tiistai 31. tammikuuta 2012

Bolsoin perhonen



Daphne Kalotay
2010 suom. 2011
412 s./WSOY


Nina Revskaja, Bolsoin perhoseksikin kutsuttu kuuluisa ballerina päättää hankkiutua eroon kaikista kallisarvoisista koruistaan, joiden henkinen painolasti on muuttunut jo liian painavaksi kantaa. Tämän viehättävän tarinan myötä lukija pääsee kurkistamaan Stalinin hallinnon aikaisiin taiteilijapiireihin Neuvostoliitossa. Nina Revskajan tuolloinen elämä on täynnä tanssia, menestystä ja rakkautta. Elämä epäilyksen ilmapiirissä tarkoittaa kuitenkin sitä, ettei kehenkään voi luottaa täydellisesti.

Nautiskelin oikein mielelläni tästä elegantista tarinasta. Baletti-maailma jaksaa kiehtoa minua aina vain, vaikka sisälsihän kirja paljon muutakin kuin balettitanssijan arjen kuvausta. Revskajan nuoruuden aikaiset henkilöhahmot olivat juuri oikealla tavalla "historiallisia" eli usein huomasin pitäväni lukemaani totena, vaikka kyseessä ei tosiaan ole mikään muistelmateos. Myös silloiseen Neuvostoliittoon liittyvät asiat rupesivat kiinnostamaan ihan uudella tavalla. Maan historia avautui minulle enemmän ja näkökulma 1940-1950-luvun tapahtumiin oli hieman helpommin lähestyttävä kuin esimerkiksi Liksomin Hytti nro 6 -kirjassa.

Jouduin hetken jos toisenkin pohtimaan, miksi tarina kosketti minua, vaikka henkilöhahmot eivät niinkään tulleet rakkaiksi. Tajusin, että kirjassa on tietty asetelma, joka vetoaa minuun lukijana vuodesta toiseen: vuosikymmeniä sitten on sattunut petos, jota ei pelkät pahoittelut enää korjaa. Asianosaiset ovat kuolleet kauan sitten, eikä kohta ole enää ketää, joka muistaisi tai välittäisi heidän elämäntarinastaan. Ja se jos joku pistää aina kyynelkanavat virtaamaan!

Mutta vaikka lukukokemus olikin erittäin mieluinen, oli kirjassa muutama niin ärsyttävä asia, että en voi antaa niitä kirjailijalle anteeksi. Nyt seuraakin avautumista muutaman juonipaljastuksen kera: Tarinaan on valitettavasti onnistuttu sisällyttämään nykypäivän rakkaustarina, joka olisi minusta voitu jättää kokonaan pois. Ninan tarinan lisäksi kirjassa ei olisi tarvinnut olla D:n ja G:n siirappista ja ennalta-arvattavaa tarinaa. Tai no, voin suostua kompromissiin: kirjailija olisi voinut vähentää edes D:n ex-miehen ja G:n kuolleen puolison muistelua kolmeneljäsosan verran. D:n ja G:n elämää puolisoidensa kera muisteltiin kappale toisensa perään, ja loppupeleissä ihan samoja asioita toistettiin. Kirja olisi siis voinut olla 50 sivua lyhyempi. Ja nyt kun pääsin vauhtiin, niin en myöskään pitänyt tavasta, jolla tulevia paljastuksia haudottiin. Vihjailtiin koko ajan tyyliin "Nina muisteli sitä kamalaa päivää jolloin... Mutta ei, ei hän voinut antaa muistojen tulla, ei vielä kun se koskisi liikaa..." Muutama kerta tuolla tyylillä menee, mutta liika on oikeasti liikaa. Ainahan tämä salaisuuksien panttaaminen ei minua suinkaan haittaa, mutta tällä kertaa tyyli millä se toteutettiin oli jotenkin raivostuttava eikä kutkuttava.  

Osallistun kirjalla Ikkunat auki Eurooppaan -haasteen alakatogoriaan Itä-Eurooppa ja valloitan sillä Venäjän. Kirjallisen maailmanvalloituksen suhteen olen kuitenkin tehnyt sen periaatepäätöksen, että kirjailijan pitää aina olla kotoisin valloitettavasta maasta (jos vain suinkin mahdollista), ja tämähän on yhdysvaltalaisen kirjailijan tekele, joten Venäjä jää vielä odottamaan valloittajaansa.

6 kommenttia:

  1. Harpoin arviosi nopeasti läpi, sillä tämä on minulla vielä lukematta (sen verran kurkistin, että pidit, jee). Viimeisestä kappaleesta halusin kuitenkin sanoa, että minusta tämä kirjailija on kanadalainen, ei yhdysvaltalainen. En tosin tiedä, onko sinulla jo Kanada valloitettuna, mutta ajattelin kertoa varmuuden vuoksi. :)

    VastaaPoista
  2. Karoliina: Totta turiset, Kanadasta on lähtöisin! Mutta toisaalta hän on kasvanut New Jerseyssä tai jossain (olen palauttanut jo kirjan...), joten Kanadaakin varten haluan jonkun vielä kanadalaisemman ja kirjan tapahtumienkin pitäisi tapahtua Kanadassa:D Ai miten niin teen tästä ihan turhaan liian vaikeaa?!:D

    VastaaPoista
  3. Luin tämän myös äskettäin ja olen ihan samaa mieltä tuosta D:stä ja G:stä. Ennalta-arvattavaa ja imelää. Kirja oli ihan viihdyttävä, mutta ei mikään elämää suurempi teos.

    VastaaPoista
  4. Tarkastin Kalotayn kansalaisuuden TB-haasteen aikana. Hän on sekä Yhdysvaltain että Kanadan kansalainen ja kanadalaissyntyinen. :) Ei siis minunkaan mielestäni mene millään tavalla venäläisestä kirjailijasta, vaikka kirja taas sijoittuu Venäjälle. Nämä ovat hauskoja pohdittavia!

    Itse kirjasta sen verran, että minäkin pidin tästä laadukkaasta lukuromaanista, mutta hivenen liiaksi viihteen puolelle se kuitenkin meni, että nousisi omien suursuosikkieni joukkoon.

    VastaaPoista
  5. Jaana: Olen välillä ollut niin närkästynyt D:stä ja G:stä, että olen halunnut kirjailijan tilille siitä, miksi heille on annettu niin suuri rooli kirjassa. Vai eikö näille esikoisromaaniaan kirjoittaville kirjailijoille ikinä riitä mikään?:D

    Katja: Joo, tuntuu että nyt olen todella tarkkaa tyttöä Kirjallisen maailmanvalloituksen kanssa:D Mietinkin tuossa tuota laadukasta lukuromaania, että se on omasta mielestäni sellainen ehkä sen takia, että tapahtumat liittyvät balettiin, joka on laadukasta kulttuuritoimintaa. Jos aihe olisi ollut joku muu, en ehkä pitäisi kirjaa niin laadukkaana. Baletilla on suuri arvovalta ainakin maallikon silmin:)

    VastaaPoista