torstai 8. syyskuuta 2016

Shopaholic Abroad

Sophie Kinsella
2001
351 s./Black Swan


Kinsellan Himoshoppaaja-sarjan toinen osa päätyi luettavakseni 100 naiskirjailijan kirjaa -listan kautta, jota olen nyt kaluamassa loppuun. En voi sanoa olevani suuri chic lit -kirjallisuuden ystävä eikä ensimmäinen Himoshoppaaja nyt niin hyvä kirja ollut, että olisin riemusta kiljuen tarttunut jatko-osaan. Alun perin kirja päätyikin listalle puhtaasti englanninkielistä kirjallisuutta edustamaan (minulla sen pitää olla melko helppolukuista, että into pysyy yllä) ja halutessani tähän väliin lukea yhden englanninkielisen romaanin Shopaholic Abroad'iin oli helppo päätyä.

Juonikuviot ovat pääosin samanlaista koheltamista shoppaamisen ja maksuvaikeuksien suhteen kuin ensimmäisessäkin osassa. Tällä kertaa suurin osa kaupoissa pyörimisestä tapahtuu kuitenkin Lontoon sijaan New Yorkissa. Rebecca pistää luottokortit vinkumaan ja tyhjentää kauppoja toisensa jälkeen unohtaen muut suurkaupungin nähtävyydet. Lopulta kulutushysterialle on tietenkin tehtävä stoppi ja mietittävä miten korjata kaikki varallisuuteen ja ihmissuhteisiin liittyvät ongelmat.

Siinä mielessä Kinsellan sarja on todella kiinnostava, että olen itse todella tarkka rahankäyttäjä (vaikka esimerkiksi shoppailusta nautinkin) ja on suorastaan pulssia nostattavaa lukea miten joku muu saattaa pistää kirjaimellisesti haisemaan ajattelematta huomista. Harvoin jännityskirjallisuuskaan saa minua näin kananlihalle:D Varojensa yli eläminen on mielestäni todella tärkeä aihe ja vaikka paljon hyviä artikkeleita saa luettua lehdistä harva se viikko, on hienoa, että aiheesta löytyy kaunokirjallisuuttakin. Rebecca on aika hassu päähenkilö muutenkin, mutta rivien välistä on löydettävissä ihan asiaakin.

En oikein tiedä tulenko lukemaan vielä jatko-osiakin tälle kirjalle. Ainakin Himoshoppaajan vauva ja Minishoppaja kiinnostaisi ihan tämän nykyisen elämäntilanteen takia, mutta toisaalta en tiedä onko sarjalla enää hirveästi annettavaa, jos joka kirjassa ensin pistetään tili punaiselle ja lopulta myydään omaisuus, jotta päästään veloista eroon... Mutta jos Rebecca oikeasti kehittyy rahankäytössä niin aiheesta voisi olla kiva lukea lisää.



4 kommenttia:

  1. Luin näitä joskus välipalakirjoina, ettei elämä mene ihan liian vakavaksi. Kävin muuten katsomassa elokuvankin Himoshoppaajasta.
    Meillähän oli täällä Turussa hiukan vastaava himoshoppaaja, joka piti muotiblogia. Jostakinhan ne rahat oli saatava, joten tämä nuori tyttö perusti kennelin vanhaan omakotitaloon. No näitä rotukoiria ei käytetty koskaan ulkona, joten olosuhteet olivat kamalat. Pari varoitusta ei auttanut ja lopulta viranomaiset lopettivat kyseisen kennelin.
    Nämä kirjat ovat yllättävän suosittuja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leffasta tykkäsin, ihan mielelläni katsoisin niitä lisääkin. Mulla chic litin kulutus on aika vähäistä, kun tykkään katsella enemmän sen tyylin leffoja:) Oho, aikamoista Turussa! Mitä ihmiset tekeekin rahaa saadakseen, eikä edes peruselämään vaan siihen luksukseen... :/

      Poista
  2. Himoshoppaaja-sarjan kirjat on ihan mukavaa kevyttä lukemista silloin tällöin, olen Minishoppaajaan asti muistaakseni lukenut. Tosin en ehkä enää enempää lue, vaikka niitä pari onkin vielä sen jälkeen tullut. Ei kirjoilla kuitenkaan ihan hirveästi muuta tarjottavaa ole kuin koheltamista ja aivojen nollausta.

    Sama homma myös mulla ton rahan kulutuksen suhteen, kauhulla seurasin miten päähenkilö laittoi rahaa palamaan seurauksista välittämättä. En itse mitenkään pystyisi.

    Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juurikin tuo kohellus on sitä, mikä vähän kirjasarjassa ärsyttää. Mielestäni sarjan päähenkilö on muutenkin ihan tarpeeksi hassu, turhaan alleviivataan hömelyyttä niin paljon.

      Poista