Hylätty puutarha

Kate Morton
2008 suom. 2014
669 s./Bazar

Australialaisen Kate Mortonin Paluu Rivertoniin oli yksi kirjavuoteni helmiä pari vuotta sitten. Tartuinkin suurella mielenkiinnolla nyt julkaistuun Hylätty puutarha -lukuromaaniin. Moni englanniksi lukeva blogikollega on tutustunut kirjaan jo hyvissä ajoin englanniksi, mutta jostain syystä päätin itse odottaa, että kirja tulee suomeksi ja nyt odotus palkittiin.

Hylätty puutarha on hieman surumielinen kokoelma itseään ja elämäntarkoitustaan pohtivia ihmisiä. 1900-luvun alussa yksin jäänyt pieni Eliza-tyttönen suree äitinsä ja veljensä kohtaloa Lontoon likaisia ja häijyjä katuja kulkiessaan. Samaan aikaan rikas Rose värjöttelee omassa huoneessaan isossa kartanossa ja pelkää että koko hänen loppuelämänsä kuluu neljän seinän sisällä sairastellessa. Myöhemmin maailman toisella puolella Australiassa on lapseton pariskunta, jonka hartain haave ei näytä toteutumisen merkkejä. Toisaalta on myös pieni hylätty tyttö, joka löytyy satamasta harhailemasta ja on vailla kotia. Vuosikymmeniä myöhemmin Nell ei saa menneisyydeltään rauhaa vaan haluaa selvittää mistä on tullut, mistä hän on lähtöisin. Vuodet vierivät ja lopulta Nellin lapsenlapsi Cassandra saa isoäidiltään yllättävän perinnön ja pikkuhiljaa kaikki menneisyyteen hukkuneet ihmiskohtalot saavat jälleen äänen.

Nautiskelin Mortonin kirjasta ja sen haikeasta tunnelmasta. Olisiko tarina voinut olla valoisampi? Olisi. Olisiko kirjasta voinut jättää mahdollisesti jonkun aikakerroksen pois? Olisi. Silti tarina oli kertakaikkisen ihana ja juuri sopivaa seuraa, kun pieni summertimesadness vaivasi lukijaa.

Nautin yleisesti ottaen erilaisten tarinoiden katkeransuloisesta tunnelmasta, siitä kun asiat eivät menekään niin kuin olisi suonut niiden menevän. Silti kirjaa lukiessa tuntui, että surua oli mahdottomasti liikaa joinain hetkinä ja kirjailija päätyi mässäilemään niillä liikaakin. Joskus en jaksanut uskoa, että henkilöhahmot todella tekivät tärkeinä hetkinä sellaisia päätöksiä kuin tekivät ja itse edesauttoivat henkistä tuhoutumistaan. Tarina olisi myös ollut mielestäni täydellinen jo niin, että Cassandran tarina olisi jäänyt kokonaan pois ja lukija olisi päässyt seuraamaan ensisijaisesti Nellin menneisyyden metsästämistä. Mutta tietenkin surua piti lisätä tarinaan vielä tälläkin tavalla.

Hylätty puutarha oli ehdottomasti lukuromaani minun makuuni. Se ei ehkä tehnyt suurta vaikutusta Paluu Rivertoniin -kirjan tapaan, mutta koin silti, että Hylätty puutarha kosketti minua enemmän ja jäin kirjan lopetettuani miettimään kirjassa sivuttujen ihmisten kohtaloita ja miksi kaikki meni niin kuin meni.

Suosittelen lämpimästi!



The One Hundred



Nina Garcia
2008
284 s./It!

Syksyn ostosreissu on jo lähitulevaisuutta, joten ajattelin ennen tositoimiin säntäämistä tutustua hieman enemmän vaatteiden maailmaan. Tarkoituksena olisi saada uutta inspiraatiota ostoslistan kirjoittamiseen.

Muutama kuukausi sitten innostuin Projekti 333:sta, joka kannustaa elämään kolmen kuukauden mittaiset sesongit 33 vaatteella. Alkuperäinen projekti noudattaa linjaa, jossa kaappiin on tarkoitus jäädä yhteensä 33 tarkoin valittua vaatetta ja asustetta. Minulla on kuitenkin kesäkuukaudet ollut käytössä kaikki kengät, laukut ja korut, joista 33 vaatetta on saanut lisäpotkua ja samalla linjalla aion jatkaakin. Loput vaatteet pakataan pois ja sesongin vaihduttua on aika käydä kaikki vaatteet taas läpi ja valita uuden sesongin 33 vaatetta. Tarkoitus olisi, että vuoden aikana selviäisi millaisista vaatteista oma vaatekaappi tulisi loppujen lopuksi rakentaa, jotta kokonaisuus olisi kiva ja käytännöllinen ja jotta kaapissa ei pyörisi turhat roinat. Tämä projekti mielessäni olikin kiva tarttua Nina Garcian kirjaan.

The One Hundred oli virkistävä makupala romaanien ja jännäreiden välissä, ihanaa vaatteiden ja muodin fiilistelyä. Läheskään jokaista Garcian liputtamaan vaatetta ja asustetta ei kokoelmassani ole eikä niitä välttämättä sieltä koskaan löydy, mutta se ei haitannut lukukokemusta pätkääkään. Toisaalta taas kirja kannusti salakavalasti haaveilemaan sellaisista asioista, joiden ei aikaisemmin tiennyt olevan elintärkeitä vaaterintamalla.

Olen muutama vuosi takaperin pyöritellyt kyseistä kirjaa nettikaupan ostoskorissa kerran pari, mutta päätynyt aina lopulta siihen, että piirretyt kuvat eivät puhuttele minua tämän asian suhteen niin paljon kuin oikeat valokuvat ja siksi olen jättänyt sen hankkimatta omaan hyllyyni. Siskontytöltä tämä kirja kuitenkin löytyi ja pääsin lainauspuuhiin.

Garcian kirja on hirmu söpö ja kaunis kirja, kuvituskin veikeän tyylikäs kun sille antaa tilaisuuden. Perustelut sadan must-have-vaatteen listassa on kirjoitettu sopivasti pilke silmäkulmassa ja huomaa, että Garcia on täysin asiaansa vihkiytynyt ammattilainen.


Seuraavaksi hankin käsiini Hyvän mielen vaatekaapin.

Mielen häiriöitä

Minette Walters
2003 suom. 2005
408 s./WSOY

Taas yksi omassa hyllyssä lojuva jännäri luettu. Jälleen kerran yksi blogiarpajaisten voittokirja parin vuoden sisältä.

Olen viiden vuoden sisällä lukenut kolme Waltersin kirjaa enkä oikein vieläkään osaa sanoa, että kuinka paljon loppujen lopuksi pidän hänen kirjoistaan. Toisaalta ne ovat aina olleet vähän erilaisia kuin muut lukemani dekkarit, joten vaihtelu toki virkistää jo ihan itsessään. Kuitenkin hänen kirjoissaan on myös jotain hyvin pitkäveteistä, joka johtaa siihen, että loppuratkaisun häämöttäessä en ole enää niin kiinnostunut murhaajan paljastumisesta vaan odotan, että itse tarinakin tulisi päätökseensä.

Mielen häiriöissä antropologi Jonathan Hughes ja kaupunginvaltuutettu George Gardener pyrkivät todistamaan jo edesmenneen Howard Stampin syyttömäksi tämän isoäidin murhaan. 1970-luvulla tapahtuneeseen vanhan naisen murhaan näyttäisi liittyvän myös samoilla kulmilla tapahtunut nuoren tytön salaperäinen katoaminen.

Nopeatempoisen juonen sijaan Walterin kirjassa pohdiskellaan menneitä tapahtumia rauhalliseen tahtiin ja monelta eri kantilta. Syyllistä murhaan ja katoamiseen on vaikea löytää, kun monet jäljet ovat kylmenneet vuosikymmenien aikana ja tapauksiin liittyvät ihmiset tuntuvat valehtelevan minkä ehtivät turvatakseen selustansa.

Olen lähikuukausina lukenut vähän erityyppisiä jännäreitä, joten siinä mielessä Mielen häiriöitä oli ihan tervetullutta vaihtelua, mutta ehkä kuitenkin jännäriin tarttuessani kaipaan tarinalta selkeästi toisenlaista otetta kuin tavalliselta lukuromaanilta.

Annan jäähyväiset



L.M. Montgomery
2009 suom. 2010
437 s./WSOY

Ensimmäisen pidemmän kirjasarjan läpikahlaaminen näin aikuisiällä on nyt saatu kunnialla loppuun. Miten kertakaikkisen hienoja muistoja minulle jäikään Anna-sarjan lukemisesta!

Panttasin sarjan viimeisiä osia muutaman vuoden ajan, mutta nyt vihdoin sain patisteltua itseni lukemaan tämän ihan viimeisenkin Blythen perhettä sivuavan teoksen. Kirjassa on 15 novellia ja 41 runoa, jotka käsittelevät aikaa ennen ja jälkeen ensimmäisen maailmansodan. Novellien aikana lukija pääsee näkemään Blythen perheen muiden Prinssi Edwardin saaren asukkaiden silmin ja runojen loppuun on puolestaan lisätty pientä dialogia Blythen perheen jäseniltä.

Pidin itsestään selvänä kyynelvirtaa, jonka olisi luullut liittyvän vahvasti lukukokemukseen, mutta lopulta kävikin niin, että selvisin kirjan loppuun asti sen suuremmin liikuttumatta. En ole runotyttöjä, joten Annan ja hänen poikansa Walterin runot eivät niinkään koskettaneet minua, mutta niihin liitetyt dialogit lyhykäisyydestään huolimatta tavoittivat hyvin Annan kodin tunnelman. Novelleissa Blythet ovat harmillisesti täysin sivuroolissa. Perhe herättää muissa saarelaisissa tunteita niin hyvässä kuin pahassakin ja näitä tunteita ruoditaankin sitten välillä oikein olan takaa.

Odotin kirjalta enemmän Annaa ja vähän petyinkin siihen, että hän lymysikin vain tarinan taustalla. Ensin Annan lapset varastivat valokeilan kahdessa edellisessä kirjassa ja nyt muut saarelaiset... Annan jäähyväisissä Blythen perheen siirappista onnea välillä kadehditaan ja välillä epäillään. Minuunkin taisi hieman tarttua kyläläisten kyräily, vaikka ehdottomasti uskonkin onnellisiin perheisiin.

Anna-sarja kokonaisuudessaan on tarjonnut minulle ihanan seikkailun maailman kauneimmalla saarella 1800-luvulta aina 1900-luvun ensimmäisille vuosikymmenille. Onnea on saada seurata kirjallista suosikkihahmoaan läpi tämän elämän. Toisaalta kuitenkin mietin, että piileekö Runotytön vetovoima juuri siinä, ettei hän koskaan vanhene...

Seuraavaksi pitäisikin kunnostautua Myrskyluodon Maija ja Pieni talo preerialla -sarjojen parissa. Myös Maastamuuttajat-sarja vaikutti ensimmäisen osan perusteella todella mielenkiintoiselta.

Tähtiin kirjoitettu virhe

John Green
2012 suom. 2013
340 s./WSOY

Sain vihdoinkin luettua lähiaikoina paljon pinnalla olleen nuortenkirjan Tähtiin kirjoitettu virhe. Ja olipa hieno tarina! En ymmärrä miksi ketkuttelin asian kanssa näinkin kauan, mutta olen onnellinen, etten sentään jättänyt kokonaan lukematta.

Tarina on yksinkertaisuudessaan tämä: parantumatonta syöpää sairastava Hazel ja syövästään toipumassa oleva Augustus tapaavat ja rakastuvat päätä pahkaa. Luvassa on koko elämänkirjo rakkauden huumasta sairauden koviin kiputiloihin, hillittömän hauskoista inside-jutuista surun kyyneleisiin.  

Kirjan takakansi tiivistää tarinan hienosti: riipaisevan hauska, filosofisen älykäs ja vimmaisen rohkea romaani rakkaudesta, periksi antamattomuudesta ja elämän odottamattomuudesta. Lisäisin vielä, että dialogi etenee luonnollisesti ja kokonaisuus on hyvin elämänmakuinen. Tarina toi mieleeni elokuvan Rakkautta ennen aamua ja nuoruuden koskettavan lukukokemuksen kirjan Sinä ja minä ikuisesti parissa. 

Todella hieno teos, jonka parissa kaikenikäiset lukijat viihtyvät ja liikuttuvat. Tarina jää varmasti mieleen pitkäksi aikaa. Jos luet vain yhden kirjan vuodessa, lue tämä!

Amerikan valloitus jatkuu: Indiana

Unissakulkija

Erik Axl Sund
2011 suom. 2014
395 s./Otava

Varistyttö tekikin lopulta minuun suuremman vaikutuksen kuin aluksi tajusinkaan, sillä kun raivostuttavaa lukujumia oli kestänyt muutaman päivän, olin niin haltioissani, että trilogian toinen osa oli ilmestynyt kirjakauppaan lomani aikana ja sain kiikuttaa sen kotiin!

Unissakulkijaa lukiessani ymmärsin vasta kunnolla, miten kova "page turner" trilogia onkaan. Ensimmäistä osaa luin leppoisesti viikonloppulomalla, mutta tätä olen tahkonut keskellä hektistä arkea. Vaikka millainen väsymys painaisi silmiä, koko ajan tulee luvanneeksi itselle, että saa vielä lukea seuraavan lyhyen kappaleen, ja itse asiassa vielä seuraavan. Ja kun se kolmaskin kappale on niin lyhyt, niin menköön nyt vielä sekin... Ja hups, nukkumaanmeno aika on mennyt jo ajat sitten! Tarina on totta kai tosi hyvä ja koukuttava, mutta lyhyet kappaleet puhuttelevat minua myös.

Kirja jatkuu siitä mihin ensimmäinen kirja jäi. Tuntemattomien poikien murhat ovat edelleen selvittämättä ja kuvio on mennyt entistä monimutkaisemmaksi samalla kun uusia ihmisiä on liitetty mukaan tutkintaan. Tarina jatkuu toki hyvin samantyyppisenä kuin se alkoikin, mutta kaiken raakuus laantuu ehkä himpun verran. Tai ainakin tuntui siltä, että nyt ei tehnyt ihan yhtä pahaa kuin ensimmäistä osaa lukiessa. Toinen osa myös loppuu vallan toisella tavalla kuin mihin arvelin tarinan olevan menossa, hyvä tietenkin sekin!

Varistytön arviossa en vielä tunnustautunut faniksi, mutta kyllä se on nyt ihan aikuisten oikeasti myönnettävä, että Erik Axl Sundin takana oleva kaksikko on onnistunut kirjoittamaan todella koukuttavan ja mielenkiintoisen jännitystrilogian.


Suosittelen!

Puolivuosikatsaus

Nyt on taas puoli vuotta luettu ahkerasti ja on aika katsoa vähän taaksepäin. Siinä missä viime vuosi meni teemalukemisen parissa, tänä vuonna olen vältellyt kaiken maailman lukuhaasteita ja onnistunut siinä hyvin. Tätä vuotta leimaa kuitenkin kovasti oman kirjahyllyn kirjojen lukeminen, sillä se mikä alkoi pienenä tsemppinä kunhan-nyt-pääsisin-edes-muutamasta-kirjasta-eroon onkin jatkunut kuukaudesta toiseen. Hyllytilaa tosin ei ole juuri vapautunut, sillä uusia kirjoja näyttää putkahtavan kuin itsestään täyttämään tyhjentyneen tilan. 


Olen lukenut toistaiseksi 29 kirjaa, joka on kyllä ihan ennätysvähän, kun vertaa edellisen vuoden lukemia. Lukemisen vähentäminen on siis onnistunut, siihen kun olen tietoisesti pyrkinytkin, jotta aikaa vapautuisi entistä enemmän muille asioille. Tällä vauhdilla tulen lukemaan 60 kirjaa vuoden aikana, kun se aikaisemmin on ollut noin 80-90 kirjaa.


Iso osa lukemistani kirjoista on ollut tämän vuoden uutuuksia. Kirjoista 10 on ilmestynyt vuonna 2014 ja niistä kaksi eli Totuus Harry Quebertin tapauksesta ja Aavikon kyyhkyset on ollut niin paksuja, että niitä onkin tullut tahkottua viikko pari kolme.


En ole kovin kirjailija-uskollinen, eli en kovin usein lue samalta kirjailijalta useampaa teosta. Nyt kuitenkin jopa 13 kirjaa oli lähtöisin kirjailijalta, jonka teoksia olen lukenut aikaisemminkin. Suosikkikirjailijoiltani luin tällä kertaa kirjat Lola ylösalaisin ja Relic.


Tietokirjoja olen lukenut viisi, joten olen ihan hyvässä vuosivauhdissa, vaikka enemmänkin niitä voisi toki olla. Hakekaa kätilö on yksi vuoden ihanimmista lukukokemuksista, Keltainen maailma oli hieman liian kummallinen omaan makuuni ja Vapaana elämisen taito ja Madmanners puolestaan kertoivat kivoja asioita maailmalta. Lisäksi luin kirjan Sleepers, joka on nuoruuden suosikkini ja ainoa kirja, jonka olen lukenut aikaisemmin.


Ikuisuusprojektini on lukea mahdollisimman monelta nyt pinnalla olevalta jännityskirjailijalta vähintään yksi teos. Projekti nytkähti taas askeleen eteenpäin sillä nyt olen tutustunut kirjailijoiden Erik Axl Sund, Anna Jansson ja Ursula Poznanskiin kirjoilla Varistyttö, Jäljet lumessa ja Viisi.


Selkeää genreteemaa minulla ei ole ollut, olen lukenut vähän sitä sun tätä, joka tekeekin kirjaharrastuksesta niin mielenkiintoisen. Olen lukenut kaksi tyttökirjaklassikkoa eli Kotikunnaan Rillan ja Tytöistä parhain. Nuorten kirjoja olen lukenut myöskin kaksi eli Musta kuin eebenpuu ja Outolintu. Kauan hyllyssä jemmailemani kirja Meren huoneissa oli lievä pettymys, joten opin kantapään kautta ettei kirjoja kannata loputtomasti hautoa lukemattomana.


Kirjallinen maailmanvalloitus etenee hitaanlaisesti. Puolen vuoden aikana olen ehtinyt valloittaa neljä uutta maata, valloitin mm. Australian kirjalla Vaimotesti ja Sambian kirjalla Kauimpana kuolemasta. Nyt olen lukenut kirjan 28 maasta, joten vielä on maita jäljellä! Olen melkein kolme vuotta sitten saanut muilta kirjabloggaajilta kirjasuosituksia ja niidenkin kanssa etenen hyvin rauhallisesti. Nyt olen lukenut hienon Maastamuuttajat -sarjan ensimmäisen osan ja kirjan Vapaus.


Muutaman kirjan lukemisen aloitin hieman hampaat irvessä, ihan vain päästäkseni niistä eroon kirjahyllyssä. Porto Francon vartija ja Herrasmiehiä ja huijareita olivat kuitenkin molemmat oikeasti lukemisen arvoisia kirjoja. Kirjoista 21 on muuten sellaisia, jotka ovat omasta kirjahyllystä poimittuja, joten tosiaan suurimman osan vuotta olen vältellyt kirjastoa.


Kevyempää kirjallisuutta edustivat Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän sekä Tuulisen saaren kirjakauppias. Pölynimurikauppias on joukon ainoa novellikokoelma, Laukaisu porukan ainoa pienoisromaani , Kauhun tasapaino porukan ainoa kolumnikokoelma ja Paha paikka nyt oli pakko lukea, kun Kiltti tyttö oli niin hyvä!


Kirjoista yhdeksän on kotimaisia eli kaksikymmentä on ulkomaisia. Yleensä luen kotimaisen kirjallisuuden lisäksi eniten amerikkalaista/kanadalaista (nyt 10) , ruotsalaista (nyt 4) ja englantilaista (nyt 3) kirjallisuutta ja olen näköjään uskollinen tavoilleni, sillä vain kolme kirjaa oli muilta mailta. Kirjoista suurimman osan on kirjoittanut nainen, kirjoista 12 oli miehen kirjoittamaa. Jännityskirjoja joukosta oli kahdeksan. Klassikoita joukosta oli 3. Englanniksi luin kaksi kirjaa.


Haasteisiin en tänä vuonna tartu, mutta pikkuhiljaa vanhat TBR-listat pienenevät ja aina yhtä suurella ilolla merkkailen kirjoja luetuksi. Pari vuotta sitten tehdystä Naiskirjailijoiden 100 kirjaa -listalta olen lukenut nyt 52 kirjaa. Myöhemmin tehdystä Mieskirjailijoiden 50 kirjaa -listalta olen lukenut nyt 19 kirjaa. Yhdysvaltojen osavaltioista on vielä kirjallisesti valloittamatta 28, siinä onkin tekemistä vielä monelle vuodelle!


Klassikkokirjalistat ovat koko elämän pituinen projekti. Pisimpään olen seuraillut Tuhat vuotta - sata kirjaa -listausta, josta olen nyt lukenut 28 kirjaa. Keskisuomalaisen 100 kirjan listaukselta olen lukenut 50 kirjaa ja Suomalaisten 100 suosikkia -listalta olen lukenut 20 kirjaa.


Siinäpä hiukan viimeisen puolen vuoden kirjakuulumisia. Loppuvuosi menee omalla painollaan, veikkaan että jatkan oman kirjahyllyn kirjojen parissa melko pitkälti. Yhden lukumaratonin keväällä jo vedin ja haaveissa olisi lukea 24 tuntia klassikkokirjalistojen kirjoja niin, että listat lyhenisivät entisestään. Myös jonkinlainen lastenkirjallisuuden maraton olisi kiva tehdä ennen joulua. Yksittäisistä kirjoista haluaisin lukea Annan jäähyväiset, sillä olisi hienoa saada Anna-sarja päätökseensä. Myöskin Larssonin Millenium-trilogian päätösosa on vieläkin lukematta.


Näillä mennään!