Valvojaiset

Anne Enright
2007 suom. 2010
297s./Otava

Mitä tapahtui ja kenelle?
Hegartyn perhe - tai se mitä siitä on jäljellä - kokoontuu yhteen viettämään Liamin hautajaisia. Suurperheen sisarukset surevat kaikki itsemurhan tehnyttä veljeään omilla tavoillaan. Raskain taakka on kuitenkin Veronicalla, jolle veli oli erityisen läheinen ja rakas. Miten isoäidin luona vietetyt kaukaiset kesäpäivät liittyvät Liamin onnettomaan elämään?

Lukukokemuksesta.
Luettuani muutaman kappaleen olin lähes varma, että nyt kirjallinen polkuni on onnistunut risteytymään keskimääräistä hienomman tarinan kanssa. Huomasin kuitenkin pian, että on äärettömän pienestä kiinni minkälainen tarina lopulta onnistuu koskettamaan lukijaa. Enrightin kirjassa tuntui olevan kaikki hyvän tarinan ainekset kohdallaan kunnes selvisi ettei sitten ollutkaan, jotain jäi kipeästi puuttumaan. Olisin kieltämättä toivonut vahvempaa lukukokemusta Booker-palkitulta kirjalta.

Mitä ajatuksia tarina herätti?
Tarina jätti minut jotenkin tyhjän päälle. En oikeastaan saanut kiinni surevasta Veronicasta enkä hillittömästi eläneestä Liamista. Suurperheen monenkirjavat tuntemukset toisia perheenjäseniä kohtaan olivat enemmänkin kuin hämmentäviä. Lopulta en oikein tiennyt mitään varmaksi ja pystyin vain lohduttautumaan sillä tiedolla, että tarinan kertoja Veronica taisi olla ihan yhtä eksyksissä. Veronican elämä suistuu raiteiltaan yllättävän kuoleman takia, ja vaikka kyseessä on ihminen, joka ei toisaalta ollut enää kovin läheinen, hän tuntuu läheisemmältä kuin kukaan toinen jo yhteisten muistojen takia. Sellaista se elämä kai on, ei aina järjellä selitettävissä...