Kultatukka, tähtönen

John Ajvide Lindqvist
2010 suom. 2011
575 s./Gummerus

On suorastaan mahtavaa lukea kirjaa, jonka on halunnut lukea jo jonkin aikaa! Olen tällä hetkellä todella tyytyväinen uuden vuoden lupaukseeni, jonka oli tarkoitus kannustaa minua lukemaan heti niitä kirjoja, jotka kiinnostavat paljon, sen sijaan että jättäisi ne odottamaan täydellistä hetkeä. Suosituksia olen kuullut tästä kirjasta paljon ja blogini 1-vuotisjuhlien kunniaksi Järjellä ja tunteella -blogin Susakin muistutteli minua Lindqvistin kirjasta.

Eläkkeellä oleva Lennart Cederström päättää lähteä rentoutumaan sienimetsälle ja löytää kanttarellien sijaan kultatukkaisen tytön maakuopan pohjalta. Hän vie tytön kotiin vaimonsa Lailan luokse ja he päättävät tarjota tytölle kodin. Perinteinen rakkaus on kuitenkin kaukana, kun Pikkuinen päätyy asumaan kellarihuoneessa, josta tämä ei saa poistua myöhempinäkään vuosina, jotta hänen olemassaolonsa pysyisi salassa muilta. Tyttö on ainutlaatuisen lahjakas musiikin saralla, mutta häneltä puuttuu kyky tuntea ja välittää. Toisaalla toinen hieman tavallisemman oloinen tyttö varttuu rakastavassa perheessä, mutta kokee itsensä yksinäiseksi sudeksi. Tyttöjen elämät kietoutuvat toisiinsa heidän ollessaan 14-vuotiaita ja siitä lähtien tulee tapahtumaan toinen toistaan kauheampia asioita.

Kultatukka, tähtönen on todella mielenkiintoinen kirja, jonka satuin vieläpä lukemaan juuri oikeassa mielentilassa. Minulla oli sopivasti neljä päivää vapaata ja mukavasti aikaa uppoutua kirjan maailmaan. Tiiliskivissä on aina se hieno puoli, että tarina on rakennettu pitkän kaavan kautta ja syvyyttä on saatu mahdollisesti enemmän kuin lyhyemmissä kirjoissa. Tyttöjen elämässä myöhemmin tapahtuvat kauheudet tuntuvat todellisimmilta, kun molempien henkilöhahmojen elämäntarinoihin pystyy perehtymään kunnolla. Vaikka kirja onkin luokiteltu kauhukirjallisuuteen, siinä on paljon sellaisia elementtejä, jotka saavat tarinan tapahtumat vaikuttamaan tosielämän kannalta uskottavilta. Lukijana koin, että tietynlaisen elämänkatsomuksen omaava henkilö voisi toimia niinkuin kirjat henkilöt, jotka tekoineen ovat toinen toistaan puistattavampia - ja silti osittain tuttuja uutisista.

En ole aikaisemmin lukenut Lindqvistin kirjoja, mutta tämän perusteella hän tuntuu kirjoittavan todella mutkattomia, moniulotteisia ja helposti lähestyttäviä jännitystarinoita. Ainakin tässä kirjassa on minua miellyttävä kaunokirjallinen ote, jolloin peruskauhu saa uusia syvyyksiä ja tarina muuttuu koskettavaksi ja ajatuksia herätteleväksi. Nuoren tytön ajatusmaailman luulisi olevan tuntematonta maaperää keski-ikäiselle miehelle, mutta hän sai ainakin minut uskomaan luomiinsa henkilöhahmoihin.

Osallistun kirjalla haasteen Ikkunat auki Eurooppaan alakategoriaan Pohjois-Eurooppa ja valloitan sillä Ruotsin. Osallistun tällä myös Kirjallinen maailmanvalloitus -haasteeseen.