Jennie Dielemans
2008 suom. 2010
220 s./Like
Varoitus! Tieto lisää tuskaa!
Dielemansin raportista kymmenen vuoden takaa käy selväksi turismin monet haittavaikutukset. Moni asia tuskin on sen paremmin tänäkään päivänä, vaan samanlainen riistorakentaminen jatkuu tulevaisuuden uusissa suosikkikohteissa, joten sikäli kirjan aihe on ajankohtainen nytkin.
Kansainväliset yritykset ostavat halvalla rantakaistaleet ja laittomat siirtolaiset rakentavat hotellit minimipalkalla. Rannat muokataan turisteja varten ja alkuperäisluonto saa väistyä. Käsittelemättömät jätevedet pilaavat meriä ja jokia, paikalliset menettävät kotikaupunkiensa ja -kyliensä kauneimmat maisemat ja turisteille tarkoitetut retketkin aiheuttavat mittaamatonta vahinkoa, jos ne on järjestetty ensisijaisesti dollarin kuvat silmissä. All inclusive -hotellipaketit pitävät vielä huolen siitä, ettei paikalliset hyödy juurikaan hillittömästäkään turistivirrasta. Kun entinen suosikkikohde koetaan turistirysäksi, matkailijat siirtyvät muualle ja sama kuvio toistuu. Kirjassa käsitellään Meksikon, Dominikaanisen tasavallan, Gran Canarian, Thaimaan ja Vietnamin turismia.
Ravisuttelevasta aineistosta olisi mielestäni saanut vaikka miten kiinnostavan ja aidosti mukaansa tempaavan tietokirjan, mutta harmillisesti kirja on hyvinkin reportaasimainen. Teoksen alku oli hieman laahaava historian nippelitietoineen, mutta jos sen jaksaa kahlata läpi niin loppu onkin sitten enemmän tätä päivää.
Tervetuloa paratiisiin on ruotsalainen kirja ja siksi tekstiä onkin höystetty ruotsalaiseen matkailuun liittyvällä faktatiedolla. Onneksi kyse on sentään naapurimaasta, joten tietoihin voi hyvin samaistua. Suomennokseen on liitetty jonkin verran suomalaisen matkailun tilastotietoa, ja hyvä niin, koska lukukokemus olisi selkeästi ollut vajaa jos niitä ei olisi ollut.
Lukukokemus oli silmiä avaava ja harmittaakin, kun kirjasta riittäisi pureskeltavaa pidemmäksikin aikaa, mutta vauva-arjen keskellä pää on hyvästä yrityksestä huolimatta vähän höttöä eikä tämäntyylinen faktatieto tahdo pysyä päässä muutamaa päivää kauempaa. Tämä olisi todella hyvä lukupiirikirja tai koulumaailmassa esitelmäkirja maantiedossa.
Lopetin kirjan eilen ja päällimmäisenä mieleeni jäi miten vastenmieliseltä lomakohteelta Thaimaa saatiin kuulostamaan. En ole aikaisemminkaan kokenut minkäänlaista kiinnostusta kyseistä maata kohtaan, mutta nyt entistä vähemmän. Syynä ei tietenkään ole paikalliset, vaan pitkälle viety turismi. Olen itse matkustellut Kreikan saarien lisäksi lähinnä kaupunkikohteissa, joissa samankaltaisia ongelmia ei taida olla ainakaan samassa mittakaavassa. Tai suurkaupungit ovat ehtineet jo muodostumaan ja sen jälkeen ne ovat alkaneet vetämään väkeä, joten siellä asuu ihan oikeita ihmisiä, joiden koko elämä tapahtuu kaupungin sisällä. Kreikan saarista olisin mielelläni lukenut, harmi ettei niitä ollut sisällytetty reportaasiin.
Minulle esimerkiksi Vietnam on edustanut hyvin eksoottista ja reppureissupainoitteista matkakohdetta. Olen olettanut sen vieläkin vetävän lähinnä pienemmällä budjetilla ja avaralla maailmankatsomuksella varustettuja matkailijoita, jotka ovat vilpittömästi kiinnostuneita paikallisista ja maan historiasta. Olinkin yllättynyt, että se kaikista pahin turismin muoto on ollut läsnä Vietnamissakin jo edelliset kymmenen vuotta. Sotamuistomerkeillä vieraillessa käyttäydytään niin kuin ei olisi minkäänlaista tilannetajua; paikallisia halutaan nähdä, mutta heihin suhtaudutaan kuin eläintarhan eläimiin ja köyhiltä ihmisiltä tingataan matkamuistoja puoli-ilmaiseksi vaikka varmasti olisi varaa maksaa ihan käypä hinta tuotteista, jotta paikallisilla olisi varaa ostaa välillä muutakin kuin pussi riisiä.
Huonolta omatunnolta ei siis voi välttyä, ja tietenkin hyvä niin. Hyvä, että kirja laittaa ajattelemaan omaa käytöstä tarkemmin. Kansainvälisissä (luksus)hotelleissa yöpyessä rahaa ei jää juuri ollenkaan paikallisille. All inclusive on vaihtoehdoista kaikkein huonoin, koska silloin melkein koko matkabudjetti menee hotellinomistajien taskuun. En ole aikaisemminkaan ottanut koko pakettia hotellilta, mutta täytyy tästäkin eteenpäin vältellä asiaa ja käydä herkuttelemassa paikallisissa ruokapaikoissa. Sama pätee paikallisten tarjoamiin retkiin, huvittelumahdollisuuksiin yms. Kirjan ansioista olen ehkä hitusen valveutuneempi turisti seuraavalla reissulla.
Tämä on hyvä ja tärkeä kannanotto!
VastaaPoistaMinäkin olen rantalomaillut vain Välimeren rannalla ja käynyt syömässä paikallisissa ravintoloissa tai ostanut ruokaa, kun olemme isommalla porukalla asuneet huoneistossa.
Thaimaa kauhistuttaa minua seksiturismin vuoksi. Tätä bisnestä on kai myös Vietanmissa. Olen myös ajatellut, että en osaisi ottaa vastaan sitä ylenpalttista palvelua, mitä olen lukenut Thaimassa ja Vietnamissa tarjottavan. Minua vaivaannuttaa liiallinen huolenpito ja kumartelu.
Harmi tosiaan, että kirjailijan ote aiheeseen on vähän sellainen, ettei tätä oikein voi suositella ihan jokaiselle luettavaksi. Aiheensa puolesta kyllä, mutta kirjoitustyyli olisi voinut olla toisenlainen. Ehkäpä enemmän Madventures-tyyppinen, vaikkapa.
PoistaEi kai kukaan Thaimaaseenkaan matkaava vaaleanpunaisten silmälasien kautta katso maata, mutta silti tuntuu, että tässäkin kirjassa puhutaan niin tärkeistä asioista, että jokaisen matkustajan kannattaisi olla niistä tietoinen.
Pohdittiinko kirjassa, miten paikallisten elämään vaikuttaisi matkailun lopettaminen kokonaan? Onko eettisempiä vaihtoehtoja aina edes olemassa?
VastaaPoistaItse matkustelen lähinnä Pohjoismaissa, mutta kyllä siihenkin saa polttoainetta kulumaan niin paljon, että huono omatunto tulee.
Ei pohdittu, olisi kyllä mielenkiintoinen näkökulma tuokin! Ja harmi, että kirjassa tosiaan käydään läpi vain muutama matkakohde. Itseäni jäi kaihertamaan esim. Kreikan saarten tilanne ja mitä siellä voisi matkalla ollessaan tehdä toisin, jotta sillä olisi merkitystä paikallisten elämään.
PoistaVoisin lukea tämän, turismi on kiinnostava aihe kaikkine puolineen. Heitin sinulle haasteen: http://suketus.blogspot.fi/2016/07/unpopular-bookish-opinions-haaste.html
VastaaPoista