Putous

Joyce Carol Oates
2004 suom. 2006
566s./Otava
Mitä tapahtuu ja kenelle?
Nuori mies heittäytyy Niagaran putouksien kylmään syleilyyn ja hänen vastavihitty vaimonsa vaeltaa putouksien äärellä seitsemän päivää odottaen, että hänen miehensä ruumis löytyisi. Paikallinen lakimies kiinnostuu naisesta ja huomaa pian ettei osaa kuvitella elämää ilman häntä. Voisiko juuri leskeksi jäänyt Ariah kiinnostua Dirk Burnabysta?

Minä ja Joyce Carol Oates
Kirjailija on yksi niistä harvoista joiden tuotantoon olen tutustunut useamman kirjan verran - yleensä tulee luettua ihan yksittäisiä kirjoja per kirjailija. Voisikin siis sanoa, että Oates on yksi suosikeistani. Blondi ja Sisareni rakkaani lukeutuvat kirjoihin, jotka ovat todella tehneet vaikutuksen. Myös Kosto oli hieno pieni kirja. Sen sijaan Haudankaivajan tytär ja Putous olivat molemmat pettymyksiä, joita lukiessa ehdin suorastaan tylsistyä moneen otteeseen. Tutkailin juuri kirjailijan suomennettujen teosten listaa ja se ei kovin pitkä ole, vaikka Oates onkin tehnyt hyvin mittavan uran kirjailijana. Suomennettujen nimien perusteella mikään lukemattomista kirjoista ei kiinnosta, joten voikin olla, että Oatesin suhteen tämä oli nyt tässä vähäksi aikaa.

Lukukokemuksesta
Nuoren parin häämatka ja sen yllättävä traaginen loppu vaikuttivat mielenkiintoiselta tarinan aloitukselta, mutta sen jälkeen Ariahin ja Dirkin vaiheet lähtivät kehittymään suuntaan, joka ei vain ollut tarpeeksi mielenkiintoinen minulle. Vastarakastuneen parin alkuvaihekin jo enteili masentavaa loppua ja kieltämättä Ariah oli lopulta niin nihkeä tyyppi, että sympatiapisteitä oli turha odottaa tältä suunnalta. Missään vaiheessa ei tullut fiilistä, että jes, tämä kirja kannatti ehdottomasti lukea. Olin vain kahlannut tarinan kanssa jo niin pitkälle, etten viitsinyt sitä enää keskeyttääkään.