torstai 17. lokakuuta 2013

Talvisota - avioliittoromaani


Philip Teir
2013
345 s./Otava


Tämä kirja ehti aiheuttaa hämmennystä elämässäni jo ennen kuin se edes päätyi minulle luettavaksi. Ensin kävelin sen ohi useita kertoja ja jäin miettimään kirjan nimeä - mitäköhän uutta ammennettavaa nyt on keksitty Suomen verisestä historiasta. Seuraavaksi huomasin kannen kukkaloiston ja mietin, onkohan tämä nyt kuitenkin joku chic lit -tyyppinen ratkaisu. Myöhemmin silmät osuivat avioliittoromaaniin ja taas pohdiskelin, että mitä ihmettä. Lopulta huomioin kirjailijan nimen ja päädyinkin pitämään kirjaa yhdysvaltalaisena tai englantilaisena - ja se olikin kotimaisen kirjailijan teos. Ja siis tietenkään en missään vaiheessa voinut ottaa kirjaa käteen ja tutustua kanteen ja takakansitekstiin yhdellä kerralla, vaan spekulaatioille oli tehtävä tilaa:D Nyt kirja on kuitenkin luettu ja voin sanoa tietäväni enemmän.

Luin Talvisodan ensimmäiset kappaleet jo syyskuussa, kun kirja taisteli paikastaan Book Battlessa. Ensimmäiset kappaleet herättivät mielenkiintoni ja huomasin todella haluavani tietää, miksi kirjan pääpari, kuuttakymppiä lähestyvät Katriina ja Max, päätyivät eroon. Päätinkin lukea kirjan kokonaan nyt lokakuussa ja harmistuneena huomasin, että kiinnostukseni taso heittelehti. Varsinkin tarinan keskivaiheilla oli vaikea keskittyä ja odotin jotain tapahtuvaksi. Lopulta päätin keskittyä kirjaan pitkiä aikoja kerrallaan ja kiintyä henkilöhahmoihin vaikka väkisin ja näin lukeminen alkoi vihdoin sujumaan.

Jo muutaman kappaleen jälkeen olin aistivinani tarinan henkilöhahmoissa, teemoissa ja yleisessä tunnelmassa jotain hyvin tuttua. Kokonaisuus tuntui miellyttävältä ja hienostuneelta, samalla kuitenkin myös jotenkin etäiseltä. Kun jatkoin eteenpäin, tajusin, että kirjasta tulee mieleen Siri Hustvedt ja Kaikki mitä rakastin. Molemmissa tarinoissa seurataan suurkaupungin älymystöä, taidemaailmaa, vaikeita ihmissuhteita, vääriä valintoja, tylsistymistä vanhoihin kuvioihin ja rakkaudesta aiheutuvia ongelmia. Odotin ehkä tietämättänikin jotain samanlaista käänteentekevää kohtausta, sellaista mikä Hustvedtin kirjassakin on. Kun sellaista ei tullut, turhauduin tasapaksuun tarinaan ja se oli ehkä hieman epäreilua Talvisotaa kohtaan.

Kyseessä ei lopulta ollut kovinkaan mieleenpainuva lukukokemus, mutta pidin kyllä tarinasta. Suopeuteni liittyy ehkä myös siihen, että tajusin ehkä löytäneeni kotimaisen kirjallisuuden kentältä sen oman alalajini, josta tykkään lukea: älymystö, tietynlainen kansainvälisyys ja isomman kaupungin huuma. Samanlaisissa tunnelmissa lopettelin viime vuonna syksyllä Elina Halttusen kirjaa Syysvieraita, joten kyllä sitä nyt mitä ilmeisimmin ollaan suurten oivallusten äärellä!;)

Avioliittojuonia
Koen 13 kotimaista kirjailijaa

4 kommenttia:

  1. Minä luin tämän myöskin jokin aika sitten, mutta valitettavasti kirja ei tosiaan ole se mieleenpainuvin. Ihan hyvä, en sitä sano, mutta vähän sellainen kerran luettava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjaa lukiessa minäkin jäin useaan otteeseen miettimään, että mitä kun lukee sellaisen kirjan, josta automaattisesti jotenkin tietää ettei se tule olemaan koskaan kenellekään yksi-parhaista-kirjoista-jonka-olen-lukenut. Onhan noita vino pino, mutta vain joissain harvoissa tapauksissa sitä jää jotenkin suremaan.

      Poista
  2. Olen ollut tästä romaanista (joka ei kyllä taida olla Teirin esikoisteos, hän on muistaakseni julkaissut aiemmin ainakin novellikokoelman ellei kaksi?) varovaisen kiinnostunut jo aiemmin, mutta arviosi myötä mielenkiinto vielä kasvoi. Vertaus Hustvedtiin ja maininnat taidemaailmasta ja vaikeista ihmissuhteista (kuten kirjan nimestäkin voi päätellä ;)), ah!

    VastaaPoista
  3. Äh, monta viikkoa muistuttelun itselleni, että kun kirjoitat arvion kirjasta, muista viitata Teiriin kirjailijana, joka on kirjoittanut nyt ensimmäisen romaaninsa, mutta enhän mää sitten muistanut:) Hyvä kun otit puheeksi, täytyy tehdä korjaus pikimmiten!

    VastaaPoista