2012 suom. 2013
319 s./Gummerus
Nyt tiedän miten Bernadetten kävi! Aika viihdyttävän ja nimenomaan omaperäisen tarinan on Semple kieltämättä kynäillyt.
Bernadette on viisissäkymmenissä oleva erakoitunut arkkitehti, jolle aikoinaan povattiin suurta menestystä. Elämässä kävi kuitenkin niin ja näin ja Bernadette perheineen päätyi Seattleen kaikkien aikojen pahimpaan murjuun. Vuosien varrella tarinan sankaritar huomaa ärsyyntyvänsä muiden ihmisten seurassa ja pikkuhiljaa hän alkaa vetäytymään omiin oloihinsa. Onneksi nykyaikana rahalla voi hankkia vaikka assistentin Intiasta, niin ei tarvitse pelätä joutuvansa itse hoitamaan sellaisia arkisia asioita kuten esimerkiksi kaupassa käyntiä.
Uskoisin, että Bernadetten taika on siinä, että muille kummallinen ex-arkkitehti näyttäytyy hieman hulluna, ehdottoman raivostuttavana ja äärettömän itsekkäänä, kun taas tyttärelleen Beelle hän on ihana äiti ja paras ystävä. Kun Bernadette katoaa, Bee on ensimmäisenä etsimässä häntä, selvittelemässä sähköpostiviestien, laskujen ja muiden lappusten avulla äitinsä katoamisen taustoja. Minä en päässyt tarinan kanssa ihan siihen pisteeseen, että olisin nähnyt Bernadetten omituisuuksia syvemmälle, joten en voi sanoa täysin hullaantuneeni tähän suhdesoppaan. Useimmiten Bernadette meni mielestäni ihan liian pitkälle.
Kirjan takakannessa Brooklyn Eagle hehkuttaa, että kyseessä on häikäisevä satiiri, yksi vuoden riemukkaimpia kirjoja. Minulta puuttuu selkeästi jokin kirjallinen hilpeys-kromosomi, sillä en osaa suhtautua satiireihin oikein. Ja riemukkaat kirjat, mitä ne ovat? En varmasti osaisi sellaista mainita, vaikka ase olisi ohimolla... Minulla on oikeasti todella laaja huumorintaju, mutta sori, satiireihin asti en vain taivu!
Missä olet Bernadette? jää varmasti pitkäksi aikaa mieleen juuri kerrontatyylinsä puolesta, mutta henkilökohtaiseksi kirja-aarteeksi siitä ei ole.
So American - Washington
Kirjallinen maailmanvalloitus - Antarktis
Minusta tämä ei kyllä ollut satiiria nähnytkään, enkä osannut nauraa teokselle ollenkaan. Parasta antia kirjassa oli muoto (sähköposti), mutta terävin kärki uupuu.
VastaaPoistaAh, sinäkin olet tämän lukenut. En ehkä ensimmäisenä lähtisi arvaamaan, että juuri sinä päätyisit lukemaan tätä kirjaa:) Edustat minulle ehdottomasti sellaista korkealaatuisen kirjallisuuden lukijuutta:)
PoistaMinä en tunnista satiiria, vaikka se tarjoiltaisiin minulle suoraan nenän eteen. Mutta Bernadettesta tykkäsin kovasti - ja nauroinkin. :)
VastaaPoistaMinä en ole välttämättä tainnut koskaan satiiria lukeakaan... Ei ainakaan tule heti mieleen:) Not my cup of tea...
PoistaMinua taasen satiiri kiinnostaa, mutta onko tämä nyt sitten satiiria vai ei? Satiirihan ei välttämättä ole hauskaa. En ole siis kirjaa lukenut, joten en voi ottaa siihen kantaa. Ehkä saatan tämän joskus lukaista, kun se usein keikkuu kirjastossa. Tuskin kuitenkaan ihan heti - pelottaa jo valmiiksi kirjan muoto :D Siis onko se kokonaan kirjemuotoinen (tai siis sähköposti)?
VastaaPoistaSatiiri on kritiikin esittämistä naurua herättäen ja koomisin keinoin, tekemällä valitusta kohteesta naurettava. Minusta tässä irvailtiin "täydellisille naisille", eikä niin kovin myötämielisesti, joka erottaa tekstin taas huumorikirjasta. Tämä ei ole mustaa satiiria eikä ehkä edes niin terävää, mutta kyllä teoksessa minusta myös kritisoitiin juoruilukulttuuria ja ulkokultaisuutta.
PoistaMuoto oli myös kiinnostava. Tarina on jo unohtunut mielestäni, mutta satiirina pidin. Jos en olisi pitänyt, niin en olisi varmaan edes niin kirjasta pitänyt. :)
Kiitos Hanna, kun ehdit vastaamaan Elegialle monta päivää aikaisemmin kuin minä itse:D
Poista