Tekstin huumaa

Lukumaratonin viimeinen kirja Elokuvamuisti tuli luettua muutama ilta sitten loppuun. Ja mikä kaunis tekstinpätkä kirjan loppupuolella odottikaan lukijaa! Kymmenisen vuotta sitten olin kova tyttö kirjoittamaan sykähdyttäviä tekstejä (yleensä laulunsanoja, mutta myös aforismeja) talteen niille varattuun vihkoon, joka tulikin vuosien varrella mukavan täyteen. Moneen vuoteen en kuitenkaan ole harrastanut moista - välillä tuntuu ettei ole ollut tarvekaan, mutta Katja Kallion kirja herätti sen verran suuret kaipuutilat entiseen, että päätin jatkossa tuoda tänne blogin puolelle lukiessa kolahtaneet tektinpätkät. Ovatpahan sitten jossain tallessa ja voin niihin halutessani palata.

"Mitä kauemmin elämä jatkuu, sitä enemmän joutuu keksimään tapoja jakaa kokemuksia. Vanhemmat kuolevat, ystävät katoavat, lapset itsenäistyvät. Ei saa olla niiden kanssa joiden kanssa haluaisi olla, tai sitten he ovat niin muuttuneet ettei heitä ole enää olemassa sellaisina kuin itse haluaisi. Kuolleen isänsä kanssa voi viettää aikaa enää kuuntelemalla mustarastaan laulua, joka oli hänestä kaikkein kaunein ääni. Ainoa keino tavoittaa lapsuuden lempiystävä, joka nykyisin hössöttää vain Mörri-retkistä ja ruskovillasta, saattaa olla se että katsoo itsekseen elokuvan Missä olet Susan? Vuonna 1986 sitä rakastettiin yhdessä ja suunniteltiin taiteellista tulevaisuutta New Yorkissa. Nyt Missä olet Susan? on ainoa paikka josta ystävän enää löytää. Tai itsensäkään."

Katja Kallio Elokuvamuisti

 

 

En vielä tiedä mitä kaikkea loppuiltaani kuuluu, mutta ainakin aion katsoa jotain merkityksellistä.