lauantai 14. tammikuuta 2012

The Secret Life of Bees



Sue Monk Kidd
2002
302 s.


Kyseinen kirja on ollut minulla lainassa pienen ikuisuuden. Päätin jo hyvissä ajoin viime vuoden puolella, että tämä tulee olemaan vuoden 2012 ensimmäinen kirja, jotta saan sen luovutettua takaisin oikealle omistajalle. En koe, että odotukset olisivat kasvaneet suhteettoman suuriksi antamalla lukukokemuksen odotuttaa itseään. Odotin toki keskivertoa parempaa ja mieleenpainuvaa tarinaa ja petyin sitten ehkä loppujen lopuksi vähän. Toisaalta pettymys ei ole niin suuri, että sitä tekisi mieli voivotella loputtomiin, huomasin vain jo alkuvaiheessa tarinaa, että se ei taida temmata minua mukaansa.

Neljätoistavuotias Lily asuu Sylvan pikkukaupungissa isänsä kanssa, joka on vaimonsa kuoleman jälkeen kohdellut tytärtään kylmäkiskoisen välinpitämättömästi. Lilyn elämästä on aina tuntunut puuttuvan jotain äidin poissaolon takia. Tilanne saa uuden käänteen, kun Lily huomaa olevansa pakomatkalla heidän tummaihoisen taloudenhoitajansa Rosaleen kanssa. Tie vie heidät kohti vaalenpunaista taloa, jota asuttavat kolme sisarusta, jotka tietävät elämästä yhtä jos toistakin. Heidän luonaan Lily oppii paljon niin mehiläisistä kuin omasta äitisuhteestaankin.

Tarina on hieno siinä missä moni muukin tarina, ja nuori Lily ei ärsytä niin paljon kuin voisi pahimmassa tapauksessa ärsyttää. Tarina etenee mukavaan tahtiin eikä paikoillaan junnaamista juuri tapahdu. Mehiläisiä kasvattavat sisarukset ovat juuri niin sydämellisiä ja empaattisia kamalia kokeneille pakolaisille kuin toivoa saattaa. Silti en rakastunut päätä pahkaa tähän kirjaan. Olo on itse asiassa ärsyttävän neutraali, enkä usko kantavani tarinaa mukanani kovinkaan pitkään.

Näissä englanninkielisissä kirjoissa on kyllä vaikka mitä lisämateriaalia itse tarinan lisäksi. Minun versiossani on kirjailijan haastattelu ja vinkkejä siihen, miten esim. lukupiiriläiset voivat herätellä keskustelua kirjasta. Mahtavaa! Nyt ihan harmittelen sitä, ettei ollut kenenkään kanssa kimppalukua tästä kirjasta, olisi ollut mielenkiintoista päästä keskustelemaan kirjan tapahtumista ja henkilöhahmoista. Pysähdyin itsekin miettimään tarinaa kysymysten avulla ja lukukokemus ikäänkuin parani sen myötä.

Kirjan lukemisessa meni tosiaan hurjat 13 päivää. En muista milloin olisin lukenut yhtä kirjaa niin kauan, ottaen huomioon että kirjassa on kuitenkin vain 300 sivua. Englanniksi lukeminen toki kestää kauemmin kuin omalla äidinkielellä, mutta silti. Olen aloittanut kuntoiluun liittyvän projektin, johon on tarkoitus panostaa tänä vuonna kunnolla ja sen takia lukemisenkin on otettava hieman takapakkia. Tätä menoa lukisin kuitenkin vain noin 26 kirjaa vuoden aikana, ja se on kyllä liian vähän, joten kultaista keskitietä etsimään!:)

Otan tästä vuodesta alkaen osaa Kirjalliseen maailmanvalloitukseen, ja vaikka pyrinkin etenemään melko järjestelmällisesti aloittaen Pohjois-Euroopan maista, valloitan tällä kirjalla Yhdysvallat, kun tilaisuus mukavasti yllätti.

PS. Tervetuloa uusille lukijoilleni, ilahdutitte kaikki päivääni klikkautumalla vakilukijoikseni. Kiitos!

6 kommenttia:

  1. Tämä on yksi suosikkikirjojani ikinä, pitäisikin lukea tämä pian uudestaan:)

    VastaaPoista
  2. minulle jäi tästä varsin samanlainen olo joskus kun luin. leffa katsottiin nyt joululomalla ja se oli yllättävän hyvä! tosi onnsituneita rooleja.

    VastaaPoista
  3. Löysin tämän kirjan viime syksynä kirjaston eteisessä olevasta kierrätyskärrystä. Näytti ihan kiinnostavalta, mutta erityisesti huomioni kiinnittyi lapsen tekemään omistuskirjoitukseen "Äidille 17.9.2005" (miksi äiti halusi luopua kirjastaan?). En tiedä, koska kirja tulee luettua vai tuleeko ollenkaan. Tämä juttusi ei ainakaan rohkaise nostamaan sitä lukupinon päällimmäiseksi, mikä on oikeastaan tässä tilanteessa vain hyvä asia, kun pino kasvaa ja kasvaa muutenkin. Kiitokset siis!

    VastaaPoista
  4. Sanna: Etkä taida olla ainoa, olen kuullut tästä kirjasta paljon hyvää. Harmi, että minun tapauksessani kirja ei kolahtanut ihan niin paljon.

    anni.M: Minäkin aion vielä katsoa tästä tehdyn elokuvan. Minulla on vahva luotto siihen, että tarina voisi toimia minun tapauksessani vielä paremmin elokuvana.

    Pekka: Kannattaa uskoa myös kirjan puolestapuhujia, kuten Luettua-blogin Sannaa. Ymmärrän miksi kirja on monesta niin hyvä, mutta minun suhteeni tarina ei toiminut niin hyvin kuin olisin toivonut. Tai siis eihän kirjassa varsinaisesti mitään vikaa ollut, mukava kolmen tähden kirja (kastia mitä niin monet muutkin hyvät kirjat ovat), joten kannattaa ehdottomasti kokeilla lukemista joku päivä!:)

    VastaaPoista
  5. Minä odotan tämän lukemista kovasti (odottaa myöskin englanninkielisenä hyllyssä). En odota (onneksi?), että kyseessä olisi mikään maailman paras romaani, mutta odotan herttaista tunnelmaa ja tarinaa. Olen nähnyt elokuvan ja pidin siitä aika paljon.

    VastaaPoista
  6. Karoliina: Minäkin odotan elokuvan näkemistä. Dakota Fanning on nuoresta iästään huolimatta aivan mainio näyttelijä ja katselen mielelläni hänen tekeleitään.

    VastaaPoista