Syksyinen lukumaraton 24h

Laskettuun aikaan on alle kuukausi aikaa, joten tokihan sitä vielä pitää kerran repäistä ja lähteä lukumaratonin ihmeelliseen maailmaan. Vaikka oletan, että kirjat kulkevat jatkossakin osana jokapäiväistä elämää, niin ihan näin pitkälle rupeamalle ei luultavasti ole hetkeen aikaa, kun perhekoko pian kasvaa. Nautitaan siis viimeisistä överilukuhetkistä vielä kun siihen on mahdollisuus.


Aloitan lukemisen tänään klo 17 ja lopetan huomenna maanantaina samaan aikaan. Tällä hetkellä olo on vähän väsynyt, saa nähdä miten kirja pysyy kädessä. Aamulla tehtiin pyöräretki kirppikselle toiselle puolelle kaupunkia ja jatkettiin siitä päivää pienen syyssiivouksen muodossa ja lopuksi tein vielä ison satsin juurespataa, joten olen kuorinut ja viipaloinut enemmän kuin luulin olevan mahdollista.


Yleensä olen lukenut maratonin aikana n. 800 sivua, tavoittelenpa siis samoja lukemia tälläkin kertaa. Lukupinossa on niin ulkomaista kuin kotimaistakin kirjaa, klassikkoa ja ihan muutaman vuoden sisään ilmestyneitä kirjoja. Naisten ja miesten kirjoittamia kirjoja. Vanhoja tuttuja ja uusia lukukokemuksia. Novelleja, näytelmä, nuortenkirja ja kasa aikuisten kaunokirjallisuutta. Tällä hetkellä jokainen kirja tuntuu pitkältä (ovat noin 200 sivua jokainen), mutta  nyt mennään eikä meinata! Ehkä tämä väsymys tästä laantuu kun pääsee hyvän tarinan imuun...


---


Klo 17.00-20.50
195 sivua, 3 h 50 min


Gaétan Soucy: Tulitikkutyttö
1998 suom. 2001
195 s./Gummerus


Luin kirjan aikoinaan yläasteella ja se teki minuun lähtemättömän vaikutuksen. Olen aina tiennyt lukevani kirjan vielä joskus uudelleen ja nyt tosiaan oli vihdoin tämän uudelleen lukemisen aika. Tarinassa täysin eristäytynyttä elämää eläneet sisarukset menettävät isänsä. Heidän on tullut aika kohdata maailma, joka on heidän kartanonsa ulkopuolella.


Lukukokemus oli tälläkin kertaa väkevä vaikka tiesin odottaa ahdistavaa tarinaa. Paljon oli kuitenkin yli 10 vuodessa jo ehtinyt unohtumaan, joten pahaa aavistellen luin kohti loppuratkaisua.


Tulitikkutyttö oli ehdottomasti hyvä aloitus lukumaratonille! Lukuvauhti pokkarilla oli noin 50 sivua tunnissa ja tarinan imu niin hyvä, että väsynyt mielikin vähän virkistyi - ja kauhistui.


Jos et ole vielä lukenut tätä kirjaa, niin lue!


---


Klo 21.05-21.20
220 sivua, 4 h 5 min


Helmi Kekkonen: Kotiin
2009
128 s./Avain


Novelli Ilona


Päätin kerrankin kokeilla miltä tuntuu lukea yksittäisiä novelleja lukumaratonilla kokonaisten kirjojen välissä. Sanoisin jo nyt, että toimii hyvin ja leputtaa mielen ennen seuraavaa isompaa kokonaisuutta.


Kotiin sisältää yhdeksän novellia, joiden tarinat kietoutuvat toisiinsa. Takakansi lupaa kohtaamisia, jotka jättävät jokaiseen henkilöön omat jälkensä. Ensimmäisessä novellissa Ilona on palannut lapsuudenkaupunkiinsa katsomaan sairasta äitiään. Vuosien puhumattomuus on luettavissa jokaisen rivin välistä. Kovin usein taitaa käydä niin, että haluaisi sanoa niin paljon ennen kuin loppu tulee, mutta sanoja ei ole. Haluaisi tutustua siihen henkilöön, joka on vanhemmuuden takana, mutta aika loppuu kesken.


Vähäeleinen ja silti onnistutaan sanomaan kaikki tärkeä - jos Kekkosen koko novellikokoelma jatkaa samalla linjalla, niin lukukokemus tulee varmasti olemaan merkityksellinen.


---


Klo 21.35-23.35
343 sivua, 6h 5 min


Henrik Ibsen: Nukkekoti
1879 suom. ensimmäisen kerran 1880
123 s./WSOY


Nukkekoti yllätti, vei suorastaan jalat alta. Ensinnäkin näytelmän muotoon kirjoitetuksi teokseksi äärettömän miellyttävä lukea. Ihan erilainen fiilis jäi kuin aikaisemmin näytelmiä luettuani.


Toisekseen olen ymmärtänyt Nukkekodin teemojen olevan jotain ihan muuta kuin ne lopulta olivat. Tiesin etukäteen, että kyseessä on avioliittodraama, mutta olin olettanut jo aika monen vuoden ajan, että pääpaino on kotiväkivallassa. Ja näinhän ei ollut lainkaan. Sen sijaan avioliiton säröt johtuvat tasa-arvon puutteesta ja äidin asemasta perheessä.


Yllättäviä teemoja siis, kun puhutaan kuitenkin 1800-luvun lopulla kirjoitetusta näytelmästä! Nora ja Torvald Helmerin avioliitto näyttäisi olevan solmittu rakkaudesta ja kunnioituksesta toista kohtaan. Erinäiset tapahtumat joulun alla saavat Noran kuitenkin epäilemään, että yhteiselämää on mahdotonta jatkaa kahdeksan vuoden avioliiton jälkeen.


Olipa hyvä, että kirja tuli luettua! Hieno ja ajatuksia herättävä klassikko!


---


Klo 00.00-00.17
366 sivua, 6h 22 min


Helmi Kekkonen: Kotiin


Novellit Anna & Tom ja Mimi


Ainakaan vielä novellit eivät ole selkeästi nivoutuneet yhteen, ehkä palaset loksahtavat paikoilleen vasta kokoelman loppupäässä. Tunnelma novelleissa on kuitenkin hyvin samankaltainen.


Toistaiseksi novellien aihepiirit eivät ole varsinaisesti koskettaneet suoraan omaa elämääni, mutta silti henkilöhahmojen arjen vastoinkäymisissä on jotain tuttua, jotain mihin voi samaistua helposti. Ehkä novelleissa käsitellyt tunteet ja tapahtumat ovat meillä kaikilla alitajunnassa jonkinlaisina pelkotiloina: entä jos minulle käy joskus noin?


Nyt untenmaille, jotta jaksaa jatkaa huomenna. Toistaiseksi siis kulunut 7 tuntia ja 30 minuuttia, josta olen lukenut aktiivisesti 6 tuntia ja 22 minuuttia. Muutamaan otteeseen on tullut tehtyä pientä purtavaa ja tämä blogin päivittäminen onkin sitten syönyt lopun ajan.


---


Klo 9.20-13.35
544 sivua, 10h 37min


Johann Wolfgang von Goethe: Nuoren Wertherin kärsimykset
1774 suom. ensimmäisen kerran 1904
208 s./Otava


Koko aamupäivän olen tahkonnut Gothen tunnettua klassikkoa. Uskaltauduin tarttumaan tähän, kun ystävä huikkasi muutama kuukausi takaperin, että tarina olisi helposti lukaistavissa. No näinpä olikin, sujuvaa tekstiä ja draaman kaari sellainen, että tarina piti otteessaan loppuun asti.


Päällimmäiseksi mieleen jäi kirjasta tunne, että se on prikulleen sellainen, joka pitäisi lukea ajatuksella uudelleen ja uudelleen ja lopulta tehdä jonkinlainen laaja essee Wertherin sielunmaisemasta. Melkein tuntui pahalta lukaista se näin pikapikaa, ilman että oli aikaa jäädä mietiskelemään kuka Werther oikein oli ja olisiko tarinalla voinut olla toisenlainen lopputulema. Kovin ristiriitainen hän ainakin vaikutti olevan, pinnallinen ja hemmoteltu kaiken syvällisen sielunmyllerryksenkin kourissa. Ilmeisesti nuoruuden kuohut ovat aina nuoruuden kuohuja, oli vuosisata mikä hyvänsä...


Olen piakkoin lukemassa vanhoja päiväkirjojani juurikin teinivuosilta ja Wertherin kärsimykset olivat pientä esisoittoa mitä tuleman pitää:D No, minä sentään selvisin hengissä tunnekuohuista:D


Mutta vakavasti ottaen, tämä on kyllä klassikko, joka kannattaa lukea jos on vähänkin kallellaan niihin päin.


---


Klo 13.55-14.18
568 sivua, 11h

Helmi Kekkonen: Kotiin


Novellit Aatos ja Linnea


Wertherin kärsimysnäytelmän jälkeen on ehkä hieman raskasta jatkaa Kekkosen hienojen, mutta melankolisten novellien parissa. Nyt olisin ehkä kaivannut jotain kevyempää! Varsinkin Aatoksen tarina ahdisti rintaa aivan erityisellä tavalla. Vanhuksen yksinäisyys, hitaasti matelevat päivät... Saattaa olla, että juuri se jää Kotiin-kokoelmasta päällimmäisenä mieleen. Vaikka toisaalta kirjan hienous taitaa piillä siinä, että jokaisella ihmisellä on omat murheensa esimerkiksi ikään tai sukupuoleen katsomatta.


Novelleihin ei tule tartuttua turhan usein. Lukumaratonit ovat siitä hyviä, että yleensä yritän ainakin yhden novellikokoelman ujuttaa mukaan - aikaisemmin olen vain lukenut ne aina yhteen pötköön. Tämä on miellyttävämpi tapa.


Kekkosen kokoelmaa minulle muuten suositteli aikoinaan kirjabloggaaja Maria, kun kyselin kirjasuosituksia blogini 1-vuotissynttäreiden aikoihin. Siitäkin on pian 4 vuotta! En siis turhan nopeasti ole saanut tartuttua suositteluihin vaikka kirja onkin minua kiinnostanut sen ilmestymisestä lähtien.


---


Klo 14.35-16.15
694 sivua, 12h 40 min

Joel Haahtela: Elena
2003
126 s./Otava


Kisakunto alkoi kieltämättä laskemaan loppusuoralla. Mieletön väsymys ja kroppaa kolottaa näin pitkät istumisputket. Ei siis ihan otollisin lukuhetki näin hienolle kirjalle.


Toisaalta Haahtelan tarinoista juuri tälle ei ehkä ollut juuri nyt tilausta elämässäni. Joskus käy niin mainiosti, että oikea tarina ilmestyy luettavaksi oikeaan aikaan, mutta Elenalle olisi ehkä ollut tilausta joskus muulloin.


Haikean ja syksyisen tunnelman lisäksi mieleen jäi ylipäätään se ilahduttava fiilis, kun tietää että kirjasta löytyisi vaikka millä mitalla alleviivattavaa, jos kirjaa sattuisi lukemaan korostuskynä kädessä. Oli myös hauskaa, miten Kekkosen novelli-kokoelmassa juuri Aatoksen novelli jäi vahvasti mieleen ja Elenassa olikin paljon samaa. Pidin myös siitä, miten tarina kertoikin enemmän ihmisestä joka tarkkailee Elenaa kuin Elenasta itsestään.


Vielä ehdin puolen tunnin ajan lukea lisää Kekkosen novelleja! Loppu häämöttää!


---


Klo 16.30-17.00
737 sivua, 13h 10min

Helmi Kekkonen: Kotiin


Novellit Henri ja Lilja


Ohi on! Yksi novelli jäi Kekkosen kokoelmasta lukematta. Eiköhän sen tänään vielä kerkeä saada pois alta.


Olen kyllä pitänyt kokoelmasta kovasti. Kaikessa vähäeleisyydessään mieleenpainuva kokonaisuus. Ja kestäisi varmasti toisenkin lukukerran. Ja toki se, että tarinat nivoutuvat toisiinsa, tekee kokoelmasta helpommin lähestyttävän ja tarinoista tuntuu saavan paremmin kiinni.


Vaan nyt pidän hetken huilia kirjoista, voin sanoa että väsymys on vuoren kokoinen juuri nyt!