maanantai 16. huhtikuuta 2012

Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen


Timo Parvela ja Virpi Talvitie
2012
125 s./Tammi


Suuren seikkailun jälkeen taivaansiniseen taloon on muuttanut Maukan ja Väykän lisäksi Karhu Murhinen. Pelottavasta nimestä huolimatta kyseessä on päästäinen, joka haluaa elää lyhyen elämänsä täysillä, kokea kaiken mahdollisen. Kahden vuoden aikana Murhisen elo muuttuu lapsuuden leikeistä seesteiseksi vanhuudeksi, ja saapa pieni päästäinen elämänsä aikana vastauksen muutamaan tärkeään kysymykseenkin.

Myönnetään tosiasiat samantien: minä nieleskelin itkua melkein koko kirjan ajan! Osasin kyllä odottaakin tämän tyyppistä lukukokemusta, sillä takakansitekstin lause "Se on lohdullinen ja täyteläinen kertomus siitä, kuinka päästäinenkin voi elää karhun elämän." nostatti jo kyyneleet silmiin. Ja voin sanoa, että kirjan lopun häämöttäessä nenäliinoja kului useampi.

Tarina on tuttuun tapaan täynnä lämminhenkistä ja hulluakin huumoria, mutta uskaltaisin veikata, että se on myös kirjasarjan osista syvällisin ja koskettavin. Jostain syystä juuri nyt oli itsellekin todella tärkeää saada lukea kirjasta, että jokaisen elämä on arvokas ja pieninkin meistä voi elää elämänsä täysillä, omilla ehdoillaan. Itsestäänselvyyksiä, joita aikuisenkin on hyvä pysähtyä joskus miettimään. Menen myös niin pitkälle, että väitän Parvelan kirjan olevan sukua esimerkiksi Janssonin Muumi-kirjoille, joita moni aikuinen lukee niiden filosofisten mietteiden takia. Minusta Karhu Murhisen elämäntarina pohdituttaa ja pysäyttää samalla tavalla. Oli hienoa huomata, että lapsille suunnattu kirja voi olla aikuisellekin tärkeä lukukokemus.

Löysinkö kotimaisen kirjallisuuden aarteen? Ehdottomasti! Tässä vaiheessa vuotta joudun jopa pelkäämään, että olen löytänyt vuoden suosikkini. Sanat eivät yksinkertaisesti riitä, kun yritän kuvata teille, miten ihastuttavasta kirjasta on kyse. Olen jo harkinnut sen hankkimista omaan kirjahyllyyni parin Muumikirjan ja Nalle Puhin tarinoiden seuraksi. Tämä nimittäin voisi olla minulle se paljon puhuttu lohtukirja.

Osallistun kirjalla Kotimaisen kirjallisuuden aarrejahtiin ja alakatoegoriaan lastenkirjallisuus.

10 kommenttia:

  1. Voi miten ihanan kuuloinen kirja ja ennen kaikkea lukuelämys! Todellakin välittyi se, että nautit ja ihastuit. Jokaisen elämä on arvokas, niinpä <3

    Pakkohan tätä on päästä testaamaan itsekin. Saman tien matkani jatkuu kirjaston nettisivuille tilannetta tarkistamaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä kokeilemaan tarinan vetovoimaa, jos ei muuta, niin onhan näitä lastenkirjoja välillä muutenkin hauska lukea:)

      Poista
  2. Oi, kuulostaapa ihanalta! Olen kuullut kehuja Maukasta ja Väykästä aiemminkin, täytyypä tutustua lasten kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutustu ihmeessä Maukkaan ja Väykkään, ja kerro mitä lapsesikin tykkäsivät!:)

      Poista
  3. Voi että! Minä olen lukenut vasta sen ensimmäisen Maukan ja Väykän ja se oli ihana! Pitäisi nämä kaksi muutakin, tämä kuulostaa kerrassaan mainiolta ja päästäinen karhuna, joo, miksei!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haluaisin kyllä lukea aikaisemmatkin Maukat ja Väykät, jos en muuten, niin jo selvittääkseni, kuinka humoristisia ne ovat jos taustalla ei ole tällaista vakavaa aihetta.

      Poista
  4. Kuulostaa todella lupaavalta! Lainasin tämän juuri kirjastosta ja odotukset nousivat kovasti arvostelusi myötä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti kirja on sinullekin mieluinen. Kirjalla on kyllä kaikki mahdollisuudet lumota lukijansa:)

      Poista
  5. Sain juuri omani luettua! Nauroin ja kyyneleet olivat silmissä minullakin - samaan tapaan kuin Karusellia lukiessa. Ihana kirja! Kertakaikkisesti tämän kirjan tulisi niittää palkintoja. Olin aivan vaikuttunut minäkin: viisi tähteä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinäpä sen sanoit, viisi tähteä ehdottomasti! Ja tosiaan, olisi hienoa jos kirja saisi palkintojakin. Vaan onkohan yleensä esimerkiksi Finlandia-palkintoa saanut minkään sarjan jatko-osa vai ovatko ne aina ns. uunituoreita...?

      Poista