2003 suom. 2005
408 s./WSOY
Taas yksi omassa hyllyssä lojuva jännäri luettu. Jälleen kerran yksi blogiarpajaisten voittokirja parin vuoden sisältä.
Olen viiden vuoden sisällä lukenut kolme Waltersin kirjaa enkä oikein vieläkään osaa sanoa, että kuinka paljon loppujen lopuksi pidän hänen kirjoistaan. Toisaalta ne ovat aina olleet vähän erilaisia kuin muut lukemani dekkarit, joten vaihtelu toki virkistää jo ihan itsessään. Kuitenkin hänen kirjoissaan on myös jotain hyvin pitkäveteistä, joka johtaa siihen, että loppuratkaisun häämöttäessä en ole enää niin kiinnostunut murhaajan paljastumisesta vaan odotan, että itse tarinakin tulisi päätökseensä.
Mielen häiriöissä antropologi Jonathan Hughes ja kaupunginvaltuutettu George Gardener pyrkivät todistamaan jo edesmenneen Howard Stampin syyttömäksi tämän isoäidin murhaan. 1970-luvulla tapahtuneeseen vanhan naisen murhaan näyttäisi liittyvän myös samoilla kulmilla tapahtunut nuoren tytön salaperäinen katoaminen.
Nopeatempoisen juonen sijaan Walterin kirjassa pohdiskellaan menneitä tapahtumia rauhalliseen tahtiin ja monelta eri kantilta. Syyllistä murhaan ja katoamiseen on vaikea löytää, kun monet jäljet ovat kylmenneet vuosikymmenien aikana ja tapauksiin liittyvät ihmiset tuntuvat valehtelevan minkä ehtivät turvatakseen selustansa.
Olen lähikuukausina lukenut vähän erityyppisiä jännäreitä, joten siinä mielessä Mielen häiriöitä oli ihan tervetullutta vaihtelua, mutta ehkä kuitenkin jännäriin tarttuessani kaipaan tarinalta selkeästi toisenlaista otetta kuin tavalliselta lukuromaanilta.
Olen lukenut tämän joskus aikoja sitten ja pidin. Muutenkin olen tykästynyt Minette Waltersin kirjoihin; ne ovat tosiaan hieman toisenlaisia jännäreitä ja tempoltaan melko maltillisia. Toistaiseksi lempparini Waltersilta on Kaiku - suosittelen! :)
VastaaPoistaKuvanveistäjä on tällä hetkellä suosikkini Waltersilta. Tämä Mielen häiriöitä varmaan unohtuu nopeasti mielestä, mutta Ruumis jääkellarissa oli myös ihan kelpo teos. Kaiku menee korvan taakse!
Poista