Kate Morton
2010 suom. 2015
724 s. /Bazar
Mitä tapahtuu ja kenelle?
Edie Burchillille selviää, että hänen äitinsä on aikoinaan evakoitu sodan jaloista Kentin maaseudulle Milderhurstin kartanoon. Parhaat päivänsä nähneessä kartanossa asuu edelleen kolme Blythen siskosta, jotka ovat eristäytyneet muusta maailmasta vuosien saatossa. Äitinsä menneisyydestä kiinnostunut Edie päätyy vierailemaan kartanossa ja huomaa pian tempautuneensa täysin menneisyyden valtaan. Rapistuneen kartanon pimeät käytävät kätkevät yhden jos toisenkin sukusalaisuuden...
Lukukokemuksen plussat...
Mortonilla on niin mukava ote kirjoittamiseen, vetävää tarinaa lukee mielellään ja uppoutuminen tarinan syövereihin tapahtuu ihanan vaivattomasti. Kesälukemisena pitää aina olla yksi tällainen järkälemäinen tiiliskivi, jonka tarinan koukeroissa saa vietettyä aikaa viikon ellei kaksikin. Mortonin uusimmassa yhdistyy jälleen monia elementtejä joista nautin hyvissä lukuromaaneissa: sukusalaisuuksia, synkeän kartanon tunnelma, pientä melankoliaa, menneisyyden haamuja... Tykkäsin!
...ja miinukset
Jos ajattelisin objektiivisesti, olisi helppo todeta, että tarinaan on ympätty ihan liikaa kaikkea. Kaiken maailman traagiset tapahtumat Blythen suvun historiassa olivat ehkä turhankin runsaasti edustettuina. Kartanon asukkaiden lisäksi henkilökaartiin liittyivät monet muutkin menneisyyden ja nykyisyyden hahmot, kaikki jollain tavalla linkittyneinä kartanon tapahtumiin vuosikymmenien aikana. Sivumäärää olisi saanut karsittua helposti, jos kirjailija olisi päättänyt, että vähemmälläkin pärjätään. Lisäksi kirjan loppu, jossa viimeistään kaikki loputkin langanpätkät solmitaan, oli ehkä turhankin selittelevä. Joskus on mukava, kun lukijat eivät saa tietää kaikkea.
Kaukaiset hetket tuli luettua juuri oikeaan aikaan, joten lähinnä lukukokemuksen hyvillä puolilla oli lopulta väliä. En siis päätynyt vaivaamaan päätäni tarinan ontuvilla osasilla vaan annoin hyvän tarinan viedä mukanaan. Ja viihdyin!
Kaukaiset hetket tarjosi hyvää seuraa, mutta en ihastunut täysillä. Kate Mortonin Hylätty puutarha ja Paluu Rivertoniin ovat niin uskomattoman hienoja. Huomaan, että luet Punaisen muistikirjan naista, se ihastutti minua monin tavoin. Modiano oli vain plussaa. Se vain sattui oikeaan hetkeen.
VastaaPoistaLuin Kaukaiset hetket juuri eilen loppuun ja tykkäsin todella paljon. Ihana ränsistynyt linna, englantilaiset maalaismaisemat ja sodan aikainen Lontoo loivat mahtavat puitteet, ja henkilöhahmoihinkin tykästyin. Tämä oli iloinen yllätys, koska Hylätty puutarha ei ihan yltänyt niihin odotuksiin, mitä olin RIvertonin jälkeen sille asettanut, vaikka ihan kiva kirja olikin. Tällä teoksella Morton pysyi lukulistallani tulevaisuudessakin.
VastaaPoista