Lupton nyt kirjoitti.
Ei tämä minullakaan tule olemaan kärkisijoilla, mutta sitltikin sanon, että omassa lajissaan yllättävän hyvä. Ja alkuperäinen kansi on takuulla vuoden kauneimpien kansien kisassa mukana.
Minulla tämä odottaa ennakkokappaleena jo lukupinossa, ja odotankin mielenkiinnolla että pääsen tämän pariin.
VastaaPoistaMinä aloin lukea Sisarta eilen. En ole ihan haltioissani, vaikka toki viihdyn kirjan parissa. Minäkin luen ennakkokappaletta, mutta voisinkin varmuuden vuoksi selata myös sitä "oikeaa" painosta ja katsoa, miten on kielivirheiden laita sen kanssa.
VastaaPoistaNo kylläpäs sattuikin kivasti: ostin nimittäin tämän kirjan juuri tänään charity shopista. Olen kirjaa aiemminkin hiplaillut, mutta jättänyt hyllyyn. Tällä kertaa se sitten lähti mukaan ja olipa kiva lukea heti sinun mietteitäsi tästä.
VastaaPoistaMinulla on aika mittava jono luettavien suhteen tällä hetkellä, mutta olen joustava ja voin muutella jonojärjestystä mieleni mukaan. Eli tämä kenties pomppaa alkupäähän :D
Olin innolla odottanut, että pääsen lukemaan arviosi tästä kirjsta. Luin itse Sisaren heti ennakkokappaleen saatuani ja olin todella positiivisesti yllättynyt, koska en ollut ehtinyt muodostaa minkäänlaisia ennakko-odotuksia. Nuo mainitsemasi epärealistisuudet ärsyttivät minuakin, mutta jännäreiden kohdalla olen päättänyt olla välittämättä sellaisista ja keskittyä puhtaasti siihen, että kirja viihdyttää ja pitää otteessaan, ja sen puolen tämä kirja hoiti mielestäni hienosti.
VastaaPoistaLeena Lumi: Minulla oli ihan samantyyliset fiilikset: kauhistelin, että tapahtumat eivät ole kovin kivoja, mutta piru vie, kun viihtyy kuitenkin niin hyvin.
VastaaPoistaSusa: Viihtyisää lukukokemusta!
Katja: Tällä viikollahan kirja muistaakseni ilmestyy, itse en tietenkään enää muista mitkä kohdat tökkivät, joten kerro ihmeessä myöhemmin, jos itse löydät eroja ennakkokappaleesta ja oikeasta versiosta:)
Elegia: Kannattaa ehdottomasti tehdä kirjalle tilaa, jos kaipaat joku päivä totaalista viihtymistä ja mutkatonta meininkiä.
Lilli: Jännärit tosiaan viljelevät usein epäloogisuuksia ja muita ärsytyksen aiheita, mutta niille myös mielellään antaa anteeksi sen jos vain tarina onnistuu viihdyttämään hyvin:)