Claire Castillon
2010 suom. 2012
167 s./Gummerus
Pidin aikoinaan Claire Castillonin novellikokoelmasta Äidin pikku pyöveli, joka keskittyi kuvaamaan äidin ja tyttären suhteita. Myös hänen toinen suomennettu kokoelmansa Pieni sydän jaksaa rakastaa oli mielestäni varsin oivaltava mitä tulee rakkausasioihin. Halusin totta kai lukea myös tämän uutukaisen.
Niinhän siinä sitten kävi, että petyin hieman. Kirjailija on kyllä onnistunut kyhäämään kasaan sekopäisen ihmisjoukon, joiden suhdesopat viihdyttävät lukijaa. Heikompaa saattaa jopa hieman hirvittää, mutta toisaalta Kuplissa ei sisällä mitään, mitä ei olisi jo nähty aikaisemmissa kokoelmissa. Castillon alkoikin tämän kirjan perusteella vaikuttaa kirjoitustyylinsä vangilta, joka ei osaa uudistua. Huono homma sikäli, että minä en ainakaan jaksa roikkua mukana, jos tarinat toistavat itseään.
Pisteet kuitenkin Castillonille siitä, että hänen kirjoitustyylinsä on joka tapauksessa melko ainutlaatuinen. En muista ainakaan itse törmänneeni ihan samanlaisiin vinksahtaneisiin henkilöhahmoihin tai tilanteisiin, mutta toki jos samankaltaisuutta etsisin, niin uskoisin sen löytyvän ranskalaisen kirjallisuuden piiristä. Joka tapauksessa, tämän tyyppisestä ihmissuhdehöntyilystä ei tunne enää olevan mistä ammentaa uutta materiaalia. Nyt on nähty taas narsistiset, naiivit ja lähes hulluutta hipovat henkilöhahmot. Olen nöyrän kiitollinen siitä, että omaan elämänpiirini ei tuollaisia tyyppejä juuri kuulu.
Castillonin novellit ovat jotain, johon on itse kunkin tutustuttava itse, niistä ei oikein toisen tekstin kautta saa oikeaa kuvaa. Sen verran kuitenkin voin paljastaa, että novelleissa tutustutaan mm. Madeleineen, joka jaksaa lapsenomaisella uskolla toivoa elämän olevan täynnä yllätyksiä hänen varalleen. Sitten on Claude, jonka elämän täyttää raivoisa kilpailu kaikesta hänen rakkaan vaimonsa kanssa. Siinä jää lapset ja muut taka-alalle, kun mietitään seuraavaa jäynää toiselle. Lisäksi on Aimée, jonka on pakko alkaa kohtelemaan aviomiestään huonosti - tämä nimittäin rakastaa häntä vain silloin, kun Aimée on välinpitämätön, epäkohtelias ja huiskenteleva. Jokainen novelli on Castillonin tapaan oivaltavan kamala.
Kuinkas moni on lukenut Castillonin tuotantoa? Pidin häntä aikoinaan melko tuntemattomana kirjailijana, jota hän siis varmaan on vieläkin tavalllisen lukijan silmin, mutta blogimaailmassa hänet varmaankin tunnetaan paremmin? Tyttökaverini ovat ainakin häntä lukeneet, sillä korkkasimme aikoinaan lukupiirissä Pieni sydän jaksaa rakastaa -kirjan.
Valloitan Kuplissa -kirjalla Ranskan sekä Ikkunat auki Eurooppaan -haasteessa että Kirjallinen maailmanvalloitus -haasteessa.
En ole lukenut, aikonut kyllä senkin edestä ;) Nyt vain pähkäilen, millä aloittaisin hänen tuotannostaan, eli minkä koitan saada kirjastosta käsiini ensi kerralla.
VastaaPoistaMinä en ole vielä lukenut Castillonia, mutta muutaman "luottobloggaajani" (siis sellaisten, joiden kirjallinen maku osuu usein yksiin omani kanssa) kommenttien perusteella olen miettinyt, että haluaisin tutustua. Nyt tekisi mieli jotain kepeää, mutta sopivasti vinksahtanutta.
VastaaPoistaOlen pitkälti samaa mieltä kanssasi Castillonin tuoreimmasta kokoelmasta. Kirjoitin Kuplissa-kokoelmasta tänään itsekin blogiini ja samat asiat ovat meitä askarruttaneet, ärsyttäneet ja samalla myös kirjailijassa viehättäneet. :)
VastaaPoistaÄidin pikku pyöveli teki kyllä aika vaikutuksen silloin aikoinaan. Todella tajunnanräjäyttävä teos!
Itse olen lukenut muistaakseni osan Castillonilta juuri tuosta äidin Pikku Pyövelistä. Tai jonkun lukunäytteen? Vaikutti silloin ihan ok:lta, mutta ei niin ihmeelliseltä, että olisin tutustunut sen enempää.
VastaaPoistaSe on kyllä iso puute, jos jää oman kirjoitustyylinsä vangiksi ilman, että saa ammennettua siitä enemmän tai kokeiltua toista tapaa.
Minulle tämä on aivan vieras, mutta vinksahtaneet henkilöhahmot ovat herkkuani, joten on pakko tutustua. En yleensä pidä näistä vinksahtaneista hahmoista, vaan kerään siitä pyhää vihaa ja revin hiuksia ja raivoan sisäisesti lukiessani, mutta ehkä välillä kaipaan sellaisia extreme-kokemuksia!
VastaaPoistaMuutamat blogiarviot tästä ovat olleet aika innoittuneita ja myös innoittavia. Nyt sinä hiukan jäähdyttelit minua, mikä ehkä onkin hyvä, sillä olen taas löytänyt tiilisiviven kokoisia helmia, joista en mitään tiennyt, kun tein vuoden 2012 lukusuunnitelmaa...Ei pitäisi lukea niin paljon kirjallisuuden alan lehtiä.
VastaaPoistaJos kirjailija ei uudistu, hän on kohta entinen. Seuraan juuri erästä blogisuosikkia sillä silmällä, että luenko häntä enää vai en, sillä minulle ei riitä pelkkä kaunis ja suloinen, jos on aikuiskirjasta kyse.
Minua varoitettiin etukäteen,e ttä tässä on epämukavaa eläinkohtelua, joten päätin kiertää kaukaa. En muutenkaan hyväksy, että eläimiä käytetään sirkuksessa ja niitä koulutetaan kyseenalaisin menetelmin.
VastaaPoista(Nyt löysin sinut Sonjan blogin kautta;-)
Susa: Jään odottamaan arviotasi, minkä kirjan sitten päätätkin valita!:)
VastaaPoistaKatja: Jos on vinksahtanut olo, niin Castillionin kirjat sopivat kyllä yksiin sen kanssa:)
Marissa: Toivotaan, että Castillon kirjoittaisi seuraavaksi hieman erilaisella otteella, että meillä riittää hyvää luettavaa:)
Katri: Osaan kyllä kuvitella, että lukunäytteen perusteella kirjaan ei välttämättä tulisi tartuttua. Riippuu ihan mikä novelli on ollut kyseessä, jotkut niistä on niin äärimmäisyyksiin vedettyjä, että kiinnostus saattaa jäädä ärsytyksen jalkoihin. Jos taas on törmännyt juuri oikeanlaiseen novelliin, niin saattaa koukuttua sen julman oivaltaviin juttuihin:)
Roz: Tutustu ihmeessä! Itse en koe niinkään ärsyyntyneeni Castillonin henkilöhahmoista, vaan koen, että ne on joko ilkeästi, mutta hämmästyttävän realistisesti kuvailtuja tai sitten niin äärimmäisyyksiin vietyjä, ettei voi kuin pyöritellä päätä kummastuksen vallassa:)
Leena Lumi: Nyt mieleeni ei tule muita mahdollisesti uudistumiskyvyttömiä kirjailijoita, mutta joskus olisi hauska pohtia sitäkin joukkoa oikein ajan kanssa. Nyt en muista eläinkohtauksia kirjasta (unohdan yksityiskohdat uskomattoman nopeasti!), mutta kirjan "novellit" ovat muutenkin kokonaisuudessaan niin epämukavia, että jos ei pidä varaansa, alkaa uskomaan Castillonin maalaamaan maailmankuvaan:) Onneksi ihmiset eivät yleensä ole ihan sellaisia, miksi kirjailija heidät kuvailee.