tiistai 10. toukokuuta 2016

Neljäntienristeys

Tommi Kinnunen
2014
334 s./WSOY
äänikirjassa 9 cd-levyä


Todella paljon suitsutusta osakseen saaneisiin kirjoihin on välillä tolkuttoman vaikea tarttua - ainakin silloin kun ne vielä olisivat ajankohtaisia. Näin kävi Kinnusen esikoisteoksenkin kanssa, mutta nyt kun kirja sattui tulemaan äänikirjana vastaan kirjastossa, päätin ottaa haasteen vastaan.


Huomaan vertaavani kotimaisia kirjoja aina toisiin kotimaisiin kirjoihin enkä ylipäätään kaikkiin lukemiini kirjoihin. Löydän sen verran harvoin suosikkeja kotimaisen kirjallisuuden kentältä, että toimin automaattisesti näin. Neljäntienristeys sijoittuu kyllä parhaimpien lukemieni kotimaisten kirjojen joukkoon, mutta en kyllä oikein osaa fiilistellä sitä täysiä. Hyvä oli, mutta toisaalta tulee varmaankin painumaan unholaan melko pian...


Vuosikymmenet vaihtuvat, mutta aina on joku perheestä, joka kulkee neljäntienristeyksessä. Ennen sotia on Maria, jonka peräänantamattomuus palkitaan ja hänestä tulee arvostettu kätilö kylällään ja sen lähitienoilla. Myöhemmin on Lahja, Marian tytär, jonka avioliitto Onnin kanssa ei ollutkaan ratkaisu kaikkeen. Lapset kasvavat kyllä hyvän isän hoivissa, mutta kosketuksen kipinä jää puuttumaan. Vuosien jälkeen on Johannes, Lahjan ja Onnin poika, ja tämän vaimo Kaarina. Uusi sukupolvi asuttaa sukutaloa ja pohtii miten tulla toimeen katkeroituneen Lahjan kanssa.


Kuuntelin varsinkin Mariasta kertovan osuuden todella tarkalla korvalla, sotia edeltänyt Suomi kiinnostaa kirjasta toiseen. Kun tarina pikkuhiljaa vei kohti Lahjan elämäntarinaa, kiinnostus  selkeästi  herpaantui. Kotimainen kirjallisuus tuntuu olevan täynnä Lahjan elämäntarinoita, joten siinä luultavasti syy pieneen puutumiseen. Hieno tarina kuitenkin, ymmärrän hyvin miksi Suomi on ollut innoissaan tästä kirjasta.

4 kommenttia:

  1. Minusta tämä oli hyvä kirja, mutta Lopotti vielä parempi.

    Ja harvoin minäkään lemppareitani löydän kotimaisten kirjojen joukosta muuten. Nyt juuri tosin on luvussa Parkkista, jonka esikoinen on kyllä yksi kotimainen lempparini kautta aikojen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saas nähdä tuleeko Lopottiin koskaan tartuttua. Näkökulma siinä olisi kuitenkin ihan mielenkiintoisen oloinen. Hmm...

      Oliko Parkkisen esikoinen se Sinun jälkeesi, Max? Se on minulla ihan for-real-lukulistalla:)

      Poista
  2. Mullakin on tämä juuri äänikirjana menossa. Yleensä en ole jaksanut äänikirjoja kuunnella, mutta Neljän tien risteykseen on kyllä ollut hyvin helppo keskittyä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritin aloittaa tämän äänikirjailun jälkeen Itkosen Anna minun rakastaa enemmän, mutta kuuntelut ei lähtenyt ollenkaan niin hyvin käyntiin kuin Neljäntienristeyksen kanssa niin puihin meni heti aluksi.

      Poista