Merete Mazzarella
2008 suom. 2008
239 s./Tammi
Tämäkin kirja on roikkunut lukulistallani lähes kahdeksan vuotta! Jo oli aikakin tarttua. Ja nyt tietenkin oli aika hyvä saumakin sen herättämille ajatuksille.
Vuosien saatossa (luultavasti vain yhden naistenlehdessä olleen arvion perusteella...) minuun on iskostunut vahva käsitys kirjasta ja siinä esitellyistä ajatuksista liittyen isovanhemmuuteen. Lähivuosina olen törmännyt useampaan perhedynamiikkaa suorapuheisesti ruotivaan kirjaan ja siksi oletin Mazzarellankin kirjan olevan vähän räävittömämpi. Asioista puhutaan kyllä niiden oikeilla nimillä eikä isovanhemmuuden herättämiä negatiivisia tunteita kaunistella, mutta kuitenkin lopputulos on kieltämättä aika hienostunut ja ehkä myös hienotunteinen.
Nautin kirjan lukemisesta, se osoittautui oikein oivaksi suupalaksi romaanien välissä. Mazarellan jutusteleva tyyli sopi kirjan aiheeseen todella hyvin (en tiedä onko se peräti hänen tavaramerkkinsä?). Lainauksia muista teoksista oli liian paljon varsinkin kirjan alkupuolella, mutta ne onneksi vähenivät pikku hiljaa. Kirjailijan omat lapsenlapset asuvat Atlantin toisella puolella, joten hänen harjoittamansa isovanhemmuus eroaa paljon siitä, mitä olen oppinut oman lähiperheeni esimerkistä pitämään ns. normina, joten hänen kokemuksensa antoivat minulle ihan uutta ajateltavaakin.
Suosittelen tutustumaan, jos aihe kiinnostaa.
Saat hyvin esiin Mazzarellan keskeisen sisällön. Olen lukenut useimmat teokset ja pitänyt enemmän alkupään teoksista. Lopuissa on liikaa vanhuutta ja eläkeaikaa. Tähtien väliset viivat on erinomainen esim. identiteetin suhteen. Jos haluat yllättää itsesi, niin lue Pääsiäinen. Se on romaani ja hyvä.
VastaaPoistaMinäkin olen ymmärtänyt, että vanhuus on aikalailla kantava teema lähivuosina ilmestyneissä teoksissa - ei siis oikein vielä minulle ajankohtainen... Laitetaan suosittelemasi kirjat korvan taakse, kun on aika taas lukea Mazzarellaa... :)
Poista