Antto Terras
2015
285 s./Like
Jos KonMarin lukeminen johonkin kirjaharrastuksessani vaikutti niin siihen, että toivottavasti tästä eteenpäin osaan valita oikeita kirjoja luettavaksi hetimiten kun tiet niiden kanssa risteävät. Liian moni kirja on aikoinaan päätynyt suoraan lukulistalle ja jumittanut siellä niin kauan, ettei kirja enää lainkaan ole ajankohtainen ja näin se on jäänyt lopulta lukematta. Kirjahyllyä katsellessani päättelinkin, että Stockmann Yard on juuri tällainen kirja, jota ei kannata jättää roikkumatta. Sen aika on nyt tai ei koskaan.
Myymäläetsivän muistelmat olikin oikein oiva välipalakirja muiden lukemisten ohella. Ylipäätään oli mielenkiintoista lukea millaista myymäläetsivän työ on ja varsinkin millaista se on Suomen tunnetuimmassa tavaratalossa. Kaiken maailman lakipykäliä sivutaan runsaasti ja niistä tulikin kirjan isoimmat ahaa-elämykset: myymälävarkaana oleminen ei tosiaan linnaan asti vie ja jos korttinsa pelaa oikein niin eipä ole juuri muitakaan rangaistuksia luvassa.
Tietenkin herkullisimmat kohdat kirjassa liittyivät tosielämän tarinoihin. Terras on kohdannut kaikenlaista tallaajaa ja Stockmannilla on jäänyt kiinni niin rikkaat kuin köyhät, julkkikset ja nobodyt, rehdit urheilijat ja hemmotellut kakarat. Kiinniottotarinoita on runsaasti ja päällimmäisenä mieleeni taisi jäädä juurikin tavat joilla rikkaiden perheiden lapsia kohdeltiin. Kirjasta sai ainakin sen käsityksen, että paljon ei näiden lapsien ja nuorten tarvitse käytöstään anteeksipyydellä. Melkeinpä se on Stockmann, joka on antanut lahjakortin perään ja pyydellyt anteeksi. Älytöntä. Mutta ehkä vieläkin raivostuttavampana pidin vanhempia, jotka soittelevat rötöstelyn jälkeen ja uhkailevat ties millä, koska meidän mussukkaahan ei varkaaksi kutsuta. Apua, ihan rintaan koskee, kun taas muistaa, että tuollaisia oman elämänsä tähtiä on oikeasti olemassa.
Kaiken kaikkiaan viihdyttävä ja otteessaan pitävä kirjanen.
Tämä kirja kiinnostaa minuakin, mutta täytyy maltillisesti odotella, että se osuu käteen. Onneksi suuri osa kirjoista on ajattomia eli ne voi lukea vaikka kymmenen vuoden päästä niiden julkaisusta. :D
VastaaPoistaÄh, jäi vähän epäselväksi tuo mitä tarkoitin kirjan ajankohtaisuudella. Tai mitä Kondokin sillä haki takaa. Konmaria ei enää löydy hyllystä niin en voi lähteä siteeraamaan, mutta mutta... Ehkä kyse on enemmän fiiliksestä jonka joku kirja aiheuttaa ja siihen intoon pitäisi tarttua hetimiten (joidenkin kirjojen suhteen). Olen esimerkiksi nyt innoissani elämäntaparemonteista, lapsenkasvatusoppaista ja Edinburghista. Saatan olla periaatteessa ihan kiinnostunut samoista aiheista kolmenkin vuoden päästä, mutta on luultavampaa että silloin on jo uudet jutut päällimmäisenä, joten NYT kannattaisi lukea elämäntapremontit ja lapsiaiheet ja oikein ammentaa niistä sen sijaan että jemmaa ne lukulistalle ja palaa asiaan viiden vuoden päästä vaikka oikeasti silloin haluaisi lukea noidista, kartanoista ja muodista:D
Poista