Vuoden 2015 TOP 10

Lukuvuoden 2015 tärkeimmät 10 kirjaa erottuivat selkeästi 63 luetun kirjan joukosta, joten valinta oli helppo tehdä.


Tärkein lukukokemus oli Hyvän mielen vaatekaappi. Olin jo aikaisemmin miettinyt vaatekuvioita uusiksi, mutta Rinna Saramäen kirja toimi ikään kuin kirsikkana kakun päällä. Pitkään (eli puoli vuotta, mutta odottavan aika on pitkä) jouduin odottamaan ennen kuin sain ottaa kirjan opit käyttöön, mutta nyt kun synnytyksestä on kaksi kuukautta, kirja on tullut uudelleen syyniin ja vaatekaapin sisältö on käyty läpi tarkkaan. Nyt hyllyillä onkin toisiinsa sopivia vaatteita, jotka ovat kantajansa näköisiä ja joista jokainen on enemmän tai vähemmän aarre. Tämän vuoden vaatebudjettikin on laadittu ja vähälle käytölle jääneet korutkin ovat olleet jo hyvässä hyötykäytössä alkaneen vuoden aikana. Suosittelen kirjaa hyvin painokkaasti!


Vuoden mutsi nousi loppuvuoden suosikiksini, sillä ajankohta oli juuri oikea ja sanoma hyvä. Uusi perheenjäsen kainalossa oli hyvä tuudittautua ajatukseen, että minun tapani olla äiti on just hyvä, vaikka toteutus ei olisikaan samanlainen kuin naapurin Taijan. Selkeä kokonaisuus ja napakat puheenvuorot toimivat muutenkin hyvin, kun aivot käyvät hetkellisesti ylikierroksilla kaikesta uudesta. Hyvä lahjaidea esikoista odottavalle!


Viime vuoden kirjapotista vain Richard Scarryn Kaikkein paras joulukirja on varmasti sellainen, joka tulee lukuun aina vain uudelleen. Kivoja joulunajan tarinoita hauskalla kuvituksella höystettynä. Kaikin puolin juuri sellainen kuvakirja, josta tykkään.


Dodie Smithin Linnanneidon lokikirja oli myös ihastuttava. Jos olisin lukenut sen tyttösenä, se olisi varmasti yhtä tärkeä kuin Runotyttö-trilogian osat, mutta nyt ensikosketus meni liian myöhäiseksi. Tunnelma on kuitenkin juuri oikea tee+villasukat-yhdistelmälle keskelle talven viimoja.


Vuoden ehdoton klassikkorakkaus syttyi Kuin surmaisi satakielen -teokseen. Olisin lukenut kirjan aikapäiviä sitten, jos olisin tiennyt sen olevan noin ihana. Tärkeiden teemojen lisäksi tarinassa oli sellaista sydämellisyyttä, jota vain harvoihin kirjoihin onnistutaan kirjoittamaan.


Fantasiakirjallisuutta luen harvoin, dystopioita sitten senkin edestä. Maameren velho oli kuitenkin niin hieno lukukokemus, että pitäisi vakavasti harkita jonkunlaista kiintiö-fantasiakirjaa joka vuodelle:) Maameren seikkailujen parissa jatkan varmasti jossain vaiheessa, on aina ihana päästä edes vähän hipaisemaan sitä fiilistä mikä aikoinaan oli Harry Pottereita lukiessa.


Vuonna 2016 haluaisin lukea enemmän lukuromaaneita, sillä ne ovat minulle se juttu lukemisessa. Viime vuoden kirjoista kuitenkin vain Mortonin Kaukaiset hetket pääsee top-listalle. Tiiliskiviromaaniin oli ympätty ehkä turhan paljon elementtejä ja sivujuonia, mutta koska tunnelma oli kohdallaan ja viihdyin tarinan parissa loistavasti niin kirja on paikkansa ansainnut.


Anna Perhon Pientä säätöä ei varsinaisesti ole mikään kruununjalokivi muistelmateosten joukossa, mutta kirja oli todella viihdyttävä ja tykkäsin kovasti Perhon tavasta kirjoittaa hauskoja vaiheitaan auki. Kirja ei ehkä muuta maailmaa, mutta tekee arkipäivästä ehdottomasti paremman.


Koskettavia kirjoja olisi ollut kiva lukea enemmänkin, mutta nyt kirjoista ihan omanlaisensa sykähdyksen rintaan onnistui antamaan vain Stephen Kingin Tervetuloa Joylandiin. Tartuin siihen jännärinä, mutta tarina yllättikin ja kauhutarinamaisten elementtien joukosta nousikin keskeiseksi nuoren miehen melankolinen kasvukertomus.


Mielenkiintoisen ja ajatuksia herättävän dystopiakokemuksen tarjoili puolestaan Margaret Atwood kirjallaan Oryx ja Crake. Trilogian ensimmäinen osa ei ole suosikkini kyseiseltä kirjailijalta, mutta jatkan ihan ehdottomasti sarjan osien parissa - Atwood nyt vain on ihan paras!


Top-10 ulkopuolelle jäivät Nainen junassa, Edelleen Alice ja Tee siitä tapa.