Lumipäiväkirja

Joel Haahtela
2008
190 s./ Otava

Mitä tapahtuu ja kenelle?
Kirjan minä-kertoja huomaa lehdessä artikkelin, jossa kerrotaan hänen entisen tyttöystävän vapautuvan pian vankilasta. Sigrid Eisenberg on istunut vankilassa 26 vuotta syyllistyttyään useaan murhaan. Vaikka mies ja Sigrid lähtivät eri teille vuosikymmeniä sitten, totuus terroristina tunnetuksi tulleesta naisesta on jäänyt kalvamaan miestä.

Lukukokemuksesta.
Olen ottanut luetaan-oman-kirjahyllyn-kirjoja-projektin nyt liian tunnollisesti toteutukseen! Huomaan tarttuvani kirjoihin, jotka eivät yhtään vastaa mielentilaani ja lukufiilistäni ja sitten ihmettelen kirja kädessä, että miksi tarina ei vedä! Nopealukuinenhan Lumipäiväkirja on, ja vaikka tarina ei muutenkaan ollut Haahtelan parhaita, tietty mielenkiinnon puute vaivasi minua jo ensimmäisiltä sivuilta lähtien. Tällä hetkellä yhteiskunnalliset asiat ja arkisen elämän murheet eivät yhtään iske. Onneksi tajusin vihdoin viimein tehdä suurputsauksen kirjahyllyn lukemattomien kirjojen suhteen: nyt lähti puolet kierrätykseen ja jäljelle jäi vain 40 lukematonta kirjaa ja niistä suurin osa ehdottomasti lähitulevaisuuden lukulistalla:)

Minä ja Haahtelan kirjat
Haahtela on yksi harvoja suomalaisia kirjailijoita, joiden teoksia olen lukenut useamman ja jonka teoksien pariin hakeutuminen ei ole suurikaan kynnyskysymys. Haahtelalla on sana hallussaan, tarinoihin on onnistuttu tiivistämään kaikki tärkeä eikä yhtään liikaa. Teemat ovat yleensä vähän erikoisia ja siksi mielenkiintoisia, jo takakansiteksti herättää ajatuksen, että tämä kirja on luettava jossain välissä. Toisaalta en kuitenkaan tule raivanneeksi kirjoille heti tilaa lukulistalta, koska jotain silti puuttuu niin, että en koe Haahtelan kirjoja ihan elintärkeiksi itselleni. Mutta eiköhän taas jonkun ajan kuluttua ole seuraavan Haahtelan tarinan vuoro...