torstai 10. lokakuuta 2013

Noitanaisen älä anna elää

Leena Virtanen
2013
232 s./WSOY


Syksyn ihana synkkyys ajoi minut valitsemaan lokakuun lukuteemaksi tarinat noidista. En ole noitafani fanaattisimmasta päästä, mutta sanoisin olevani melko perinteisellä tavalla kiinnostunut tästä salaperäisestä ihmisryhmästä, joka tuntuu aina olevan yhtä ajankohtainen. Aiheesta voi ammentaa vaikka kuinka paljon: tarinat voivat olla viihdyttäviä, hauskoja, koskettavia, jännittäviä ja pelottaviakin.

Noitasuosikkejani ovat Buffy vampyyrintappaja -sarjan Willow ja Giles, Harry Potterin Hermione sekä Universumin tomu -trilogiasta tuttu Serafina Pekkala. Disneyn piirretyt ovat toki täynnä pahoja noitia ja kauhuelokuviakin on tullut nähtyä niin monia, ettei niitä enää edes massasta erota (Yhdysvaltojen syvän etelän noidat ovat kuitenkin aina yhtä pelottavia). Tv-sarjoista ja elokuvista mieleen pompsahti näin äkkiseltään Sabrina teininoita, Siskoni on noita, Noitapiiri, Noitavaino, Lumotut sisaret, Tähtisumua sekä Lumikki ja Metsästäjä. Kirjojakin on tullut luettua vinopino, mutta vahvaa suosikkia ei ole ilmaantunut.

Näiden positiivisten noita-aiheisten kokemuksien jälkeen uskalsin olettaa, että kirja Ahvenanmaan noitavainoista 1600-luvulla olisi tietoteos minun makuuni. Vaan luulin väärin. Virtasen teksti oli omaan makuuni aivan liian jäykkää (hyvin usein kirjaa lukiessani tuntui siltä kuin olisin pimeässä kellarissa yhden hehkulampun valossa tavaamassa vaikeaselkoista, pölykerroksen alle jäänyttä tekstiä, joka on kirjoitettu satoja vuosia sitten...). Tuntuu kuin minua olisi huijattu: mielenkiintoisesta aiheesta ei voi olla lopputuloksena melko puuduttavaa tarinointia. Tästä syystä päädyin lukemaan vain sivulle 232 asti, jonka jälkeen tuli vielä muutama kappale Ahvenanmaan ja noitavainojen historiasta sekä pakolliset liitteet yms. Kisakunto ei yksinkertaisesti vienyt pidemälle.

No, ehkä en kuitenkaan ole täysin kirjan kohderyhmää. Ehkä kirja olisi kirjoitettu eri tavalla, jos sillä olisi haluttu kosiskella ns. tavislukijoita, jotka eivät ole päättäneet omistaa koko elämäänsä tieteelliselle tekstille. Tai sitten olen lukenut lähiaikoina niin vetävästi kirjoitettuja tietokirjoja, että olen tullut krantuksi.

Ahvenanmaalla joka tapauksessa käynnistettiin todellinen ihmisjahti, kun paikallinen noitakanta haluttiin kitkeä pois hinnalla millä hyvänsä. Perheenjäsenet, naapurit, ystävät ja tuntemattomat olivat valmiita ilmiantamaan lähes kenet tahansa säästääkseen itsensä, joten mielikuvitus todella pääsi valloilleen ihmisten kuvaillessa kaikenlaisia noitariittejä kuten esimerkiksi erilaisia noitien yöllisiä pitoja, joissa itse Saatanakin oli läsnä.

Tämän lukukokemuksen myötä olenkin valmis lyömään hanskat tiskiin ja pysymään fiktion parissa. On tietenkin mielenkiintoista tietää, mitä noitavainojen aikaan on ihan oikeasti tapahtunut, mutta huomaan myös kaipaavani tietoa siitä, miten ihmiset ovat reagoineet, mitä he ovat ajatelleet, miltä pelko on tuntunut ja miten se on näkynyt tavallisen arjen keskellä. Ja näihin asioihinhan ei voida ottaa kantaa tutkimalla menneisyyttä, vaan on annettava hyvien tarinankertojien muokata mieleisiään tarinoita, joissa he antavat äänen niille, joita emme voi enää kuulla.

Koen 13 kotimaista kirjailijaa
Kansankynttiläin kokoontumisajot

15 kommenttia:

  1. Voi että, minusta kun tämä oli tietokirjaksi todella vetävästi kirjoitettu! Toistoa kyllä oli, mutta minua se ei haitannut. Luen tietokirjoja todella vähän, ja senkin takia tämä yllätti positiivisella tavalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että kirjan parissa on viihdyttykin!:) Minä joudun varmaankin vielä lainaamaan Noitavaino-leffan, jotta pääsen vielä noitavainojen tunnelmaan. Tosin voi olla että Fletcherin Noitarippikin sijoittuu satojen vuosien taakse, saas nähdä!

      Poista
  2. Minustakin kirja oli todella nopealukuinen ja vetävä. Perustelusi siitä, miksi fiktio maistuisi paremmalle aiheesta, on hyvä. Totta, olisin halunnut tietää henkilöiden ajatuksista enemmän, mutta pidin kyllä siitäkin, että kirja oli uskottava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielenkiintoista, että kirja koetaan nopealukuisena ja vetävänä (varmasti moni muukin kuin sinä ja Jenni), kun minulle se näyttäytyi nimenomaan hidaslukuisena ja laahaavana:D Odotan jo seuraavaa tietokirjaseikkailua. Vielä en ole päättänyt mikä se on, mutta hinku tiedon puolelle on taas kova muutaman päivän levähdystauon jälkeen:)

      Poista
  3. Upea teema kuukaudelle! Noidat sopivat hyvin syksyn pimeneviin iltoihin. Enpä itse ole lukenut (vuosiin?) noidista, mutta innolla odottelen mitä tämän teeman ympäriltä tänne blogiin ilmestyy. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :) Toistaiseksi olen lainannut kaksi noitakirjaa tämän Virtasen teoksen lisäksi, mutta Paulo Coelhon Brida kiinnostaisi kyllä hieman... Kynnys tarttua siihen on kuitenkin aika korkea, koska olen muutaman herran kirjan lukenut, ja en oikeastaan pidä niistä kovinkaan paljon. Tai pikemminkin: kun on lukenut yhden, on lukenut ne kaikki;)

      Poista
  4. Minulla on tämä odottamassa. Tyttäreni saattaa tehdä gradunsa noitavainoista:)

    Olen kallellaan tietokirjoihin, joten voi olla, että pidän tästä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiinnostava gradun aihe! Niin kuin jo aikaisemmin totesin Jennille, noitavainot kiinnostaa aiheena edelleen, joten olisi hyvä saada vielä yksi elokuva/kirjakokemus tälle kuulle siitä nimenomaisesta ajasta.

      Poista
  5. Keksit niin hyviä teemoja. Tämänkin kuun odotan tekstejäsi innolla niin kuin viime kuunkin ajan odotin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis! Enää kaksi kuukautta jäljellä! Tällä hetkellä lyö tyhjää marraskuun teeman kanssa, mutta pelkään että kuukauden tullessa lähemmäksi ideoita onkin liikaa ja pitää tehdä vaikeita päätöksiä siitä, mitkä teemat haluaa kokea ennen vuoden loppua. Sitten en kyllä teemaile piiiitkään aikaan. Sen verran raskasta puuhaa:D

      Poista
  6. Heh, hauskaa, miten eri tavalla koimme nämä kirjat. Minä kun nimenomaan jäin kaipaamaan tieteellisempää otetta ja pidin tätä lähestymistapaa nimenomaan tavislukijoita houkuttelevana. :)

    Tykkäsin kuitenkin, vaikken ihan kaikkea täysillä ostanut. Fiktiota aiheesta tekisi mieli kokeilla, siinä kun saa tosiaan revitellä juuri niin paljon kuin haluaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan mulla ollut huono lukupäivä?:D Minä jos kuka arvostan helposti ymmärrettävää tietokirjaa, koska vaikeamman kanssa ei yksinkertaisesti jaksa painia. Nyt kuitenkin näyttää siltä, että tämän vaikeus-kiistan on voittamassa muut 6-0 Sonjaa vastaan:D

      Poista
  7. No hitsi, juuri luin tästä hyvän arvion toisaalla ja ajattelin, että tästä on pakko tykätä. Nyt en ole enää niin varma. Ehkä pitää vain itse kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No itse asiassa, tämä taitaa olla klassinen Mielensäpahoittaja-tapaus eli tässä taas yksi kirja, josta kaikki muut ovat pitäneet paitsi minä:D (Kuten myös tuo Mielensäpahoittaja...)

      Poista